Olen kuulema liian lepsu vanhempi, tarvitseeko tätä arvostelua kuunnella?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voeh..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voeh..

Vieras
Lapsi on vajaa noin 1,5 vuotias nyt, ei puhu kuin muutamia sanoja ja meno on päätöntä niin kuin taaperoilla yleensäkin. Ruokailu on sotkuista kun harjoitellaan syömään lusikalla ja haarukkaakin kokeillaan, eli kaikki ei mene aina suuhun asti. Ystäväni mielestä (jolla 2v lapsi) olen liian lepsu kun annan lapsen sotkea, hän olisi jo lopettanut syöttämisen ja ottanut muksun pois tuolista. Ok, hän saa tehdä niin jos haluaa, mutta mun mielestä näin pienen ei tarvitse osata syödä siististi. Päivittelee kuinka lapseni vaatteet menee aina sotkuun kun syödään jne, kauheeta. Olen vain sanonut takaisin, että lapset sotkee, ei se minua häiritse.

En ole myöskään yhtä tarkka siivoamisesta kuin hän ja siitä saan myöskin kuulla. Ei meillä ole paskaista, mutta sotkuista toisinaan ja leluja siellä täällä. Ei ole kuulema hyväksi lapsen kehitykselle. Ja kerran hän näki kun lapseni söi omaa kenkäänsä ja sai aikamoisen kohtauksen. Itse kohautin vain olkiani ja otin kengän pois. Päivittelee, että tätä menoa lapseni on kokoajan sairas. Todellisuudessa kerran on ollut kuumetta rokotuksen jälkeen ja kerran kun poskihammasta puski läpi.

Alkaa vain hieman kyllästyttää. Olen kuulemma liian rauhallinen, mun pitäisi korottaa ääntäni että lapsi uskoo ja tajuaa että olen tosissani. Viimeinen niitti oli kun hän ehdotti jäähyä kun lapseni kiipeili kokoajan paikkaan, josta jouduin hänet sitten hakemaan turvallisuusyistä. Siis jäähyä noin pienelle?? Ei mene mun jakeluun. Kivahdin että ei siitä mitään hyötyä ole ja tän ikäiset vain menee kuin päättömät kanat, se kuuluu asiaan.

Itse en pidä hänen tyylistään kasvattaa lastaan, mutta en mene siitä mitään sanomaan kun asia ei mulle kuulu. Välillä tulee vain olo, että onko mussa vanhempana jotain vikaa kun kokoajan arvostelee.. Miten saan hänet hiljaiseksi??
 
Kieltää mun mielestä pitää mut noi sun kuvailemat tilanteet on musta aika normaaleja. Lusikan heittelemisen ja lusikalla hakkaamisen kiellän kun en jaksa nostella kokoajan. Miehen sana tehoaa paremmin, luulen et se johtuu siitä, kun miehellä on kovempi ääni.

Meillä on myös sotkusta. Nyt jos joku tulis niin kauhistuis varmaan, mutta voin kyllä kertoa, että tiskipöytä OLI eilen illalla vielä ihan siisti. Eipä ole enää, enkä mä jotenkin osaa ylläpitää sitä siisteyttä jatkuvasti. Yritän joka päivä vähän siivoilla keittiötä ja raivata olkkarin lattiaa, mutta sotkuselta se silti kokoajan näyttää.:P

Yhden kerran olen joutunut kieltämään ihan kunnolla. Lapsi puri yhtenä päivänä IHAN KOKOAJAN. Kielsin monta kertaa. Sitten kun puri oikeen kipeästi niin kannoin nurkkaan seisomaan ja sanoin todella tiukasti ettei noin tehdä. Lapsi tais vähän säikähtää, mutta ei kyllä purrut sen jälkeen. Nykyäänkin pureminen on vaan ihan satunnaista ja uskoo yleensä vähän vähemmälläkin. Lapsi siis reilu 1,5v enkä olis uskonut joutuvani nurkkaan kantamaan vielä tuossa iässä.:D Mut jos toisia vahingoitetaan, niin pakko se on saada päähän uppoamaan, ettei niin tehdä.
 
No hmm, jokainen tavallaan, mutta onkohan ihan fiksua antaa lapsen syödä ulkokenkäänsä? Söisitkö itse omia kenkiäsi tietäen mitä kaikkee paskaa pohjiin ulkona tarttuu?
Välillä tosiaan tuntuu et nää "vapaakasvattajat " ovat juurikin vaan laiskoja, ei siivota koska "lapsiperheessä saa ja pitääkin olla vähän homssuista"... Jep, keep telling that to yourself... :D
 
Kyllä minäkin kiellän jos menee ihan pelleilyksi heittelee ruokaa lattialle tms mutta en siitä että tulee sotkua, mun mielestä se on ihan normaalia? Ystävä vaan valittaa että pitäisi osata jo syödä kunnolla tuon ikäisen.

