Olen kateellinen lapsetomille ystävilleni

[vaikeaa selittää]

Myönnän olevani kateellinen lapsetomille ystävilleni. Olen 24- vuotias ja minulla on yksi lapsi. Huomaan usein miten haaveilen elämästä ilman lasta ja miestä. Elin ihan railakkaan teini-iän, mutta olin aina parisuhteessa. Jotenkin tuntuu että vasta nyt lapsen saamisen jälkeen olen jäänyt niin paljosta paitsi. Harmittaa kun en kerennyt mennä "aikuisena" kun olisi enemmän rahaa ja järkeä päässä. Rakastan lastani, mutta vihaan äitiyttä. Opiskelen alaa joka ei loppupelissä kiinnosta..haaveilen unelma-ammatista ja siihen liittyvistä opinnoista. Minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta lähteä opiskelemaan koska mieheni mukaan meillä ei ole rahaa ja minun pitäisi mennä mahd. nopeasti töihin tienaamaan jotta saisimme ostettua oman asunnon. Koko konsepti paikoilleen jumittumisesta alkaa puistattaa.

Olen päässyt menemään ja tulemaan aika vapaasti jos jonnekkin olen halunnut mennä ( esim. konsertit, tapahtumat etc.) mutta silti tunnen olevani täysin loukussa. Kun lapseni on tarpeeksi iso muuttamaan kotoa niin olen jo ikäloppu ja yksi niistä surkeista nelikymppisistä joka yrittää elää nuoruuttaan uudestaan.

Olen kateellinen ystävälleni joka milloin reilaa euroopassa ja milloin ostelee kalliita käsilaukkuja. Kauheinta on , että olen alkanut vältellä hänen seuraansa kun en vain pysty kuuntelemaan miten hienoa hänen elämänsä on.

 

[kip]

Käy jossain lapsettomuudesta kärsivien foorumilla lueskelemassa juttuja, niin ehkä sulle tulee parempi mieli oman elämäsi suhteen. Tällä tavalla et vertaa itseäsi vain reilaaviin ystäviisi vaan vähän suurempaan joukkoon.

 

[just]

Joo pieni provo nuoria äitejä vastaan... huoh...

 

[mama]

Toisinaan itsekin leikittelen ajatuksella, minkälaista elämä olisi, jos olisin vielä ilman miestä ja lasta.. Yhtäkkiä äitinä ja vaimona elämän vastuut painaa päälle, oma aika on olematonta, ja tilannetta ei hirveästi helpota sinkut lapsettomat ystävät.. Mutta toisaalta tällaisten ajatusten vallatessa mielen palaan takaisin aikaan, jolloin kipeästi kaipasin lasta täydentämään elämää. Silloin koko ajatusmaailman täytti vain ajatus pikkukääröstä, ja lapsen puutteen tunti vahvasti.. Jos vielä olisi "vapaa sinkku", osaisiko siitä elämästä silloin nauttiakaan, vai olisiko koko ajan seuran kaipuussa.. Ruoho on yleensä aina vihreämpää aidan toisella puolella..

 

[n]

Toisinaan itsekin leikittelen ajatuksella, minkälaista elämä olisi, jos olisin vielä ilman miestä ja lasta.. Yhtäkkiä äitinä ja vaimona elämän vastuut painaa päälle, oma aika on olematonta, ja tilannetta ei hirveästi helpota sinkut lapsettomat ystävät.. Mutta toisaalta tällaisten ajatusten vallatessa mielen palaan takaisin aikaan, jolloin kipeästi kaipasin lasta täydentämään elämää. Silloin koko ajatusmaailman täytti vain ajatus pikkukääröstä, ja lapsen puutteen tunti vahvasti.. Jos vielä olisi "vapaa sinkku", osaisiko siitä elämästä silloin nauttiakaan, vai olisiko koko ajan seuran kaipuussa.. Ruoho on yleensä aina vihreämpää aidan toisella puolella..

PEEEEEEEEEEEEEESI!
Tämä on täysin totta!

 

[Non compos mentis]

Niin noh, aikuisuuden ja vanhemmuuden ei tarvitse tarkoittaa asuntolainaa ja paikoilleen asettumista. Vapaus on suuri vankila, kuten filosofi Miljoona aikoinaan sanoi. Moni mukautuu elämään kuten "kuuluu" koskaan edes kyseenalaistamatta miksi.

 

[ap]

Joo pieni provo nuoria äitejä vastaan... huoh...

Tämä ei ole mikään provo. Minua harmittaa kun aina jos puhuu äitiyden negatiivista niin vika on minussa. En käy riittävästi kerhoissa, minulla on vääränlainen asenne, väärät ystävät.. ruoho on vihreämpää nje. Onneksi edes kotiäitiyteni päättyy pian ja pääsen ulos tästä vankilasta.

 

[ap]

Kaipaan sitä aikaa kun saatoin olla spontaani. Tulin koulusta kotiin, siivosin ja söin purkin jäätelöä lempiohjelmieni parissa. Nyt äitiyskilojen takia ei voi syödä jäätelöä ja ohjelmien katsomisesta on turha haaveilla kun esiuhmaikää poteva taapero ei hyväksy äidin huomion jakamista. Kaipaan kuumia kesäöitä kun saatoi vain lähteä ja tulla kuten halusi. Pitkä viikonloppuaamuja miehen vierrä ilman riitelyä siitä kuka herää.

