P
"Pöh"
Vieras
Pääsiäisenä tuli kyläiltyä useammassa paikassa jossa oli suht samanikäisiä lapsia kuin meilläkin (1,5 v) perheineen. Minun mieheni ei edes suostunut lähtemään mukaan kun lapsen kanssa on niin rasittavaa käydä missään eli minä kyläilin lapsen kanssa kaksin. Mutta ärsyttävää kuinka kateelliseksi tulin kun muut isät näyttivät vapaaehtoisesti auttavan lapsiaan ruokailussa, lohduttavan, ottavan syliin muuten vaan ja kertoivat lapsensa tempauksista yms.
Meillä saan aina perustella hyvin ja pyytää hyvissä ajoin jos toivon miehen olevan vaikka 10 min. Lapsen kanssa jos olemme yhtäaikaa kotona, ei puhettakaan, että mies vaihtaisi vaipan tai hoitaisi lapsen ruokailun, tai lohduttaisi jos minä olen kotona. Kertaakaan ei ole käynyt lapsen kanssa kaksin missään (ulkona, kaupassa, kylässä jne.) koska kokee sen niin hankalana vaikka kuinka koitan patistaa ja rohkaista. Harvoin suostuu lähtemään mihinkään edes minun ja lapsen kanssa yhdessä koska se on hänen mielestään rasittavaa. Usein sanoo kuinka ei voi enää tehdä mitään kun on lapsi joka pilaa kaiken. Tämä tuntuu minusta todella pahalta.
Lapsi oli todella toivottu enkä etukäteen olisi uskonut, että mies kokee lapsen niin rajoittavana ja hankalana koska haaveili ennen raskautta ja raskauden aikana mitä kaikkea tekee lapsen kanssa, kuinka minun pitää saada aikaa vanhoille harrastuksille lapsen synnyttyä jne. Nyt ei puhettakaan, että oma-aloitteidesti leikkisi tai hoitaisi lasta. Näin on ollut lapsen syntymästä asti. Jättää lapsen täysin huomiotta tai komentaa pois häiritsemästä jos lapsi hakee huomiota.
En tiedä näenkö vain sen puolen minkä haluan muiden isien käytöksessä koska minulle tuli niin suurena järkytyksenä miehen käytös lapsen synnytyyä
viimekuukaudet olen usein miettinyt olisiko helpompi erota kun tuntuu niin pahalta lapsenpuolesta miehen käytös.
Meillä saan aina perustella hyvin ja pyytää hyvissä ajoin jos toivon miehen olevan vaikka 10 min. Lapsen kanssa jos olemme yhtäaikaa kotona, ei puhettakaan, että mies vaihtaisi vaipan tai hoitaisi lapsen ruokailun, tai lohduttaisi jos minä olen kotona. Kertaakaan ei ole käynyt lapsen kanssa kaksin missään (ulkona, kaupassa, kylässä jne.) koska kokee sen niin hankalana vaikka kuinka koitan patistaa ja rohkaista. Harvoin suostuu lähtemään mihinkään edes minun ja lapsen kanssa yhdessä koska se on hänen mielestään rasittavaa. Usein sanoo kuinka ei voi enää tehdä mitään kun on lapsi joka pilaa kaiken. Tämä tuntuu minusta todella pahalta.
Lapsi oli todella toivottu enkä etukäteen olisi uskonut, että mies kokee lapsen niin rajoittavana ja hankalana koska haaveili ennen raskautta ja raskauden aikana mitä kaikkea tekee lapsen kanssa, kuinka minun pitää saada aikaa vanhoille harrastuksille lapsen synnyttyä jne. Nyt ei puhettakaan, että oma-aloitteidesti leikkisi tai hoitaisi lasta. Näin on ollut lapsen syntymästä asti. Jättää lapsen täysin huomiotta tai komentaa pois häiritsemästä jos lapsi hakee huomiota.
En tiedä näenkö vain sen puolen minkä haluan muiden isien käytöksessä koska minulle tuli niin suurena järkytyksenä miehen käytös lapsen synnytyyä