Olen miettinyt eroa miehestä anopin välisten riitojen vuoksi

[miniä]

Välillä tuntuu etten mä kestä sitä ihmistä ollenkaan.. ja se heijastuu parisuhteeseen, sillä minusta mieheni ei tue minua tarpeeksi asiassa ja jättää minut yksin selvittelemään riitoja äitinsä kanssa. Olen sitä mieltä, että se kenen vanhemmista on kyse, hoitaa nämä tälläset ristiriidat. Näitä tulee usein, anoppi on ilkeä ja haukkuu minua ja puuttuu meidän asioihin. Ahdistaa niin paljon Ei olla vielä naimisissa, häät ovat suunnitteilla mutta minusta tuntuu etten halua appivanhempia häihini, kun ei nyt olla puheväleissä edes.. tuntuu että sillä tavalla olisin jotenkin enemmän heidän "vallassaan" jos tässä nyt vielä saman sukunimen alle menisin.

 

[K M S]

Nyt sun pitäs ottaa miehes johonkin rauhalliseen paikkaan ihan 2den kesken ja puhut asiasta ja miltä susta tuntuu... Ja jos ei miehes välitä tai kiinnosta koko asia niin musta ainakin tuntuis että se ei rakasta sua niinkun oikeessa liitossa kuuluu!!! Toivottavasti saatte asian puhuttua ja liitto voi jatkua kaikkien suhteen hyvin... :hug: :flower: :wave:

 

[nauris]

Kuule. Teillä ei oo vielä yhteisiä lapsia, vai onko?? Mulla ja siskolla molemmilla kokemusta, että lasten tulon myötä suhteet alkoivat loksahtaa paremmin paikoilleen. En olisi sitä ihan heti uskonut, mutta nyt menee paremmin.

Toinen vinkki minkä antaisin on, että kun pitää riittävätsi hajurakoa, alkaa hommat pelata paremmin. Me otettiin etäisyyttä, muutettiin toiselle paikkakunnallekin. Otettiin linja, että meidän suunnitelmista sun muista ei heille kerrota, vuosia kun olivat liian hyviä tunkemaan lusikkaansa meidän keittoihin ja asioihin. Päätettiin, että jos kerta menee aina riitelyksi ja meidän omista asioista puhuminen heille johtaa poikkeuksessta pyrkimyksiin vaikuttaa meidän päätöksiin, pidetään omat asiat jatkossa vain omina. Ja kappas. Nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Ovat tyytyneet osaansa. Ja hyvä niin, sillä nyt vuorovaikutus on monin verroin helpompaa. Meidän lapset, heidän lasten lapset lähentäneet meidän suhteita ja nykyisellään anoppi ja appiukko ovat aivan tervetulleita ja odotettuja vieraita meidän taloudessa. Nähdään noin 4 kertaa vuoden aikana. Sijainnin vuoksi. Mutta suhteet nyt siis kunnossa.

 

[miniä]

Kuule. Teillä ei oo vielä yhteisiä lapsia, vai onko?? Mulla ja siskolla molemmilla kokemusta, että lasten tulon myötä suhteet alkoivat loksahtaa paremmin paikoilleen. En olisi sitä ihan heti uskonut, mutta nyt menee paremmin.

Toinen vinkki minkä antaisin on, että kun pitää riittävätsi hajurakoa, alkaa hommat pelata paremmin. Me otettiin etäisyyttä, muutettiin toiselle paikkakunnallekin. Otettiin linja, että meidän suunnitelmista sun muista ei heille kerrota, vuosia kun olivat liian hyviä tunkemaan lusikkaansa meidän keittoihin ja asioihin. Päätettiin, että jos kerta menee aina riitelyksi ja meidän omista asioista puhuminen heille johtaa poikkeuksessta pyrkimyksiin vaikuttaa meidän päätöksiin, pidetään omat asiat jatkossa vain omina. Ja kappas. Nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Ovat tyytyneet osaansa. Ja hyvä niin, sillä nyt vuorovaikutus on monin verroin helpompaa. Meidän lapset, heidän lasten lapset lähentäneet meidän suhteita ja nykyisellään anoppi ja appiukko ovat aivan tervetulleita ja odotettuja vieraita meidän taloudessa. Nähdään noin 4 kertaa vuoden aikana. Sijainnin vuoksi. Mutta suhteet nyt siis kunnossa.