 

[vieras]

Lapsi miehelle ja ota omaa aikaa. Lapsi ei mene rikki jos haluat jpskus olla hetken rauhassa ja hän ei saa huomiotasi 100 prosenttisesti. Kyllä meillä on katsottu ne harvat ohjelmat mitkä on haluttu ja muutenkin eletty ei niin lasten ehdoilla joka tilanteessa. Puuhamaassakaan en ole vielä koskaan käynyt

Miten mies päättää, onko rahaa opiskeluun vai ei, eikö se pitäisi olla yhteinen laskelma...

Mitä tähän nyt voisi sanoa. Elämä muuttuu lapsen myötä. Aikuisuuteen kuuluu muutosten hyväksyminen ja käsittely.

 

[ap]

Lapsi miehelle ja ota omaa aikaa. Lapsi ei mene rikki jos haluat jpskus olla hetken rauhassa ja hän ei saa huomiotasi 100 prosenttisesti. Kyllä meillä on katsottu ne harvat ohjelmat mitkä on haluttu ja muutenkin eletty ei niin lasten ehdoilla joka tilanteessa. Puuhamaassakaan en ole vielä koskaan käynyt

Miten mies päättää, onko rahaa opiskeluun vai ei, eikö se pitäisi olla yhteinen laskelma...

Mitä tähän nyt voisi sanoa. Elämä muuttuu lapsen myötä. Aikuisuuteen kuuluu muutosten hyväksyminen ja käsittely.

Ehkä ongelmana onkin se, että minä en halua kasvaa aikuiseksi. Kamalin asia mitä eräs lapseton ystäväni minulle sanoi on : sä oletkin ihan sellainen oikea aikuinen. Kun keskusteltiin hänen menevästä elämästään.

 

[vieras]

Lapsi miehelle ja ota omaa aikaa. Lapsi ei mene rikki jos haluat jpskus olla hetken rauhassa ja hän ei saa huomiotasi 100 prosenttisesti. Kyllä meillä on katsottu ne harvat ohjelmat mitkä on haluttu ja muutenkin eletty ei niin lasten ehdoilla joka tilanteessa. Puuhamaassakaan en ole vielä koskaan käynyt

Miten mies päättää, onko rahaa opiskeluun vai ei, eikö se pitäisi olla yhteinen laskelma...

Mitä tähän nyt voisi sanoa. Elämä muuttuu lapsen myötä. Aikuisuuteen kuuluu muutosten hyväksyminen ja käsittely.

Ehkä ongelmana onkin se, että minä en halua kasvaa aikuiseksi. Kamalin asia mitä eräs lapseton ystäväni minulle sanoi on : sä oletkin ihan sellainen oikea aikuinen. Kun keskusteltiin hänen menevästä elämästään.

Kun on lapsi, on pakko. Sitä se aikuisuus on, kantaa vastuu omista valinnoista vaikka se ei aina olisi hauskaa. On turha jäädä kierimään menetettyyn kun vaihtoehtoja ei ole.

Noihin opiskeluihin ja muihin, en usko että mikään on mahdotonta lapsen kanssa. Pitää vaan tarkemmin suunnitella ja miettiä. Älä anna miehen tehdä sitä puolestasi.

Spontaanimpaa elämää pystyy viettämään kun lapsi kasvaa. Meillä on vanhempi lapsi 6v ja hänen kanssaan on ollut jo pitkään kiva touhuta yhdessä.

 

[Non compos mentis]

Ajattele aikuisuutta saavutettuna tilaisuutena, älä menetettynä etuna.

 

[Mama the strange]

Mulla on ajoittain ollut samanlaisia fiilareita. Enkä todellakaan ole mikään teini enää, vaan 30 lähestyy uhkaavasti.
Mulla suurin tuska helpottui kun pääsin pois kotiäitiydestä ja takaisin kouluun (ja unelma-alalle). heh. Olen opiskellut koko lapsen eliniän, eli 4 vuotta ja köyhäähän meillä on rahallisesti ollut, mutta muuten elämä on ihan hyvää. Omaa asuntoa tuskin ostetaan koskaan.
Välillä oikeen sattuu kun kaipaan entistä elämää. Vietin ennen lasta täysin vapaata ja vastuutonta elämää ja kyllähän se oli osittain hienoa.
Mutta sitten mietin asian toista puolta...hmm...jos vielä 30 veenä olisin samanlainen kuin entisinä aikoina niin siinä ei olisi mitään hyvää, vain säälittävää.
Vuosien myötä kaipuu on vähentynyt, mutta varsinkin joinain valoisina kesä- ja kevätiltoina ei melkein voi pidätellä itseään.

 

[vieras]

Mitä säälittävää on kolmekymppisessä vapaaehtoisesti lapsettomassa pariskunnassa, joka nauttii vapaasta elämästä (tietenkin työn ja asuntolainan asettamissa rajoissa) ja toistensa jakamattomasta huomiosta? Ovatko he saavuttaneet jotain vähemmän?

 

[ap]

Mitä säälittävää on kolmekymppisessä vapaaehtoisesti lapsettomassa pariskunnassa, joka nauttii vapaasta elämästä (tietenkin työn ja asuntolainan asettamissa rajoissa) ja toistensa jakamattomasta huomiosta? Ovatko he saavuttaneet jotain vähemmän?

ei mitään säälittävää..itse tunnen olevani se säälittävä.