Olen miettinyt avioeroa.

  • Viestiketjun aloittaja kanjoni
  • Ensimmäinen viesti
kanjoni
Mies on hyvä isä lapsille. Sanoo rakastavansa minua, tekee kotitöitä, käy töissä, seksiä on ja niin edelleen. Silti minusta on alkanut tuntua siltä, että olisin mielummin yksin kuin miehen kanssa, joka ehkä rakastaa mutta pitää itsestäänselvyytenä. Joka ei pidä lupauksiaan, koska ajattelee että annan kuitenkin anteeksi.

Rakastan miestäni. Mutta en jaksa enää. Tuntuu, että olen pohjattoman väsynyt, ja voisin vaan lähteä ja jättää mieheni ja lapsetkin ehkä hänen luokseen.

En halua tällaista elämää. En jaksa tätä.
 
..
Kauanko olette olleet naimisissa? Kauanko olet miettinyt tälläisiä asioita?
Kuulostat masentuneelta enemmän kuin suhteeseen kyllästyneelle. Oletko hakenut apua masennukseesi?
 
äiti neljälle
Istu nyt hyvä ihminen alas ja mieti oikeasti.
Sinulla on ihminen joka rakastaa sinua, kirjoitit itsekin rakastavasi. Olisi todella hölmöä ja itsekästä lahteä tuollaisesta tilanteesta. Mitä lisää vielä haluat elämältäsi, kun sinulla on jo kaikki rakkaus?
Älä vaan vaadi enempää kuin sinulla jo on?
 
...
Oletko keskustellut miehesi kanssa masennuksestasi?
Olitko onnellinen ja rakastitko miestäsi vielä vuosi tai vielä puolikaan vuotta sitten?


ja äiti neljälle, sinunko mielestä on syytä pysyä suhteessa, jos toinen osapuoli rakastaa, vaikka itse et enää rakastaisikaan?
 
kanjoni
Kunnioitusta, sitä että voin luottaa toisen sanaan, omaa aikaa, arvostusta.

Tuntuu, että en pysty olemaan suhteessa itsekäs, en tarpeeksi, jään jalkoihin. Tunnen itseni arvottomaksi ja koen, että minä olen yhdentekevä ja itsestäänselvyys. Joustan ja joustan ja joustan.

Olen sanonut miehelle miltä minusta tuntuu, eroajatuksista en, mutta muuten. Hän luulee, että liioittelen, etten oikeasti tunne näin. Hän sanoo tulevansa siitä surulliseksi, mutta unohtaa asian seuraavaan päivään mennessä.
 
*
Minäkin erosin seitsämän vuoden jälkeen. Ihanaahan se uusi elämä ja mahdollinen rakkaus on, mutta ihan samanlaista se parisuhde on uudessakin suhteessa. Arki tulee jossakin vaiheessa. Itse nautin nyt kylläkin täysin siemauksin tästä arjesta ja siitä, että on henkilö jakamassa tätä elämää ja vastuuta lapsesta.
 
kanjoni
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Oletko keskustellut miehesi kanssa masennuksestasi?
Olitko onnellinen ja rakastitko miestäsi vielä vuosi tai vielä puolikaan vuotta sitten?
Onnellisempi, kyllä. Oikeastaan kai onnellinen, minun tuntuu vähän vaikealta muistaa asioita niin kaukaa. Viime viikkokin tekee vaikeaa.

Rakastin, ja rakastan. Mutta en vaan jaksa enää pettyä.
 
kanjoni
En halua uutta parisuhdetta, jos lähtisin niin haluaisin olla yksin. En usko, että löytäisin edes ketään jonka kanssa haluaisin olla.

Joinain päivinä huomaan ajattelevani, että ehkä me joskus eroamme ja minä saan olla yksin, eikä minun tarvitse enää koskaan olla parisuhteessa kenenkään kanssa.
 
kanjoni
Minä olen joutunut luopumaan omasta elämästäni aika täysin, olen joustanut hänen vuokseen paljon mutta hän kerta kerran jälkeen tuottaa minulle pettymyksen lupaillessaan minulle asioita. Olen käytännössä melkein koko ajan jumissa lasten kanssa.

Koen, ettei minun valinnanvapauttani kunnioiteta eikä minulle luvattuja asioita tarvitse pitää. Minusta tuntuu, että tulen arvoasteikossa viimeisenä.
 
vieras
Samoja asioita täälläkin pähkäillään... rakkaus on oikeastaan muuttunut sellaiseksi rakkaudeksi, että toinen on avan siinä eikä muutakaan osaa ajatella. Joksus aiemmin ajattelin että jos rakkaus haihtuu tai kuolee tulee selvästi ero, mutta nyt ( meilläkin 11 vuotta yhdessä) ajattelee että sellaista se elämä välillä on... toinen on siinä vierellä ja elämä jatkuu vaikka niitä niin vahvoja tunteita ei välillä olekaan. Lasteni isä, aviopuolisoni on siinä.... mitäa minä muuta tarvitsen... (todellisuudessa välillä haikailen kaikkea mahdotontakin mutta silti onnellinen olen) ...
 
Nette
No mitäs ongelmaa tuossa nyt sitten enää on, aloittaja vaikuttaa tehneen päätöksensä; ei jaksa niin ei jaksa enää. Mitä sitä jankkaamaan.
Parempi erota kuin satuttaa itseään uudelleen ja uudelleen, ja jos ei satuta niin aina menneisyys kummittelee ja tekee onnettomaksi, samalla tavalla on vaikea enää olla onnellinen kuin silloin ennen...
 

Yhteistyössä