Meillä on 2 lasta. Ongelman pääsyy on siinä, että anoppi on sanonut, että rakastaa vain esikoistamme. Eilen hän sanoi jotenkin näin: "Muilla ihmisillä ei ole minulle mitään merkitystä, kunhan ***** astuu meidän ovesta sisään." ja tarkoitti siis esikoista ja asian ydin oli siinä, ettei hän kaipaa meitä muita sinne. Nyt on välit niin tulehtuneet ja minä niin vihainen, etten voi tätä anteeksi antaa. Tiedän että kuopus tulee vihaamaan mummiaan kun tuosta vähän kasvaa. Ollaan oltu käymättä niillä, viimeksi kesällä oltiin 5 viikkoa käymättä ja siitä tuli riita. Ihan joka asiasta tuntuu että hän sellaisen saa aikaiseksi, mitään me ei osata tehdä oikein. Mies on ainoa lapsi, hän sanoo kunnioittavansa vanhempiaan ja siksi ei ala sotimaan heitä vastaan enkä minä sellaiseen voi pakottaa. Miehen mielestä hänen äidillään saa olla mielipiteensä, eli se, että rakastaa vain toista lapsenlasta. Anoppi sanoo asian ääneen ja myös käyttäytyy sen mukaan. Näitä ongelmia on vaikka mitä, mutta tämä on se suurin, mistä minä olen eniten loukkaantunut. Voi että kun ahdistaaaaaa!!!

 

[miniä]

Nyt sun pitäs ottaa miehes johonkin rauhalliseen paikkaan ihan 2den kesken ja puhut asiasta ja miltä susta tuntuu... Ja jos ei miehes välitä tai kiinnosta koko asia niin musta ainakin tuntuis että se ei rakasta sua niinkun oikeessa liitossa kuuluu!!! Toivottavasti saatte asian puhuttua ja liitto voi jatkua kaikkien suhteen hyvin... :hug: :flower: :wave:

Kyllä sitä kiinostaa ja se välittää, mutta ymmärrän että on tässä puun ja kuoren välissä. Ollaan puhuttu paljon, mutta mies on tehnyt selväksi että hänellä on se oma mielipide asiasta ja minä en siihen voi vaikuttaa. Eli mun pitäisi vaan tyytyä tilanteeseen..

 

[nauris]

Kuule. Teillä ei oo vielä yhteisiä lapsia, vai onko?? Mulla ja siskolla molemmilla kokemusta, että lasten tulon myötä suhteet alkoivat loksahtaa paremmin paikoilleen. En olisi sitä ihan heti uskonut, mutta nyt menee paremmin.

Toinen vinkki minkä antaisin on, että kun pitää riittävätsi hajurakoa, alkaa hommat pelata paremmin. Me otettiin etäisyyttä, muutettiin toiselle paikkakunnallekin. Otettiin linja, että meidän suunnitelmista sun muista ei heille kerrota, vuosia kun olivat liian hyviä tunkemaan lusikkaansa meidän keittoihin ja asioihin. Päätettiin, että jos kerta menee aina riitelyksi ja meidän omista asioista puhuminen heille johtaa poikkeuksessta pyrkimyksiin vaikuttaa meidän päätöksiin, pidetään omat asiat jatkossa vain omina. Ja kappas. Nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Ovat tyytyneet osaansa. Ja hyvä niin, sillä nyt vuorovaikutus on monin verroin helpompaa. Meidän lapset, heidän lasten lapset lähentäneet meidän suhteita ja nykyisellään anoppi ja appiukko ovat aivan tervetulleita ja odotettuja vieraita meidän taloudessa. Nähdään noin 4 kertaa vuoden aikana. Sijainnin vuoksi. Mutta suhteet nyt siis kunnossa.

Meillä on 2 lasta. Ongelman pääsyy on siinä, että anoppi on sanonut, että rakastaa vain esikoistamme. Eilen hän sanoi jotenkin näin: "Muilla ihmisillä ei ole minulle mitään merkitystä, kunhan ***** astuu meidän ovesta sisään." ja tarkoitti siis esikoista ja asian ydin oli siinä, ettei hän kaipaa meitä muita sinne. Nyt on välit niin tulehtuneet ja minä niin vihainen, etten voi tätä anteeksi antaa. Tiedän että kuopus tulee vihaamaan mummiaan kun tuosta vähän kasvaa. Ollaan oltu käymättä niillä, viimeksi kesällä oltiin 5 viikkoa käymättä ja siitä tuli riita. Ihan joka asiasta tuntuu että hän sellaisen saa aikaiseksi, mitään me ei osata tehdä oikein. Mies on ainoa lapsi, hän sanoo kunnioittavansa vanhempiaan ja siksi ei ala sotimaan heitä vastaan enkä minä sellaiseen voi pakottaa. Miehen mielestä hänen äidillään saa olla mielipiteensä, eli se, että rakastaa vain toista lapsenlasta. Anoppi sanoo asian ääneen ja myös käyttäytyy sen mukaan. Näitä ongelmia on vaikka mitä, mutta tämä on se suurin, mistä minä olen eniten loukkaantunut. Voi että kun ahdistaaaaaa!!!