Mun lapsi puri kerran kovaa ja säikähdin itse kovasti ja huusin aiiii niin muksukin säikähti eikä ole sen jälkeen purrut :D
 
Öö siis minä otin sen kengän pois niin kuin tuossa ekassa viestissä lukikin? Tarkoitin vain sitä, että mun mielestä se ei maata kaatanut, mutta ystäväni oli jo tyyliin sairaalaan lasta kiikuttamassa.
 
Mulla on kans 1,5v lapsi ja oon miettinyt oonko liian lepsu. Oon aika rauhallinen enkä juuri koskaan korota lapselle ääntä. En myös koko ajan jaksa olla kieltämässä. Tottakai kiellän ja on asioita joita lapsi ei saa tehdä ja kiukuttelee ja raivoaa kun jotain kielletään, mutta sen otan tyynesti vastaan.

Mutta meilläkin on aika sekasortoista kun lapsi kuljettelee tavaroita ja leluja ympäri huushollia. Mä en vaan jaksa olla koko ajan torumassa ja kieltämässä. Jotkut ihmettelee kun meillä lapsi saa kaivaa keittiön laatikoista kauhoja yms. ja tietysti siellä ei ole mitään vaarallista. Ajattelen niin että ei se iänpäivää niitä sieltä pengo.

Mun mielestä on aika tavallista että 1-vuotias sekottaa ympäristöään ja sottaa ruuan kanssa. Jos mä laittasin lapsen pois jos sotkii ruokapöydässä, hän joutus olemaan nälillään. Eri asia toki sellanen jos hän tahallaan leikkii ruualla, esimerkiksi nakkaa sitä lusikalla lattialle. Sillon meillä ruokailu loppuu siihen jos ei kielloista huolimatta muuta käytöstä.
 
Heh, meillä kanssa saa tonkia keittiön laatikoita :D Ei siellä mitään vaarallista ole :) Jotkut ei anna ja sitten ulisevat että kokoajan täytyy kieltää. Oon sanonut, että sitten tavarat pois tai kaapit sillä lailla ettei niitä saa auki, mutta kai se jatkuva kieltäminen ja karjuminen on kivempaa :/
 
Meillläkin saa tonkia keittiön laatikoita ja kaappeja. Lusikkalaatikossa on myös puukkoja jne., mutta laatikko on tämän vanhan talon alkuperäinen ja niin tiukka, ettei lapsi saa sitä omin voimin auki.:D Yhteen kaappiin laitoin lukon (sisältää mm. jauhoja, ryynejä ja muuta, joilla saa mukavan sotkun halutessaan aikaseks). Nyt lukkoa ei ole tarvittu pitkään aikaan. Joskus se avaa sen kaapin mut ei se tunnu olevan mitenkään kiinnostunut niistä jauhopusseista eikä ole vielä kertaakaan mitään kaatanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 1 vuotiaan äippä;27041285:
Hei ap, kasvatustapasi kuulostaa juurikin sellaiselta kuin minullakin reilu 1 vuotiaani kanssa. Ehkä ystäväsi on jotenkin hukassa oman kasvatuksensa kanssa, kun noin paljon täytyy muiden kasvatustapaan puuttua?

Siltä kuulostaa kyllä. Että on epävarma oman tapansa kanssa.

Ite oon kokenut että meillä tämä toimii. Ja suht helppoa on lapsen kanssa olla :)

Ja ettei kukaan nyt tulee puhumaan vapaasta kasvatuksesta, niin korostan vielä että meillä lapsi ei todellakaan saa tehdä mitä haluaa ja kuri on, mutta en jaksa alkaa mekastamaan siitä jos vähän kaappeja tonkii tai kuljettaa leluja omasta huoneestaan pitkin kotia.
 
Noo... Taaperot menee tuolla tavalla, ja niin se vaan on. Ei tuon ikäinen välttämättä osaa syödä sotkematta eikä siitä ole syytä tehdä numeroa, jos sotkeminen ei ole tahallista. Ja eikö vielä sellaisen alle kaksivuotiaan kanssa rajojen asettaminen ole ennen kaikkea ihan konkreettista kädestä pitäen tekemistä? Siis jos taapero tekee "pahojaan", estää tekemästä. En ole oikein vakuuttunut, että puhutteluista ja jäähyttämisistä on paljon hyötyä vielä tuon ikäiselle - myöhemmin toki sitten.

Ota vaan rauhallisesti. Luulen, että sitten niinä kertoina, kun äiti sanoo jotain lujemmin, se menee perille paremmin, jos se kieltäminen ja älämölö ei ole jatkuvaa. :)
 
No jos vaikka sanot suoraan ystävällesi että ollaan äiteinä varmaan erilaisia. Että sua harmittaa toi ystävän arvostelu ja tuntuu kurjalle, ja että et sinäkään aina välttämättä pidä ystäväsi tavasta olla äiti. Että haluaisiko ystäväsi että aina kertoisit sinäkin mikä tuntuu hänen äitiydessään kurjalta ja sitten aika meneekin siinä että arvostelette toistenne äitiyttä... Tai voitaisko viettää aikaa sillä lailla yhdessä ettei nälvitä toisiamme?
 

Yhteistyössä