Olen kateellinen "terveellisille" ihmisille

[vierailija]

Tarkoitan siis, että olen kateellinen ihmisille, jotka rakastavat terveellistä ruokaa ja joille liikunta ja kuntoilu ei koskaan ole pakkopullaa.

Samoin näillä ihmisillä ei ilmeisesti myöskään koskaan ole nälkä, koska he jaksavat pienillä annoksilla, eivätkä halua ikinä mitään herkkuja (tai vaihtoehtoisesti omistavat tolkuttoman itsekurin)

Minusta ei ikinä voi tulla hoikkaa, saati sitten hyväkuntoista. Kun liikunta inhottaa, ja pieni annos ruokaa ja herkkuja ei tyydytä millään tasolla, (esim kaksi palaa suklaata kuulemma on monen mielestä riittävästi, mutta minut niin onnettoman pieni määrä vain pahalle tuulelle). niin eihän siinä voi onnistua.

 

[Echo]

Juu, mäkään en tajua miten joku viipottaa jollain maustamattomalla rahkalla ja kourallisella pähkinöitä (lisäksi se rahka on pahaa ilman sokeria).
Ja kidutusta tosiaan on ottaa 2 palaa jotain suklaata, senkin kaakaoprosentti on tietysti joku 99...

 

[Occamin partaveitsi]

Kannattaa huomata, että vaikka ulospäin olisi naama virneessä ja puhuu syövänsä terveellisesti, voi sisällä kyteä suuri vitutus siinä missä teilläkin. Kyse on silloin enempi näyttelijän lahjoista.

 

[p@ul@]

Juu, mäkään en tajua miten joku viipottaa jollain maustamattomalla rahkalla ja kourallisella pähkinöitä (lisäksi se rahka on pahaa ilman sokeria).
Ja kidutusta tosiaan on ottaa 2 palaa jotain suklaata, senkin kaakaoprosentti on joku 99...

Mulla ei kans mene kotimaiset rahkat kurkusta alas. Saksalainen luomu on ihan erilaista. Pyydä kauppiasta tilaamaan: tarkoitan tätä merkkiä. Ja nyt kun sen sanoin, jään taas itse ilman, kun käyn kaupassa. Maistuu se muillekin eikä tosiaan ole pakko hetikerralla koko purkillista syödä...

 

[mimmi92]

Jep, kykenen elämään terveellisesti, mutta oikeasti mielummin makoilisin välillä sohvalla ja söisin karkkia. Tai kyllä mä oikeasti tykkään terveellisestä ruuasta, mutta liikunta välillä aika pakkopullaa ja tekee usein myös epäterveellistä ruokaa mieli, silloin kyllä tasan itsekurista valinnat kiinni (ja tällä hetkellä ei itsekuria löydy )

 

[Echo]

Kannattaa huomata, että vaikka ulospäin olisi naama virneessä ja puhuu syövänsä terveellisesti, voi sisällä kyteä suuri vitutus siinä missä teilläkin. Kyse on silloin enempi näyttelijän lahjoista.

Ja sit tulee repsahdus.

 

[p@ul@]

Nyt en muista, missä yhteydessä on tullut puheeksi se, et ms- tautisille olis kutunmaitojogurtista jotain hyötyä, mut kun tuli vastaan toi rahkapurkki, laitanpa tiedoksi muillekin. Olen maistanut ja hyvää on. Lapsille antaisin tuota ennemmin, kuin lehmänmaitopohjaisia valmisteita. Omille lypsin aikoinaan itse oman luomukutun maitoa, jotka söivät kauraauhoa ja apila-timotei-kuivaheinää ja maidon maku oli hyvää. Jogurttia ei silloin kukaan tehnyt itse ja se vähän harmittaa, kun helppohan se on!

Siis tätä luomu-kutunmaitojogurttia saa tilaamalla ainakin K-kauppoihin,

 

[feger]

Tottumuskysymys. Itse olen todennut, että kun vaan ottaa niskasta kiinni ja tekee sen elämäntaparemontin. Kaikki se lähtee itsestä sisältäpäin. Ekat muutama päivä tuottaa tuskaa ja päähän sattuu 24/7.