Sun miehes pitäis kyllä nyt ymmärtää, että kyse on TEIDÄN perheestä. Sen pitäisi olla ensisijainen asia omiin vanhempiinkin päin. He tulevat toisena, vaikka ovat tietysti edelleen tärkeitä. Miehesi pitäisi ymmärtää, kuinka väärin on panna lapset eriarvoiseen asemaan. Sinä et sitä heille halua, ja se on riittävä syy ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka näin pyrkivät tekemään. Teidän pitää olla tiukkoja ja pitää se hajurako heihin. Tehdä harvat, pakolliset visiitit ja jättäää heidän riitelynsä omaan arvoon. Riidelkööt ja tapelkoot vaivan yksin vähän aikaa. Tarvittaessa vuoden tai kaksi. Eiköhän ne sitten ala tajuta, että jotkut asiat eivät ole heidän asioita ja että teidän perhe on kokonaispaketti, jossa ei suosita vain yhtä lasta. Törkeetähän sellainen on.

 

[vieras]

Minä eroisin anopista lasteni kanssa. En olisi tekemisissä nyt ainakaan puoleen vuoteen ja kysyttäessä kertoisin syyksi "sinun käytöksesi rakas anoppi". Ehkä sitten puolen vuoden jälkeen mietittäisiin tilannetta uudelleen. Lapsille kertoisin, että anoppi on vanha ja höperö.

 

[miniä]

Kuule. Teillä ei oo vielä yhteisiä lapsia, vai onko?? Mulla ja siskolla molemmilla kokemusta, että lasten tulon myötä suhteet alkoivat loksahtaa paremmin paikoilleen. En olisi sitä ihan heti uskonut, mutta nyt menee paremmin.

Toinen vinkki minkä antaisin on, että kun pitää riittävätsi hajurakoa, alkaa hommat pelata paremmin. Me otettiin etäisyyttä, muutettiin toiselle paikkakunnallekin. Otettiin linja, että meidän suunnitelmista sun muista ei heille kerrota, vuosia kun olivat liian hyviä tunkemaan lusikkaansa meidän keittoihin ja asioihin. Päätettiin, että jos kerta menee aina riitelyksi ja meidän omista asioista puhuminen heille johtaa poikkeuksessta pyrkimyksiin vaikuttaa meidän päätöksiin, pidetään omat asiat jatkossa vain omina. Ja kappas. Nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Ovat tyytyneet osaansa. Ja hyvä niin, sillä nyt vuorovaikutus on monin verroin helpompaa. Meidän lapset, heidän lasten lapset lähentäneet meidän suhteita ja nykyisellään anoppi ja appiukko ovat aivan tervetulleita ja odotettuja vieraita meidän taloudessa. Nähdään noin 4 kertaa vuoden aikana. Sijainnin vuoksi. Mutta suhteet nyt siis kunnossa.

Meillä on 2 lasta. Ongelman pääsyy on siinä, että anoppi on sanonut, että rakastaa vain esikoistamme. Eilen hän sanoi jotenkin näin: "Muilla ihmisillä ei ole minulle mitään merkitystä, kunhan ***** astuu meidän ovesta sisään." ja tarkoitti siis esikoista ja asian ydin oli siinä, ettei hän kaipaa meitä muita sinne. Nyt on välit niin tulehtuneet ja minä niin vihainen, etten voi tätä anteeksi antaa. Tiedän että kuopus tulee vihaamaan mummiaan kun tuosta vähän kasvaa. Ollaan oltu käymättä niillä, viimeksi kesällä oltiin 5 viikkoa käymättä ja siitä tuli riita. Ihan joka asiasta tuntuu että hän sellaisen saa aikaiseksi, mitään me ei osata tehdä oikein. Mies on ainoa lapsi, hän sanoo kunnioittavansa vanhempiaan ja siksi ei ala sotimaan heitä vastaan enkä minä sellaiseen voi pakottaa. Miehen mielestä hänen äidillään saa olla mielipiteensä, eli se, että rakastaa vain toista lapsenlasta. Anoppi sanoo asian ääneen ja myös käyttäytyy sen mukaan. Näitä ongelmia on vaikka mitä, mutta tämä on se suurin, mistä minä olen eniten loukkaantunut. Voi että kun ahdistaaaaaa!!!

Sun miehes pitäis kyllä nyt ymmärtää, että kyse on TEIDÄN perheestä. Sen pitäisi olla ensisijainen asia omiin vanhempiinkin päin. He tulevat toisena, vaikka ovat tietysti edelleen tärkeitä. Miehesi pitäisi ymmärtää, kuinka väärin on panna lapset eriarvoiseen asemaan. Sinä et sitä heille halua, ja se on riittävä syy ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka näin pyrkivät tekemään. Teidän pitää olla tiukkoja ja pitää se hajurako heihin. Tehdä harvat, pakolliset visiitit ja jättäää heidän riitelynsä omaan arvoon. Riidelkööt ja tapelkoot vaivan yksin vähän aikaa. Tarvittaessa vuoden tai kaksi. Eiköhän ne sitten ala tajuta, että jotkut asiat eivät ole heidän asioita ja että teidän perhe on kokonaispaketti, jossa ei suosita vain yhtä lasta. Törkeetähän sellainen on.

