Olen löytänyt onnen - ainakin luulen niin.

[tylsimyskö?]

Halusin vain jakaa tämän kanssanne

Olen löytänyt onnen - ainakin luulen niin.

Löysin hyvän olon ja rauhan kun lopetin onnen etsimisen, lopetin "sitkun- ja mutkun"-elämän. Elämä on tässä ja nyt. En odota lottovoittoa tai jalat alta vievää ikuista rakkautta, en messevää palkkaa, en täydellistä olkomuotoa. Minulle riittää tavallinen arki.
Kukaan muu kuin minä ei ole vastuussa hyvästä olostani tai onnellisuudestani.

Selvisin väkivaltaisesta parisuhteesta, henkisesti sairastuneesta kumppanista. Elän parin kroonisen sairauden kanssa ja lapsellani on synnynnäinen epämuodostuma - entä sitten, nuo on monella muullakin, mitä niitä suotta murehtimaan.
Olen onnellinen tästä päivästä, olen onnellinen lapsestani, ystävistäni ja suvustani. Olen onnellinen että minulla on koti ja työpaikka.

 

[astrolabe]

Kuulostaa hyvältä! Mie oon opetellut ottamaan uusia tilaisuuksia vastaan, vaikka ne miten hulluilta vaikuttaisivat, jos sydän sanoo niin.

 

[tylsimyskö?]

Kuulostaa hyvältä! Mie oon opetellut ottamaan uusia tilaisuuksia vastaan, vaikka ne miten hulluilta vaikuttaisivat, jos sydän sanoo niin.

Kiitti.
Kuulostaa hyvältä.
Yksi asia minkä olen huomannut kovin palkitsevaksi on ajoittainen oman mukavuusalueen ulkopuolelle meno. Siis esimerkiksi kun olen aina kamppaillut ujouden kanssa niin pakotan itseni juttelemaan jonkun tuntemattoman kanssa. Yleensä tuloksena on jos ei uutta kaveria niin vähintäänkin havainto että ihan yhtä epätäydellisiä ne muutkin ovat. He ovat yhtä epävarmoja ja omien kivirekiensä kanssa kamppailevia vaikka saattavatkin äkkiseltään näyttää taydelisen itsevarmoilta menestyjiltä jotka vain soljuvat kohti seuraavaa menestystä tässä elämän virrassa.