[QUOTE="kokenut";29251345]Väkivaltaisessa parisuhteessa eläneenä voin sanoa, että joo on siinä tuotakin. Totuutta on vaikeaa myöntää koska kuka hullu nyt jäisi sellaiseen suhteeseen. Kyse on myös tottumuksesta. Tilanne muuttuu yleensä pikkuhiljaa, raja sille mitä käytöstä sietää siirtyy vaivihkaa, oma ajattelutapa vääristyy eikä enää muista mikä on sitä normaalia ja ihanaa. Mutta, on siinä myöskin sitä, että siinä toisessa on niitä ihania piirteitä. Toinen osaa olla yhtä ihana kuin on hirveäkin. Olen joskus tällä, silloin kun olin vielä suhteessa, kirjoittanut mieheni "pahasta" puolesta, ja sain selvät JSSAP-käskyt. Toiseen ketjuun kirjoitin mieheni "hyvästä" puolesta, ja sain selvät käskyt pitää niin ihanasta miehestä kiinni. Samat piirteet on yhdessä ihmisessä, äärimäisyydestä toiseen. Eikä siinä tilanteesta osaa ajatella, että ne huonot puolet vähentäisi niitä ihania piirteitä. Sitä jollain tapaa kuvittelee, ja uskottelee itselleen, ja kuuntelee kun toinen kirkkain silmin selittää, että ne huonot asiat johtuu vaan asiasta X. On stressiä töissä, rahat on loppu, vaimo nalkutti, nukkui huonosti, oli krapula... Ne huonot asiat ei oikeasti ole hänen piirteitä, hän ei oikeasti ole sellainen, hän on ulkoisten tekijöiden uhri. Ja sitä uskoo, haluaa uskoa. Ja muistaa ne hyvät puolet, muistaa onhan hän myös tällainen. Ja kukapa ei antaisi joskus puolisolleen anteeksi kun "oli huono päivä"? Siitä se johtuu. Sen unohtaa mikä on sallittua käytöstä laittaa sen "huonon päivän" piikkiin, mikä on sellaista minkä voi antaa anteeksi ja ohittaa... klassinen sammakko kiehuvassa vedessä...[/QUOTE]
Ihan sama mitä hyviä puolia siinä miehessä on, mutta jos hän käyttää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, niin silloin mies on täysi kusipää, josta on syytä hankkiutua heti eroon. Ne hyvät puolet eivät kumoa tai korvaa huonoja puolia.
Oikeasti hyvä ja ihana mies kunnioittaa ja arvostaa puolisoaan kaikissa tilanteissa, myös riidellessä. Mikään ei oikeuta kajoamaan toiseen tai haukkumaan.
Ota se eka askel.