Minä tuossa eilen päätin, etten aio millään tavalla enää olla yhteydessä heihin. Mies saa hoitaa asiat sinne päin, synttärilahjat, joululahjat, joulukortit ym. Minä en puutu enää. Mies saa lasten kanssa käydä niin usein kuin huvittaa, tuskin usein käy kuitenkaan kun tilanne on tämä. Minä olen ollut asiallinen ja käyttäytynyt hyvin, mutta silti ollaan tässä tilanteessa. En tajua ollenkaan mitä olen tehnyt väärin että näitä riitoja aina tulee ja tulee. Nyt kuitenkin minun mitta on täysi, anteeksipyyntöjä tai muitakaan en ota vastaan. Ehkä siinä mielessä olen huono esimerkki lapsilleni kun en anna anteeksi ja sovi, mutta mun lapsia sorsitaan nyt ja sitä en sulata, en ikinä! Ja tiedän ettei se asia tule muuttumaan, anoppi senkin teki jo selväksi. Ei aio tulla edes kuopuksen syntymäpäiville..

 

[miniä]

Minä eroisin anopista lasteni kanssa. En olisi tekemisissä nyt ainakaan puoleen vuoteen ja kysyttäessä kertoisin syyksi "sinun käytöksesi rakas anoppi". Ehkä sitten puolen vuoden jälkeen mietittäisiin tilannetta uudelleen. Lapsille kertoisin, että anoppi on vanha ja höperö.

Se on vähän kurja juttu, kun esikoiselle mummi on niin tärkeä. En haluaisi heitä erottaa kuitenkaan ja lapsella kostaa, kun aikuiset riitelee niin ei sen pitäisi lapsiin vaikuttaa. Enpä tiedä oikein

 

[eve]

Kuule. Teillä ei oo vielä yhteisiä lapsia, vai onko?? Mulla ja siskolla molemmilla kokemusta, että lasten tulon myötä suhteet alkoivat loksahtaa paremmin paikoilleen. En olisi sitä ihan heti uskonut, mutta nyt menee paremmin.

Toinen vinkki minkä antaisin on, että kun pitää riittävätsi hajurakoa, alkaa hommat pelata paremmin. Me otettiin etäisyyttä, muutettiin toiselle paikkakunnallekin. Otettiin linja, että meidän suunnitelmista sun muista ei heille kerrota, vuosia kun olivat liian hyviä tunkemaan lusikkaansa meidän keittoihin ja asioihin. Päätettiin, että jos kerta menee aina riitelyksi ja meidän omista asioista puhuminen heille johtaa poikkeuksessta pyrkimyksiin vaikuttaa meidän päätöksiin, pidetään omat asiat jatkossa vain omina. Ja kappas. Nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Ovat tyytyneet osaansa. Ja hyvä niin, sillä nyt vuorovaikutus on monin verroin helpompaa. Meidän lapset, heidän lasten lapset lähentäneet meidän suhteita ja nykyisellään anoppi ja appiukko ovat aivan tervetulleita ja odotettuja vieraita meidän taloudessa. Nähdään noin 4 kertaa vuoden aikana. Sijainnin vuoksi. Mutta suhteet nyt siis kunnossa.

Meillä on 2 lasta. Ongelman pääsyy on siinä, että anoppi on sanonut, että rakastaa vain esikoistamme. Eilen hän sanoi jotenkin näin: "Muilla ihmisillä ei ole minulle mitään merkitystä, kunhan ***** astuu meidän ovesta sisään." ja tarkoitti siis esikoista ja asian ydin oli siinä, ettei hän kaipaa meitä muita sinne. Nyt on välit niin tulehtuneet ja minä niin vihainen, etten voi tätä anteeksi antaa. Tiedän että kuopus tulee vihaamaan mummiaan kun tuosta vähän kasvaa. Ollaan oltu käymättä niillä, viimeksi kesällä oltiin 5 viikkoa käymättä ja siitä tuli riita. Ihan joka asiasta tuntuu että hän sellaisen saa aikaiseksi, mitään me ei osata tehdä oikein. Mies on ainoa lapsi, hän sanoo kunnioittavansa vanhempiaan ja siksi ei ala sotimaan heitä vastaan enkä minä sellaiseen voi pakottaa. Miehen mielestä hänen äidillään saa olla mielipiteensä, eli se, että rakastaa vain toista lapsenlasta. Anoppi sanoo asian ääneen ja myös käyttäytyy sen mukaan. Näitä ongelmia on vaikka mitä, mutta tämä on se suurin, mistä minä olen eniten loukkaantunut. Voi että kun ahdistaaaaaa!!!

