Ei ole tottumiskysymys vaan hormonaalista. Kun hormonien toiminta muuttuu, muuttuvat myös nuo mieliteot, ihan hetkessä. Eikä tarvita mitään tottumisia, kun ei vaan kelpaa, vaikka kaksi viikkoa aiemmin olisi kelvannut hyvin. Ja niin kauan kuin hormonit toimivat tietyllä tavalla, ei vain edelleenkään kelpaa. Ihan itse olen tämän oman kroppani kanssa havainnut.
Ja kyllä sen näkee, että suurin osa lapsista himoaa karkkia, vaikkei sitä juuri missään olisikaan tottunut syömään. Jos tuo tottumisteoria olisi millään tavalla totta, ei kukaan söisi karkkia yhtään, koska pikkulapsille ei yleensä anneta karkkia ollenkaan. Kummasti karkki heille kuitenkin kelpaa, ilman minkäänlaista totuttelua.
Olkaa vain onnellisia, jos teillä hormonit estävät herkuttelun. Jotkut harvat pystyvät taistelemaan hormonejaan vastaan, mutta suurin osa elää itsepetoksessa kuvitellen herkuttelun vastustuskyvyn olevan millään tavalla oman päätösvallan alla.
Minun ei tee ikinä mieli alkoholia, tupakkaa tai huumeita, enkä tosiaankaan kuvittele, että syynä olisi jotenkin ylivertainen itsehillintä vaan se, että kroppani ei luonnostaan noita halua. Ja ihan selvästi on olemassa paljon ihmisiä, joilla mikään itsekuri ei riitä näiden vastustukseen, koska heidän kroppansa haluaa niitä.
Näin se menee, meillä kullakin on kroppa, joka toimii hieman eri tavalla kuin muilla. Yhtä himottaa ruoka, toista jokin muu, ja siinä on kropan omistajalla aika vähän päätösvaltaa.
Asia on aika paljon monimutkaisempi, mutta on tuossa puolensa.
Hormonit ovat vain hitaita viestinvälittäjiä. Ne aktivoivat esimerkiksi soluja tuottamaan tiettyjä proteiineja verenkiertoon tai negatiivisen feedbackin kautta estävät niiden tuottamista. Esimerkkinä verensokerin, eli glukoosin, homeostaasissa insuliinia tuotetaan haimassa vähentämään verensokeria ja glukakoneja lisäämään verensokeria (-> kummallakin oma tehtävänsä eri soluissa). Hormonia varten tarvitaan aina myös sitä lukeva reseptori ja reseptorin taustalla kaskadi, joka vie signaalia eteenpäin tavalla tai toisella (esim.
https://en.wikipedia.org/wiki/Signal_transduction).
Addiktioon sen sijaan liittyy mielihyvähakuisuus ja toleranssin kasvaminen. Makea kelpaa kyllä lapselle heti, koska joka ikinen solu tarvitsee glukoosia ja siksi makea on ollut luonnossa turvallista syötävää (sopivissa määrin). Lapsihan irvistää, jos sille antaa kitkerää ruokaa, mutta oppii pitämään siitä kun tarpeeksi usein toistetaan. Rasvoja voi kokeilla lapselle siten, että voiveitsen lapset nuolee puhtaaksi mielellään (miksiköhän), mutta margariinille he nyrpistävät nenäänsä jne.
Nälän tunteen jne suhteen hormonien lisäksi toimii myös monia muita mekanismeja. Lihavuus on selkeästi leptiiniresistenssiä. Eli jos on rasvakudosta, aivojen pitäisi kertoa sinulla olevan tarpeeksi enerigaa ja et syö yli tarpeesi. Leptiinin toimimattomuus voi johtua mm. sairaudesta (Prader-Willi) tai siitä, että insuliini on koko ajan koholla jne.
Harva edelleenkään tajuaa, että insuliini muuttaa sokerin läskiksi (tiettyjen prosessien kautta).
Mikäli ihmisellä on koko ajan insuliinit tapissa (oli syy sitten vähentyneissä insuliinia lukevissa reseptoreissa, ruokavaliossa, jossa on paljon hiilihydaatteja tai muualla), hänen sisäänlaittamasta energiasta humahtaa läskiksi iso osa, jolloin kehon omaan käyttöön jää liian vähän energiaa käyttöön. Eli aivot tulkitsee tilan alienergiseksi, alkaa säästämään energian kulutusta (mm. kilpirauhanen osallistuu tähän) ja saa aikaan sen, että ihminen tuntee olonsa väsyneeksi ja hän ei jaksa liikkua.
Usein näiden entsymaattisten/hormonaalisten ongelmien keskipisteenä on haima. Haimassa on eniten mm. ribosomeja, jotka siis tuottavat DNA/mRNA-mukaisesti erilaisia proteiineja (kuten entsyymejä). Mikä sitten on saanut aikaan sen, että haima on joutunut näin koville onkin oma juttunsa....
Terve ihminen lähtee liikkeelle vähän kuin itsekseen silloin kun saa energiaa sisäänsä. Ilman pakkoa, ilman, että kummemmin sitä edes ajattelee. Sairaan on pakko tapella mielihalujansa vastaan ja tehdä asioita kaavamaisesti pysyäkseen keholtansa "terveenä", joka ei valitettavasti tarkoita sitä, että pysyisi myös mieleltään terveenä.
Olen toivoton tapaus.