Itse tässä morkkistelen, koska olen jouluna antanut periksi ja syönyt herkkuja hiilarien muodossa ja sen tuntee heti vatsassa. Mulla turvottaa ja mulle on kertynyt monta senttiä nestettä vyötärölle. Tämä olo on todella inhottava. Mutta onneksi tiedän mikä siihen auttaa. Lähinnä hiilarien karsiminen ja kevyt liikunta.

Siis mulle tuottaa tuskaa lähteä lenkille. Se tuntuu pakkopullalta ja varsinkin nyt, kun olen sairastellut joulukuussa, niin en ole muuta kun käyttänyt koirat vaan. Enemmän viihtynyt taas sohvalla. auts. Tuntuu, että olen taas pohjalla, mutta motivaatiota alkaa pikku hiljaa taas löytyä.

Ja monesti itsekin tuskaillut sitä, etät miten jotkut pärjäävät vähemmällä ja ovat semmosia, että tuolla viiletetään tukka putkella. Liikunta on todellakin mulle vaikeaa.

Tsemppiä ap! Tiedän tasan miltä sinusta tuntuu.

 

[vierailija]

Älytöntä!

 

[p@ul@]

Älytöntä!

Onhan se, mut en ollut katsonut vielä tätä ohjelmaa.... En lisää siihen rahkaan mitään, mut en tiennyt, mitä ne muut voi olla.. Mulle pääasia on, et maha pysyy kunnossa, eikä turpoile tai muuta vastaavaa ja et nälkäkin pysyy loitolla.

 

[vierailija]

Niinpä, hormoneista se on kiinni, ei se terveellisesti ole oikeasti oma valinta. Minulla on raskausaikana ruokahalu muuttunut todella rajusti, eli se kaksi palaa suklaata tosiaan riittää ja sitten alkaa ällöttää. Ennen raskautta kaksi palaa olisi vain ärsyttänyt. Mitään en ole ruokavaliossani tarkoituksella muuttanut, mutta ruoka vain ei maistu hyvältä kuten ennen.

 

[-tibis]

Mä luulen, että toi on oppimiskysymys.

Kun elää terveellisesti ja liikkuu, on olo hyvä. Ehkä hyvä olo on asia, minkä eteen kannattaa kieltäytyä herkuista ja piiskata itseään.

Pizzaa nyt heti vatsan täydeltä vai hyvä olo illaksikin?

 

[iu harmaana]

Olenko mä tosiaan jokin kummajaninen, kun herkuitta eläminen ei tuota minkäänlaista tuskaa? En ole koskaan pitänyt makeasta, enkä myöskään mistään kovin rasvaisista ruuista. Roskaruokaa pystyn syömään ehkä max. kerran kuussa, karkista menee vain salmiakki silloin tällöin. Ja ihan ilman mitään ponnistelua elän hedelmillä, kasviksilla, sienillä, kalalla, viljalla.

Mutta liikunta onkin sitten jo toinen juttu...

 

[p@ul@]

Mä luulen, että toi on oppimiskysymys.

Kun elää terveellisesti ja liikkuu, on olo hyvä. Ehkä hyvä olo on asia, minkä eteen kannattaa kieltäytyä herkuista ja piiskata itseään.

Pizzaa nyt heti vatsan täydeltä vai hyvä olo illaksikin?

Jos on kipeä, pitää saada oikeaa unta, eikä mikään lepäily auta, vaan se uni, koska aivot tasapainottaa loppujen lopuksi kaiken. Pizzassa on muistaakseni se juusto jotain muuta, mitä tavallinen juusto on... Oli oku ohjelma siitä, mut en muista, mikä. Me syödään joskus kasvispizza siksi, ettei se ainakaan ole niin suolainen kuin muut ja otetaan siihen paprikaa, ananasta ja oliivia (suolaista sekin!) mut herkkusienien tilalle (sienisokerista tulee karmeat mahakivut!) vakosipulia. Puoleksi syödään, niin ei tule ähkyä. Juomaksi vesi, mutta vasta sen pizzan jälkeen. Jos mahahapot laimentaa ennen ruokailua juomilla, ei ruoansulatus ala samaan tapaan, kuin tyhään mahaan. Siihen kannattaa opetella ja sit syö niin hitaasti, et varmasti on pureskellut ruoan kunnolla, koska ne entsyymit suussa aloittavat sen sulatuksen. Meillä pari kertaa vuodessa tuo, ei haittaa. Sieniä en syö muutenkaan ikinä sen trehaloosin takia, kun ei ole sitä entsyymiä, mikä sienisokeria hajottaisi - siis sitä trehalaasia.