Sun miehes pitäis kyllä nyt ymmärtää, että kyse on TEIDÄN perheestä. Sen pitäisi olla ensisijainen asia omiin vanhempiinkin päin. He tulevat toisena, vaikka ovat tietysti edelleen tärkeitä. Miehesi pitäisi ymmärtää, kuinka väärin on panna lapset eriarvoiseen asemaan. Sinä et sitä heille halua, ja se on riittävä syy ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka näin pyrkivät tekemään. Teidän pitää olla tiukkoja ja pitää se hajurako heihin. Tehdä harvat, pakolliset visiitit ja jättäää heidän riitelynsä omaan arvoon. Riidelkööt ja tapelkoot vaivan yksin vähän aikaa. Tarvittaessa vuoden tai kaksi. Eiköhän ne sitten ala tajuta, että jotkut asiat eivät ole heidän asioita ja että teidän perhe on kokonaispaketti, jossa ei suosita vain yhtä lasta. Törkeetähän sellainen on.

Minä tuossa eilen päätin, etten aio millään tavalla enää olla yhteydessä heihin. Mies saa hoitaa asiat sinne päin, synttärilahjat, joululahjat, joulukortit ym. Minä en puutu enää. Mies saa lasten kanssa käydä niin usein kuin huvittaa, tuskin usein käy kuitenkaan kun tilanne on tämä. Minä olen ollut asiallinen ja käyttäytynyt hyvin, mutta silti ollaan tässä tilanteessa. En tajua ollenkaan mitä olen tehnyt väärin että näitä riitoja aina tulee ja tulee. Nyt kuitenkin minun mitta on täysi, anteeksipyyntöjä tai muitakaan en ota vastaan. Ehkä siinä mielessä olen huono esimerkki lapsilleni kun en anna anteeksi ja sovi, mutta mun lapsia sorsitaan nyt ja sitä en sulata, en ikinä! Ja tiedän ettei se asia tule muuttumaan, anoppi senkin teki jo selväksi. Ei aio tulla edes kuopuksen syntymäpäiville..

Kuulostaa hyvältä. Sinuna tekisin myös sen, että myöskään kumpikaan lapsista ei kävisi siellä ennen kuin käytös muuttuu tasavertaisemmaksi molempia kohtaan. Jos tulee ikävä esikoista niin rouva on hyvä ja pyytää myös kuopusta tulemaan ja kohtelee yhtä rakkaina.

 

[fanta]

Kuulostaa hyvältä. Sinuna tekisin myös sen, että myöskään kumpikaan lapsista ei kävisi siellä ennen kuin käytös muuttuu tasavertaisemmaksi molempia kohtaan. Jos tulee ikävä esikoista niin rouva on hyvä ja pyytää myös kuopusta tulemaan ja kohtelee yhtä rakkaina.

Samaa mieltä. Kukin päättää tietysti itse, ketä rakastaa ja kenestä välittää, mutta aikuinen ihminen osaa kyllä halutessaan olla tasapuolinen ja käyttäytyä asiallisesti. Ja ap:n miehelle olisi hyvä tiedostaa, että vanhempien kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että antaa heidän kohdella omaa perhettä huonosti.

 

[miniä]

Kuule. Teillä ei oo vielä yhteisiä lapsia, vai onko?? Mulla ja siskolla molemmilla kokemusta, että lasten tulon myötä suhteet alkoivat loksahtaa paremmin paikoilleen. En olisi sitä ihan heti uskonut, mutta nyt menee paremmin.

Toinen vinkki minkä antaisin on, että kun pitää riittävätsi hajurakoa, alkaa hommat pelata paremmin. Me otettiin etäisyyttä, muutettiin toiselle paikkakunnallekin. Otettiin linja, että meidän suunnitelmista sun muista ei heille kerrota, vuosia kun olivat liian hyviä tunkemaan lusikkaansa meidän keittoihin ja asioihin. Päätettiin, että jos kerta menee aina riitelyksi ja meidän omista asioista puhuminen heille johtaa poikkeuksessta pyrkimyksiin vaikuttaa meidän päätöksiin, pidetään omat asiat jatkossa vain omina. Ja kappas. Nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Ovat tyytyneet osaansa. Ja hyvä niin, sillä nyt vuorovaikutus on monin verroin helpompaa. Meidän lapset, heidän lasten lapset lähentäneet meidän suhteita ja nykyisellään anoppi ja appiukko ovat aivan tervetulleita ja odotettuja vieraita meidän taloudessa. Nähdään noin 4 kertaa vuoden aikana. Sijainnin vuoksi. Mutta suhteet nyt siis kunnossa.

