Olen läski, huora, kusipää...

Niin samaa mieltä kuin -.- ja moni muu ketjuun vastannut. Lähde, lähde edes syntymättömän lapsesi takia jos itsestäsi et välitä. Ei se helppoa ole, mutta ihan varmasti sen arvoista. Kukaan lapsi ei ansaitsisi syntyä perheeseen, jossa asiat ovat tuolla tolalla. Mies ei tule koskaan muuttumaan ja tilanne vain pahenee. Pahimmillaan hän satuttaa lastanne. Rakastatko miestäsi oikeasti niin paljon, että uhraat pahimmassa tapauksessa henkesi ja lapsesi terveyden sekä hengen mieluummin?

 

Jos näin ajattelevia naisia ei olisi niin ei olisi jatkuvaa perheväkivaltaa (väkivalta loppuisi siihen ekaan kertaan).

Taidat olla aika ummikko.
Naiset ovat syypää kaikkeen.
Sinun tiellesi tekisi ihan hyvää osua samanlaista paskaa, niin sen jälkeen olisi varmasti kommentitkin järkeviä.

 

[QUOTE="kokenut";29251345]Väkivaltaisessa parisuhteessa eläneenä voin sanoa, että joo on siinä tuotakin. Totuutta on vaikeaa myöntää koska kuka hullu nyt jäisi sellaiseen suhteeseen. Kyse on myös tottumuksesta. Tilanne muuttuu yleensä pikkuhiljaa, raja sille mitä käytöstä sietää siirtyy vaivihkaa, oma ajattelutapa vääristyy eikä enää muista mikä on sitä normaalia ja ihanaa. Mutta, on siinä myöskin sitä, että siinä toisessa on niitä ihania piirteitä. Toinen osaa olla yhtä ihana kuin on hirveäkin. Olen joskus tällä, silloin kun olin vielä suhteessa, kirjoittanut mieheni "pahasta" puolesta, ja sain selvät JSSAP-käskyt. Toiseen ketjuun kirjoitin mieheni "hyvästä" puolesta, ja sain selvät käskyt pitää niin ihanasta miehestä kiinni. Samat piirteet on yhdessä ihmisessä, äärimäisyydestä toiseen. Eikä siinä tilanteesta osaa ajatella, että ne huonot puolet vähentäisi niitä ihania piirteitä. Sitä jollain tapaa kuvittelee, ja uskottelee itselleen, ja kuuntelee kun toinen kirkkain silmin selittää, että ne huonot asiat johtuu vaan asiasta X. On stressiä töissä, rahat on loppu, vaimo nalkutti, nukkui huonosti, oli krapula... Ne huonot asiat ei oikeasti ole hänen piirteitä, hän ei oikeasti ole sellainen, hän on ulkoisten tekijöiden uhri. Ja sitä uskoo, haluaa uskoa. Ja muistaa ne hyvät puolet, muistaa onhan hän myös tällainen. Ja kukapa ei antaisi joskus puolisolleen anteeksi kun "oli huono päivä"? Siitä se johtuu. Sen unohtaa mikä on sallittua käytöstä laittaa sen "huonon päivän" piikkiin, mikä on sellaista minkä voi antaa anteeksi ja ohittaa... klassinen sammakko kiehuvassa vedessä...[/QUOTE]

Ihan sama mitä hyviä puolia siinä miehessä on, mutta jos hän käyttää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, niin silloin mies on täysi kusipää, josta on syytä hankkiutua heti eroon. Ne hyvät puolet eivät kumoa tai korvaa huonoja puolia.

Oikeasti hyvä ja ihana mies kunnioittaa ja arvostaa puolisoaan kaikissa tilanteissa, myös riidellessä. Mikään ei oikeuta kajoamaan toiseen tai haukkumaan.

 

Jos toi jatkuu lapsenne huostaanotetaan ja jäät yksinäs ilman lastasi ton dorkan kynnysmatoksi.
Kannattais lähteä ennen kuin on myöhäistä.
Jossain vaiheessa sun mielenterveys kuitenkin hajoo. Lähe vetää sielt!! Kun avaat oven otat ekat askeleet niin tie parempaan on jo alkanu Ota se eka askel.

Tai pahimmassa tapauksessa mies tappaa sinut (ehkäpä vahingossa, kun menee vähän liian pitkälle raivonpuuskassaan) ja lapsi jää miehen armoille. Kuka sen pienen viattoman ihmisen puolia silloin pitää?

 

Joskus suoraan sanottuna VITUTTAA nämä "rakastan miestäni enkä osaa olla ilman, hänestä vain tulee kuin eri ihminen" -lässytykset. Jos olette vain te kaksi, niin tee elämälläsi mitä haluat.

MUTTA kun kuvioon astuu lapsi, AJATTELE HÄNEN PARASTAAN ENSISIJAISESTI.
Jos miehesi tönäisee sinua ja pelkäät vauvan kuolevan kohtuun, niin luulisi olevan itsestäänselvä asia, että ajattelet pikkuisen parasta ja lähdet. Mutta ei, kun taas pitää vääntää ne SINUN tunteet, kun SINÄ et osaa olla ilman ja SINÄ et halua sitä ja tätä. Itsekkyys..

Sama tarina aina kaikilla, kunpa tuollaiset eivät tulisi edes ikinä raskaaksi