 

[Occamin partaveitsi]

Olenko mä tosiaan jokin kummajaninen, kun herkuitta eläminen ei tuota minkäänlaista tuskaa? En ole koskaan pitänyt makeasta, enkä myöskään mistään kovin rasvaisista ruuista. Roskaruokaa pystyn syömään ehkä max. kerran kuussa, karkista menee vain salmiakki silloin tällöin. Ja ihan ilman mitään ponnistelua elän hedelmillä, kasviksilla, sienillä, kalalla, viljalla.

Mutta liikunta onkin sitten jo toinen juttu...

Et ole kummajainen, sinut on joko oikein aivopesty tai kroppasi biokemia toimii oikein. Valtaosalla ei toimi, kiitos teollisuuden kotkotusten, pilaantuneen luonnon jne.

Ihminen voi yrittää elää tunteidensa vastaisesti, mutta valitettavan usein siitä seuraa romahdus, tavalla tai toisella.

Elämäntaparemontissakin on kyettävä pitämään uusi ruokavalio vähintään 5v, jotta se toimisi pidemmällä tähtäimellä.

Se, mikä taas on terveellistä, on kauhean subjektiitista. One fits all ei toimi ruoan suhteen. Mikäli vanhemmat elivät terveinä läskisoosilla, niin sitä sinunkin kannattaa syöfä. Mikäli vanhemmat elivät terveinä iloisella elämänasenteella, sitä sinunkin kannattaa tehdä.

 

[Lipsu harmaana]

Et ole kummajainen, sinut on joko oikein aivopesty tai kroppasi biokemia toimii oikein. Valtaosalla ei toimi, kiitos teollisuuden kotkotusten, pilaantuneen luonnon jne.

Ihminen voi yrittää elää tunteidensa vastaisesti, mutta valitettavan usein siitä seuraa romahdus, tavalla tai toisella.

Elämäntaparemontissakin on kyettävä pitämään uusi ruokavalio vähintään 5v, jotta se toimisi pidemmällä tähtäimellä.

Se, mikä taas on terveellistä, on kauhean subjektiitista. One fits all ei toimi ruoan suhteen. Mikäli vanhemmat elivät terveinä läskisoosilla, niin sitä sinunkin kannattaa syöfä. Mikäli vanhemmat elivät terveinä iloisella elämänasenteella, sitä sinunkin kannattaa tehdä.

Oskari kirjoittaa asiaa, jälleen.

Jos ihan lapsesta asti antaa lapsen syödä juuri sen verran kuin hän itse haluaa, mutta tietenkin vanhempi katsoo, "ravintoympyrän mukaan"; hiilarit mielellään hyviä hiilareita", että laps saa kaiken tarvitsemansa ruoasta, aivot saa lähetettyä oikeita signaaleja, jolloin ihminen syö vain sen verran kuin hän tarvitsee, ja myöhemmin nuorena elimistö kertoo myös mitä se tarvitsee.

Kehoa voi myös opetella "kuuntelemaan"
vanhemmalla iällä.
Toki joihinkin elintarvikkeisiin on tarkoituksella lisätty koukuttavia ainesosia. Pitäisi panostaa suhteellisen puhtaaseen ravintoon.

Illoin kun vanhemmat elivät läskisoosilla se oli luultavasti hyvää läskisoosia. Nyt siihen läskiin ja jauhoihinkin on ilmaantunut kaikenlaista kakkaa rehujen mukana.

Voi kamala, mihin tää maailma on menossa, kun kaupallisuus menee ihmisen terveyden edelle?
Jospa jossain kohtaa superfoodit yms. kasvattavat suosiotaan, ja olisivat edes "saastuneen" ruoan rinnalla.

 

[vierailija]

Ja sit tulee repsahdus.

Äkkiä tulee kyllä huomattua yleensä, että joko se koko levy meni...

 

[vierailija]

Tottumiskysymys. Mitä enemmän herkkuja syö, sen enemmän niitä tekee mieli. Kun tottuu syömään terveellistä ruokaa ja herkkuja kohtuudella, alkavat pienemmät määrät riittää. Sama liikunnan suhteen. Itselleni esim. lenkkeily on niin rutiinia, että päivä ei lähde kunnolla käyntiin ilman lenkkiä. Heti aamusta saa hyvän olon liikkumalla.