Meillä on 2 lasta. Ongelman pääsyy on siinä, että anoppi on sanonut, että rakastaa vain esikoistamme. Eilen hän sanoi jotenkin näin: "Muilla ihmisillä ei ole minulle mitään merkitystä, kunhan ***** astuu meidän ovesta sisään." ja tarkoitti siis esikoista ja asian ydin oli siinä, ettei hän kaipaa meitä muita sinne. Nyt on välit niin tulehtuneet ja minä niin vihainen, etten voi tätä anteeksi antaa. Tiedän että kuopus tulee vihaamaan mummiaan kun tuosta vähän kasvaa. Ollaan oltu käymättä niillä, viimeksi kesällä oltiin 5 viikkoa käymättä ja siitä tuli riita. Ihan joka asiasta tuntuu että hän sellaisen saa aikaiseksi, mitään me ei osata tehdä oikein. Mies on ainoa lapsi, hän sanoo kunnioittavansa vanhempiaan ja siksi ei ala sotimaan heitä vastaan enkä minä sellaiseen voi pakottaa. Miehen mielestä hänen äidillään saa olla mielipiteensä, eli se, että rakastaa vain toista lapsenlasta. Anoppi sanoo asian ääneen ja myös käyttäytyy sen mukaan. Näitä ongelmia on vaikka mitä, mutta tämä on se suurin, mistä minä olen eniten loukkaantunut. Voi että kun ahdistaaaaaa!!!

Sun miehes pitäis kyllä nyt ymmärtää, että kyse on TEIDÄN perheestä. Sen pitäisi olla ensisijainen asia omiin vanhempiinkin päin. He tulevat toisena, vaikka ovat tietysti edelleen tärkeitä. Miehesi pitäisi ymmärtää, kuinka väärin on panna lapset eriarvoiseen asemaan. Sinä et sitä heille halua, ja se on riittävä syy ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka näin pyrkivät tekemään. Teidän pitää olla tiukkoja ja pitää se hajurako heihin. Tehdä harvat, pakolliset visiitit ja jättäää heidän riitelynsä omaan arvoon. Riidelkööt ja tapelkoot vaivan yksin vähän aikaa. Tarvittaessa vuoden tai kaksi. Eiköhän ne sitten ala tajuta, että jotkut asiat eivät ole heidän asioita ja että teidän perhe on kokonaispaketti, jossa ei suosita vain yhtä lasta. Törkeetähän sellainen on.

Minä tuossa eilen päätin, etten aio millään tavalla enää olla yhteydessä heihin. Mies saa hoitaa asiat sinne päin, synttärilahjat, joululahjat, joulukortit ym. Minä en puutu enää. Mies saa lasten kanssa käydä niin usein kuin huvittaa, tuskin usein käy kuitenkaan kun tilanne on tämä. Minä olen ollut asiallinen ja käyttäytynyt hyvin, mutta silti ollaan tässä tilanteessa. En tajua ollenkaan mitä olen tehnyt väärin että näitä riitoja aina tulee ja tulee. Nyt kuitenkin minun mitta on täysi, anteeksipyyntöjä tai muitakaan en ota vastaan. Ehkä siinä mielessä olen huono esimerkki lapsilleni kun en anna anteeksi ja sovi, mutta mun lapsia sorsitaan nyt ja sitä en sulata, en ikinä! Ja tiedän ettei se asia tule muuttumaan, anoppi senkin teki jo selväksi. Ei aio tulla edes kuopuksen syntymäpäiville..

Kuulostaa hyvältä. Sinuna tekisin myös sen, että myöskään kumpikaan lapsista ei kävisi siellä ennen kuin käytös muuttuu tasavertaisemmaksi molempia kohtaan. Jos tulee ikävä esikoista niin rouva on hyvä ja pyytää myös kuopusta tulemaan ja kohtelee yhtä rakkaina.

Ongelma on siinä, etten minä voi tietää mitä siellä tapahtuu, sillä en itse olisi paikalla. Ehkä käytös muuttuu, ehkä ei. Mieheni saa siitä asiasta pitää sitten huolen. Pakko myöntää etten kyllä voi siihen luottaa että mies asiaan puuttuu, kun ei ole sitä aiemminkaan tehnyt. Pienempi on vielä alle vuoden ikäinen, eli ei onneksi ymmärrä vielä. Esikoinen oli kuulemma mummilta kyllä joskus kysynyt, että eikö mummi rakasta pikkuveljeä, eli jopa pieni lapsi on asian huomannut.

