Olen maailman surkein äiti!

[vieras]

Esikoinen 2,5v. on vienyt mun hermot ihan täydellisesti. Se puree, raapii, nipistää, vetää hiuksista, tekee kaikkea mikä vähänkin satuttaa toista. Olen niin väsynyt siihen, että tänä aamuna pimahti totaalisesti: huusin niin rumasti sille että toivon todella, ettei se muista / ymmärrä aikuisena mitä sen oma äiti on sille sanonut. Mä en vaan jaksa enää. Mulla on myös vastasyntynyt hoidettavana, ja esikoinen vie kaiken mehun musta vittumaisella käytöksellään.

 

[lumihiutale82]

:hug: esikoisesi on varmaan mustasukkainen vauvasta ja siksi käyttäytyy noin.

 

[vieras]

Kuule, kaikilta menee joskus hermot. Olet silti maailman paras äiti lapsellesi! Voimia!

 

[NaRikka]

Höh. Kyllä se siitä. Parasta on, että olet itse tiedostanut käytöksesi olleen epäsopivaa, ei siitä noin pienelle kerrasta mitään traumoja jää. Ehkä voisit keskustella neuvolassa ja saada vaikka kotiapua? Tai vaikka kaveri, esikoisen kummi, mummi tms. voisi välillä hoitaa poikaa ja vastavuosoisesti vauvaa, jotta saisit esikoisen kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, jota lapsi näyttää kaipaavan?

 

[vieras]

Kuule, kaikilta menee joskus hermot. Olet silti maailman paras äiti lapsellesi! Voimia!

Voi kun tämä oliskin totta, mutta ei ole. Ei äiti, jolla vähän meni hermot, huuda että tapan kohta teidät kaikki. Esikoinen oli juuri hakannut mua selkään, nipistänyt kynsillä ja vetänyt hiuksista. Tätä oli jatkunut koko aamun. Tai itse asiassa viimeiset puolitoista vuotta. Kyse ei voi olla pelkästä mustasukkaisuudesta vauvaa kohtaa, sillä se on ollut melkein aina tuollainen väkivaltainan pikkuperkele.

 

[vieras]

Höh. Kyllä se siitä. Parasta on, että olet itse tiedostanut käytöksesi olleen epäsopivaa, ei siitä noin pienelle kerrasta mitään traumoja jää. Ehkä voisit keskustella neuvolassa ja saada vaikka kotiapua? Tai vaikka kaveri, esikoisen kummi, mummi tms. voisi välillä hoitaa poikaa ja vastavuosoisesti vauvaa, jotta saisit esikoisen kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, jota lapsi näyttää kaipaavan?

Esikoinen on jo nyt ollut paljon hoidossa, meillä on hyvät tukiverkot ja apua saadaan aina kun pyydetään. Mutta mun yksinkertaisesti täytyy oppia elämään tuon esikonkin kanssa, ei se aina voi olla mummeilla hoidossa. Neuvolassa en kehtaa asiasta puhua...

 

[vieras]

mmm... Munkin poika on alkanut lyömään ja puremaan. Ajattelin puhua asiasta neuvolassa. Pelkään, että poika alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti myös muita lapsia kohtaan.

 

[vieras]

Kyllä minun mielestäni kannattaa tosissaan hakea apua. Täällä hyvää tarkoittaen usein ymmärretään asioita ja sympatiat ovatkin tarpeen. Silti kertomaasi ei voi vähätellä. Apu esim. terapia tms. on takuulla hyväksi.

 

[NaRikka]

Höh. Kyllä se siitä. Parasta on, että olet itse tiedostanut käytöksesi olleen epäsopivaa, ei siitä noin pienelle kerrasta mitään traumoja jää. Ehkä voisit keskustella neuvolassa ja saada vaikka kotiapua? Tai vaikka kaveri, esikoisen kummi, mummi tms. voisi välillä hoitaa poikaa ja vastavuosoisesti vauvaa, jotta saisit esikoisen kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, jota lapsi näyttää kaipaavan?

Esikoinen on jo nyt ollut paljon hoidossa, meillä on hyvät tukiverkot ja apua saadaan aina kun pyydetään. Mutta mun yksinkertaisesti täytyy oppia elämään tuon esikonkin kanssa, ei se aina voi olla mummeilla hoidossa. Neuvolassa en kehtaa asiasta puhua...

Josko kyseessä olisikin sitten se, että lapsi on liikaa poissa luotasi, kokee, että uusi vauva on varastanut sinut häneltä. Ja sehän tietenkin kiukuttaa pientä mieltä ja kun sitä ei vielä osata sanoiksi pukea, niin se purkautuu kiukkuna kaikkia ja kaikkea kohtaan? Kokeile sitä kahdenkeskistä aikaa esikon kanssa. Tehkää myös yhdessä juttuja vauvan kanssa, pyydät esikolta pieniä palveluksia ja kutittelemaan ja halimaan vauvaa ja aina kun sellaiseen suostuu riitelemättä, niin kehut ja palkitset. Mutta jos hölmöilee, niin jäähylle/huomiotta. Nythän lapsi saa huomiosi vain tehdessääntuhmuuksia, ei paljon innosta hyvään käytökseen.

 

[Elise]

Voisiko syy olla siinä, että esikko on paljon hoidossa? Kaipaisi äitin syliä ja huomiota? Hyvä kuitenkin että "vain" huusit, et lyönyt tai mitään muuta. Koita muistaa ettei lapsi tahallaan ole "pikkuperkele".. Voimia..

 

[vieras]

Kyllä minun mielestäni kannattaa tosissaan hakea apua. Täällä hyvää tarkoittaen usein ymmärretään asioita ja sympatiat ovatkin tarpeen. Silti kertomaasi ei voi vähätellä. Apu esim. terapia tms. on takuulla hyväksi.

Samaa mieltä! Eikös sellaisia kasvatusneuvoloita ole olemassa, joissa saa tukea lapsen kasvatukseen ja sellaisiin lapsen käytöksen ongelmakohtiin.