 

[Lipsu harmaana]

Tottumiskysymys. Mitä enemmän herkkuja syö, sen enemmän niitä tekee mieli. Kun tottuu syömään terveellistä ruokaa ja herkkuja kohtuudella, alkavat pienemmät määrät riittää. Sama liikunnan suhteen. Itselleni esim. lenkkeily on niin rutiinia, että päivä ei lähde kunnolla käyntiin ilman lenkkiä. Heti aamusta saa hyvän olon liikkumalla.

Täytyy löytää se oma juttu. Aika moni löytääkin.
Ite vedin eilen kurassa ja ravassa keskuspuiston mtbradal aamusta iltaan.
Enkä vetäis jos se ei olis kivaa.

Niin paljon on eri liikuntalajeja. Reippaasti vaan kokeilemaan, kyllä lähes jokaiselle se oma löytyy.

 

[vierailija]

Kyllä terveellinen syöminen on ihan valinta-ja tottumiskysymys. Eri asia on ettÄ toiset lihoaa herkemmin vaikka söis mitä, joutuvat vaan vielä tarkemmin katsomaan. Itse olen aina ollut hoikka ja syönyt mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Mutta sitten jouduin pakosta miettimään enemmän ruuan laatua ja kun tein päätöksen alkaa elää toisin niin ei se niin vaikeaa ole. Haluan elämäntavoillani edesauttaa että lapseni voisivat pitää äitinsä edes vähän vanhemmaksi. Viitseliäisyyttä ja aikaa vaatii jnkv enemmän ja itse täytyy käydä kaupassa että saa mitä haluaa. Lisäravinteita en enää juuri käytä paitsi kalaöljyä ja maitohappobakteereita, aiemmin otin vitamiinia purkista.

 

[Ciervo]

Tottumuskysymys, sanon minäkin.

Minä totuin jo lapsena terveelliseen ja puhtaaseen ruokaan, eli vanhemmat hakivat lihat pääosin suoraan tuottajilta (maatilat, kalastajat, poromiehet), maito haettiin naapurin navetasta, jogurtti oli maustamatonta eikä mitään muroja, höttöleipiä, mehuja ymv. ollut kuin joskus tosi harvoin (yleensä silloin, kun vanhemmat lähti reissuun ja hoitajat olivat meillä) jne.
Herkuteltiin toki, mutta noin kerran viikossa eikä useammin.

Kotoa muuttaessa oli hetken "jeeeee nyt syön sikana pizzaahamppariisämpyläämetukkaavanukkaitatuoremehuja"-vaihe, mutta se ei kestänyt edes vuotta kun rupesi ällöttään ja tuli huoli = aloin taas syömään terveellisemmin.

Herkuttelen kyllä ihan kunnolla, eli en koskaan ottaisi jotain kahta palaa suklaata, hyi.
Levy suklaata menee alle tunnissa, 20 hengen kakku illassa, pellillinen pannaria tunnissa, kilo karkkia illassa jne.
Ahmin siis ihan kunnolla, kun herkuttelen.
Mutta eipä siitä lihomaan pääse, kun se ei ole jokapäiväistä (ei edes haluta, rupeaa ällöttään aina mättöpäivän jälkeen ja se kestää jonkun aikaa), en syö niinä päivinä muuta + olen luonnostani aktiivinen ihminen.
Mulla tulee helposti 10km askelmittariin päivinä, jolloin en poistu kodin seinien sisäpuolelta minnekään. 5km on sellanen minimi, että sen alle ei mene kuin kipeänä (kotona ollessa siis).
Harvemmin liikun laahustellen kävellen, vaan loikin, pompin, tanssin, ryntäilen jne.
Lenkillä en käy juuri koskaan, ehkä kerran viikossa ja silloinkin lähinnä vaan fiilistelemässä säätä tai jotain.
Minusta lenkillä on aivan älyttömän tylsää, paitsi lähiaikoina olen alkanut vetämään ulkonakin enemmän loikpomprynt-tyylillä niin viihtyy paremmin.

Tosin kyllä mäkin joskus tunnesyön, vaikka usein juoksenkin tunteita ulos.