 

[fanta]

Semmoinen tuli mieleen, että minkä ikäinen anoppisi on? Vanhemmissa naisissa voi olla näitä tapauksia, että ovat eläneet hyvinkin perhekeskeisesti ja kuten mainitsit, anoppisi on ainokaisen, vielä pojan äiti. Joten ehkä hän on itse ollut perheensä "kukka kämmenellä", semmoinen "meidän pikkuäiti", joka on saanut olla perheessään se ainoa tärkeä nainen ja poikansa on ollut hänelle se silmäterä. Hänen ei ole tarvinnut jakaa huomiotaan usealle lapselle (tarvinnut, voinut, sitä en toki tiedä ) , joten hän ei nyt ehkä osaa heti olla jakamassa huomiotaan kuin yhdelle kerrallaan. Eli, tarkoitan sitä, että hän ei välttämättä edes huomaa, että toimii epäkypsästi. Mitä ap tästä ajatuksesta tuumii?

 

[vieras]

"...Esikoinen oli kuulemma mummilta kyllä joskus kysynyt, että eikö mummi rakasta pikkuveljeä, eli jopa pieni lapsi on asian huomannut."

Tai sitten hän on kuullut sinun keskustelusi aiheesta. Meillä äiti ei voinut sietää anoppiaan ja vatvoo edelleen kuka sanoi mitä ja teki mitä... itse en jaksaisi kuunnella.

 

[miniä]

Kuulostaa hyvältä. Sinuna tekisin myös sen, että myöskään kumpikaan lapsista ei kävisi siellä ennen kuin käytös muuttuu tasavertaisemmaksi molempia kohtaan. Jos tulee ikävä esikoista niin rouva on hyvä ja pyytää myös kuopusta tulemaan ja kohtelee yhtä rakkaina.

Samaa mieltä. Kukin päättää tietysti itse, ketä rakastaa ja kenestä välittää, mutta aikuinen ihminen osaa kyllä halutessaan olla tasapuolinen ja käyttäytyä asiallisesti. Ja ap:n miehelle olisi hyvä tiedostaa, että vanhempien kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että antaa heidän kohdella omaa perhettä huonosti.

Vaikka nyt käytös muuttuisikin parempaan, niin mä kuitenkin tiedän ne ajatukset, kun on niitä jatkuvasti toitottanut. Hän on avoimesti kertonut asiasta ihan tutuille ja sukulaisillekin. Suututtaa niin paljon, että haluaisin päästä koko ihmisestä eroon Ei ole mitään sympatioita häntä kohtaan, vaikka olisi yksin koko loppuelämänsä, niin kylmästi on puhunut ja ilkeä ihminen. Tarkoitan vaan, että minä en kyseistä ihmistä siedä, ja toivoisin että mies olis yhtä vihainen kuin minä. Siksi mä ajattelen näitä typeriä erojuttuja, kun musta tuntuu että mä olen tässä YKSIN muita vastaan. Ihan kuin vika olis minussa..

 

[miniä]

"...Esikoinen oli kuulemma mummilta kyllä joskus kysynyt, että eikö mummi rakasta pikkuveljeä, eli jopa pieni lapsi on asian huomannut."

Tai sitten hän on kuullut sinun keskustelusi aiheesta. Meillä äiti ei voinut sietää anoppiaan ja vatvoo edelleen kuka sanoi mitä ja teki mitä... itse en jaksaisi kuunnella.

Se voi olla myös, en tiedä. Olen kyllä yrittänyt välttää lasten kuullen puhumista näistä, mutta voihan olla että rivien välistä pieni on asiasta ottanut selvän. Mutta tämä tilanne taisi olla sellainen, että mummi oli kertonut esikoiselle että on mummin rakkaIN jne. ja siitä sitten edennyt tämä kysymys, että entäs pikkuveli.. Voi olla, että syy on mun, eli sitten olen liian lepsusti asiasta puhunut lapsen kuullen

 

[miniä]

Semmoinen tuli mieleen, että minkä ikäinen anoppisi on? Vanhemmissa naisissa voi olla näitä tapauksia, että ovat eläneet hyvinkin perhekeskeisesti ja kuten mainitsit, anoppisi on ainokaisen, vielä pojan äiti. Joten ehkä hän on itse ollut perheensä "kukka kämmenellä", semmoinen "meidän pikkuäiti", joka on saanut olla perheessään se ainoa tärkeä nainen ja poikansa on ollut hänelle se silmäterä. Hänen ei ole tarvinnut jakaa huomiotaan usealle lapselle (tarvinnut, voinut, sitä en toki tiedä ) , joten hän ei nyt ehkä osaa heti olla jakamassa huomiotaan kuin yhdelle kerrallaan. Eli, tarkoitan sitä, että hän ei välttämättä edes huomaa, että toimii epäkypsästi. Mitä ap tästä ajatuksesta tuumii?

