Olen siis 20 vuotias. Seurustelen ihanan miehen kanssa, asumme yhdessä. Viime aikoina minusta vaan on tuntunut siltä, että olen laittanut elämäni hukkaan; en ole opiskellut itselleni mitään ammattia. Olin kyllä koulussa, mutta plörinäksihän se meni. Joten, en myöskään ole saanut itselleni KUNNOLLISTA työpaikkaa. Olen kuitenkin töissä, osa-aikaisena. Ja tiedän, tämä on kaikki aivan juurikin omaa syytäni. Mitäs laitoin kaiken mielenkiintoni opiskeluaikoina johonkin aivan muuhun kuin opiskeluun. Nyt haluaisin kuitenkin opiskella itselleni sen ammatin, mutta kun en tosiaan tiedä, että minkä ammatin. Jotenkin tuntuu siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kaupankassa, mutta sellaisen pestin takia en edes viitsi ruveta opiskelemaan. Toisaalta myös lastenhoitajan ammatti kiinnostaisi, mutta onko siinäkään mitään hirveää oppimista. En tiedä, moni ala kiinnostaisi, mutta en saa niistä minkäänlaista, hmm. Miten sen sanoisi. Haluaisin opiskella jotain sellaista, missä oikeasti oppisi jotain uutta !
Mutta samalla minua kauhistuttaa sitoutua koko opiskeluun. Olisin vasta noin 23-24 kun valmistuisin, ja samalla kuitenkin silmissäni siintää haave lapsista. Jaksanko odottaa lastentekoa kolmisen vuotta?
Alan olla masentunut ajatuksieni kanssa, ja ärsyttää kun elämäni ei kehity minnekkään suuntaan.
Mutta samalla minua kauhistuttaa sitoutua koko opiskeluun. Olisin vasta noin 23-24 kun valmistuisin, ja samalla kuitenkin silmissäni siintää haave lapsista. Jaksanko odottaa lastentekoa kolmisen vuotta?
Alan olla masentunut ajatuksieni kanssa, ja ärsyttää kun elämäni ei kehity minnekkään suuntaan.