Ja ei, en vittuunnu puhtaaseen ja terveelliseen ruokaan kuten toi yks (OP) vihjaili ketjun alkupäässä.
Jos saisin valita, ottaisinko hampurilaisaterian, makaronilaatikkoa, lihapullia ja perunamuusia, lasagnea VAI kanaa/soijasuikaleita mangopedillä, katkarapu-omenakaneli-vihanneswokkia, mustapapukaalimuhennosta puolukalla tai savulohisalaattia, niin jälkimmäiset ehdottomasti ihan jo makunsa vuoksi.

 

[Ciervo]

Tosin kipeänä ja kuukautisten eka päivänä maistuu mättöruoat, eli perunamuusia, makaronia ym. mössöä lihalla ja voilla/kermalla menis, en vaan jaksa yleensä tehdä.

 

[Occamin partaveitsi]

Tottumiskysymys. Mitä enemmän herkkuja syö, sen enemmän niitä tekee mieli. Kun tottuu syömään terveellistä ruokaa ja herkkuja kohtuudella, alkavat pienemmät määrät riittää. Sama liikunnan suhteen. Itselleni esim. lenkkeily on niin rutiinia, että päivä ei lähde kunnolla käyntiin ilman lenkkiä. Heti aamusta saa hyvän olon liikkumalla.

Tärkeintä on se, että liikkuu ilman stressiä. Adrenaliiniryöppyihinkin jää koukkuun, mutta se ei välttämättä ole pitkässä juoksussa hyvä asia.

Terveellinen ruoka on oikeasti hirveän subjektiivinen käsite. Nutrigenomisesti (ja nutriepigenomisesti) ajateltuna lähes mahdoton tehtävä nykytekniikalla selvittää mikä kullekin sopii.

Esimerkki "terveellisestä": joskus Pekka Puskan kulta-aikaan esiteltiin margariinit ja voista tehtiin pahis. Margariinit tehtiin tekniikalla, joka tuotti margariineihin tajuttoman paljon transrasvoja. Nykytiede tietää, ettei tyydyttyneet tai tyydyttymättömät rasvat ole mikään ongelma, vaan nimenomaan transrasvat (eli hiiliatomien C välillä trans-kaksoissidos). Margariinien valmistustekniikkaa vaihdettiin kaikessa hiljaisuudessa joku vuosi sitten. Ihmiset kuitenkin kuvittelivat elävänsä terveellisesti n. 30 vuotta, vaikka todellisuudessa tuhosivat terveyttään syömällä margariineja.

 

[vierailija]

Ei ole tottumiskysymys vaan hormonaalista. Kun hormonien toiminta muuttuu, muuttuvat myös nuo mieliteot, ihan hetkessä. Eikä tarvita mitään tottumisia, kun ei vaan kelpaa, vaikka kaksi viikkoa aiemmin olisi kelvannut hyvin. Ja niin kauan kuin hormonit toimivat tietyllä tavalla, ei vain edelleenkään kelpaa. Ihan itse olen tämän oman kroppani kanssa havainnut.

Ja kyllä sen näkee, että suurin osa lapsista himoaa karkkia, vaikkei sitä juuri missään olisikaan tottunut syömään. Jos tuo tottumisteoria olisi millään tavalla totta, ei kukaan söisi karkkia yhtään, koska pikkulapsille ei yleensä anneta karkkia ollenkaan. Kummasti karkki heille kuitenkin kelpaa, ilman minkäänlaista totuttelua.

Olkaa vain onnellisia, jos teillä hormonit estävät herkuttelun. Jotkut harvat pystyvät taistelemaan hormonejaan vastaan, mutta suurin osa elää itsepetoksessa kuvitellen herkuttelun vastustuskyvyn olevan millään tavalla oman päätösvallan alla.

Minun ei tee ikinä mieli alkoholia, tupakkaa tai huumeita, enkä tosiaankaan kuvittele, että syynä olisi jotenkin ylivertainen itsehillintä vaan se, että kroppani ei luonnostaan noita halua. Ja ihan selvästi on olemassa paljon ihmisiä, joilla mikään itsekuri ei riitä näiden vastustukseen, koska heidän kroppansa haluaa niitä.

Näin se menee, meillä kullakin on kroppa, joka toimii hieman eri tavalla kuin muilla. Yhtä himottaa ruoka, toista jokin muu, ja siinä on kropan omistajalla aika vähän päätösvaltaa.

 

[-tibis]

Himota voi vaikka mitä.

Itsekuri on sit vissiin se mikä osalta puuttuu.