Kuudenkymmenen vanha. Olen anopille vihjaillut ja sanonut tästä asiasta jo raskausaikana. Anoppi on sitä mieltä, että kaikki isovanhemmat ajattelee näin että esikoinen on rakkain, hänestä jopa vanhemmille se esikoinen on rakkain. Kuulemma on kuullut muidenkin isovanhempien näin puhuvan, ja se tekee hänen asioiden hoitamisesta ja puheista oikeutettuja. Hän tekee tätä mun mielestä täysin tietoisesti, on ajatellut ja suunnitellut asian jo raskausaikana kun toista ei vielä ollutkaan. Hän tekee kuten "muut".

 

[Gaselli]

Sanon vaan että miehesi tehtävä on osottaa äitillensä kaapin paikka

 

[fanta]

Kuudenkymmenen vanha. Olen anopille vihjaillut ja sanonut tästä asiasta jo raskausaikana. Anoppi on sitä mieltä, että kaikki isovanhemmat ajattelee näin että esikoinen on rakkain, hänestä jopa vanhemmille se esikoinen on rakkain. Kuulemma on kuullut muidenkin isovanhempien näin puhuvan, ja se tekee hänen asioiden hoitamisesta ja puheista oikeutettuja. Hän tekee tätä mun mielestä täysin tietoisesti, on ajatellut ja suunnitellut asian jo raskausaikana kun toista ei vielä ollutkaan. Hän tekee kuten "muut".

No voi että. Sitten on kyllä aika, miten sen nyt sanoisi, kypsymätön ihminen tämä anoppisi. Suosittelen sitä pesäeroa ja erittäin vakavaa keskustelua miehesi kanssa, vaikka sitä varmasti oletkin jo tehnyt. Ymmärrän mielpahasi. Omalla kohdallani on niin, että minä olen anopilleni se "kakkosminiä", ainoa poikansa on toisessa liitossaan, minä koitin 17 vuotta pitää yhteyksiä, mutta nyt ole lopettanut. Huomattavasti helpompaa. Lapset ovat jo isoja, joten pitävät kumpikin omalla tyylillään yhteyksiä sen verran kuin haluavat.

 

[miniä]

Kuudenkymmenen vanha. Olen anopille vihjaillut ja sanonut tästä asiasta jo raskausaikana. Anoppi on sitä mieltä, että kaikki isovanhemmat ajattelee näin että esikoinen on rakkain, hänestä jopa vanhemmille se esikoinen on rakkain. Kuulemma on kuullut muidenkin isovanhempien näin puhuvan, ja se tekee hänen asioiden hoitamisesta ja puheista oikeutettuja. Hän tekee tätä mun mielestä täysin tietoisesti, on ajatellut ja suunnitellut asian jo raskausaikana kun toista ei vielä ollutkaan. Hän tekee kuten "muut".

No voi että. Sitten on kyllä aika, miten sen nyt sanoisi, kypsymätön ihminen tämä anoppisi. Suosittelen sitä pesäeroa ja erittäin vakavaa keskustelua miehesi kanssa, vaikka sitä varmasti oletkin jo tehnyt. Ymmärrän mielpahasi. Omalla kohdallani on niin, että minä olen anopilleni se "kakkosminiä", ainoa poikansa on toisessa liitossaan, minä koitin 17 vuotta pitää yhteyksiä, mutta nyt ole lopettanut. Huomattavasti helpompaa. Lapset ovat jo isoja, joten pitävät kumpikin omalla tyylillään yhteyksiä sen verran kuin haluavat.

Aivan. Täytyy vielä yrittää puhua ja puhua ja puhua. Mutta en usko että saan mitään aikaiseksi, ellen ottaisi tätä ajatustani esille, eli että pohdin jopa eroa. Mutta en halua pelotella ja sillä varjolla pakottaa miestä, vaan tahtoisin sen tulevan hänestä itsestään, että nyt on pakko toimia yhteisen hyvän eteen.

 

[miniä]

piti vielä tulla kirjottamaan tähän ketjuun.. Nimittäin kun yritetty on puhua, ja mies on jo siinä tilassa ettei jaksa enää kuunnella mua Tää on todella todella ahdistavaa, ihankuin minusta oltaisi nyt tehty se syntipukki, kun "suutun niin helposti". Asioita on monia, anoppi on sanonut minua huonoksi äidiksi, valehtelijaksi ja ties miksi, ja minä omasta mielestäni olen ollut ihan normaalisti. Mies sen sijaan on myöntänytkin, että äitinsä on ollut aina tuollainen, liioittelee, valehtee, suuttuu ties mistä jne. Miksei mies siis ole täysin mun puolella tässä, hän on siinä välimaastossa.. tavallaan ymmärrän ja tavallaan taas en!