Saapuessani töistä kotiin maanantaina löysin paperilappusen, mihin mieheni oli kirjoittanut menevänsä ystävänsä luo yöksi. Soitin hänele eikä hän suostunut sanomaan mihin ja kenen luo on menossa. Hän halusi miettiä elämäänsä. Sitten hän jo löikin luurin kiinni enkä saanut häneen enää yhteyttä.... Nyt on sen verran selvinnyt, etä hän kyllä haluaa olla lapselle isä, mutta muutoin rakentaa oman elämän.... Mutta puhuttu ei olla kasvotusten, koska hän ei halua tavata eikä yleensä edes vastaa puhelimeen tai tekstiviesteihin.
Minulle hänen lähtönsä oli iso shokki. Olemme olleet naimisissa vasta vajaan vuoden ja lapsi oli kuitenkin harkittu. Raskauteni on ollut todella vaikea ja oksensin todella paljon aina viikolle 20 asti. Nyt olo on vähän parempi, mutta mieheni ei ole ilmeisesti tilannettani ymmärtänyt.... Hän ei ole koskenut minuun raskauteni aikana kuin muutaman kerran pikaisen seksin merkeissä, muutoin ei lämpöä eikä läheisyyttä ole herunut. Olen asiasta monesti hänelle sanonut tuloksetta.
On todella inhottavaa, kun ei tiedä miksi toinen näin teki. Logisinta olisi, että hänellä olisi toinen näinen. Sen hän kieltää, mutta en enää tiedä mitä uskoa ja mitä ei.... Hän ei ole suomalainen ja olenkin hänestä silti huolissani, vaikka hän minut kuseen jättikin. Olemme eläneet minun palkallani viimeiset puolitoista vuotta ja nyt hän rupesi saamaan kotouttamistukea aloitettuaan suomen kielen opinnot työkkärin kurssilla. Muutoin hän on kyllä opiskellut koko ajan, mutta avoimen yliopiston puolella, jolloin opintotukea ei ole myönnetty.
Onko kenelläkään kokemuksia jätetyksi tulemisesta kesken raskauden? Tai onko miehillä tapana seota raskauden aikana muutoinkin?
E oikein tiedä mitä tekisin, hän onneksi lähetti avaimet postissa, joten kai minun vain pitää hyväksyä tosiasia, ettei hän enää palaa. Tunteeni ovat todella ristiriitaisia, vaihtelevat vihasta sääliin ja epäuskoon...
Minulle hänen lähtönsä oli iso shokki. Olemme olleet naimisissa vasta vajaan vuoden ja lapsi oli kuitenkin harkittu. Raskauteni on ollut todella vaikea ja oksensin todella paljon aina viikolle 20 asti. Nyt olo on vähän parempi, mutta mieheni ei ole ilmeisesti tilannettani ymmärtänyt.... Hän ei ole koskenut minuun raskauteni aikana kuin muutaman kerran pikaisen seksin merkeissä, muutoin ei lämpöä eikä läheisyyttä ole herunut. Olen asiasta monesti hänelle sanonut tuloksetta.
On todella inhottavaa, kun ei tiedä miksi toinen näin teki. Logisinta olisi, että hänellä olisi toinen näinen. Sen hän kieltää, mutta en enää tiedä mitä uskoa ja mitä ei.... Hän ei ole suomalainen ja olenkin hänestä silti huolissani, vaikka hän minut kuseen jättikin. Olemme eläneet minun palkallani viimeiset puolitoista vuotta ja nyt hän rupesi saamaan kotouttamistukea aloitettuaan suomen kielen opinnot työkkärin kurssilla. Muutoin hän on kyllä opiskellut koko ajan, mutta avoimen yliopiston puolella, jolloin opintotukea ei ole myönnetty.
Onko kenelläkään kokemuksia jätetyksi tulemisesta kesken raskauden? Tai onko miehillä tapana seota raskauden aikana muutoinkin?
E oikein tiedä mitä tekisin, hän onneksi lähetti avaimet postissa, joten kai minun vain pitää hyväksyä tosiasia, ettei hän enää palaa. Tunteeni ovat todella ristiriitaisia, vaihtelevat vihasta sääliin ja epäuskoon...