Olen kateellinen kavereilleni, kun he saavat lapsensa hoitoon.

["aapee"]

Mun 1v. vierastaa kaikkia, jos mummo katsookin hänen suuntaansa niin itku tulee. Mun kavereilla on saman ikäisiä lapsia ja he saavat niitä hoitoon jotta pääsevät huoltamaan sitä parisuhdettakin. Mei ei päästä edes ulos syömään. Olisi niin mukava lähteä vaikka yön yli risteilylle.
Kaipaan sitä vapautta, että päästäisi ulos miehen kanssa. Loppuuko toi vierastus koskaan? Ja tämä ei ole mikään vaihe vaan tuo lapsi on alusta asti inhonnut kaikkia muita paitsi äitiään ja isäänsä.

 

["Mona"]

No kyllä se siitä ohi menee, lapsi on kuitenkin vasta 1vee.

 

[hallittu kaaos]

Lähipiirissä on myös hyvin paljon vanhempiensa perään oleva 1v joka toisinaan vierastaakin kovasti, mutta hoidossa on ollut silti pari h/kerta muutaman kerran. Ei huuda tmv sitten kun vanhemmat ovat poistuneet paikalta vaan on hyvin tyytyväinen Oletteko kokeilleet jättää lasta esim mummolle hoitoon?

 

[ggggg]

Mitenpä se lapsi oppii jäämään hoitoon, jos ei koskaan jätetä?

 

[xgj]

Kyseessä kuitenkin VASTA 1v lapsi!! Kyllä teille vielä tulee aikaa olla kahdestaan. Kannattaa totuttaa lapsi pikkuhiljaa pienissä erissä hoitajaan niin sitten onnistuu Se yökyläilykin.

 

[hb]

Ihan normaalia ja tuohon ikään kuuluu vierastaminen, kyllä se siitä ohi menee.

 

[ggggg]

Kyseessä kuitenkin VASTA 1v lapsi!! Kyllä teille vielä tulee aikaa olla kahdestaan. Kannattaa totuttaa lapsi pikkuhiljaa pienissä erissä hoitajaan niin sitten onnistuu Se yökyläilykin.

No mun mielestä taas kyse on JO yhdestä vuodesta ilman kahdenkeskistä aikaa! Ihan hullua, jos on tervepäisiä isovanhempia olemassa, jotka mielellään lapsen ottaa hoitoon. Parisuhdetta pitää hoitaa; kun se on kunnossa, on lapsenkin elämä onnellisempaa.

 

["vierasvieras"]

no lapsi on vasta 1v ja sulla sentään on mummo jonka luo lapsi voi mennä sitten 1-2vuoden päästä!

 

["aapee"]

Kateellisena vaan kattelen kavereiden Facebook päivityksiä joissa hehkutetaan sitä irtiottoa puolison kanssa arjesta pois...huoh.

Viimeks, kun jätin pariks tunniks hoitoon niin lapsi itki paniikissa ja kynsi ulko-ovea auki.

 

[vierain]

[QUOTE="aapee";29596875]Kateellisena vaan kattelen kavereiden Facebook päivityksiä joissa hehkutetaan sitä irtiottoa puolison kanssa arjesta pois...huoh.

Viimeks, kun jätin pariks tunniks hoitoon niin lapsi itki paniikissa ja kynsi ulko-ovea auki.[/QUOTE]

Mitäs ette ole ottaneet niitä mummoja osaksi lapsen elämää. Minä olen hoitanut lapsenlastani ihan pikkuvauvasta asti, siis silloin kun vanhemmillaan on ollut menoa. Ja mielelläni muuten hoidankin, ihan muulloinkin että saavat vaikka syödä kotiruokaa kaksistaan ja katsoa vaikka leffan kotona. Ei aina edes tarvii mennä ns. ulos juhlimaan. Lapsella on kivaa mummolassa ja vanhemmillaan on kivaa kun saavat välillä olla kaksistaan. Ja minulla mummina on tietysti myös mukavaa pienen kanssa täällä mummolassa

 

["been there"]

Aloittaja, meillä oli kuule ihan sama tilanne, laps itki jos joku vaikka kaupassa katsoi päin. Auta armias mikä huuto jos vaikka joku mummeli tuli lepertelemään, kauhea huuto Ei kelvannut mummi eikä kukaan, kamalan raskasta oli kyllä kun ei oikesti kukaan muu pärjännyt meidän itkuiikan kanssa. En voinut kuvitellakaan vieväni lasta hoitoon ennen kuin täytti kolme, ei olisi kestänyt hoidossa. Sitkeästi käytiin perhekerhot ja muskarit vaikka itkettiin sielläkin. Parivuotiaana alkoi helpottaa, nyt nelivuotias on niin reipas, jututtaa tuntemattomatkin ja oisi aina yökyläänmenossa

 

["no no no"]

Mitäs ette ole ottaneet niitä mummoja osaksi lapsen elämää. Minä olen hoitanut lapsenlastani ihan pikkuvauvasta asti, siis silloin kun vanhemmillaan on ollut menoa. Ja mielelläni muuten hoidankin, ihan muulloinkin että saavat vaikka syödä kotiruokaa kaksistaan ja katsoa vaikka leffan kotona. Ei aina edes tarvii mennä ns. ulos juhlimaan. Lapsella on kivaa mummolassa ja vanhemmillaan on kivaa kun saavat välillä olla kaksistaan. Ja minulla mummina on tietysti myös mukavaa pienen kanssa täällä mummolassa

höpö höpö. Meillä oli tosi läheinen mummu mutta yhtäkkiä ei sitten vaan kelvannu kukaan muu ja jos piti hetkeksikään jäädä ni hirveä huuto. Kokeiltiin myös etten ole paikalla mutta kun vierastava lapsi ei vaan rauhoitu sitten millään. Ei liity mitenkään siihen ettei mummu olisi ollut läheinen, sitten ei vaan käyny kukaan muu, kun äiti tai isä. Nyt vuosi ja 5kk ikää ja mummu käy taas hoitamaan. Jäädään ilman huutoja ja ollaan oikeaa kullamurua mummulle.

Ap anna ajan kulua vähän ja sitten kokeilemaan

 

["Mona"]

Mitäs ette ole ottaneet niitä mummoja osaksi lapsen elämää. Minä olen hoitanut lapsenlastani ihan pikkuvauvasta asti, siis silloin kun vanhemmillaan on ollut menoa. Ja mielelläni muuten hoidankin, ihan muulloinkin että saavat vaikka syödä kotiruokaa kaksistaan ja katsoa vaikka leffan kotona. Ei aina edes tarvii mennä ns. ulos juhlimaan. Lapsella on kivaa mummolassa ja vanhemmillaan on kivaa kun saavat välillä olla kaksistaan. Ja minulla mummina on tietysti myös mukavaa pienen kanssa täällä mummolassa

No en tiedä miten ap:n isovanhemmat on ollut elämässä mukana, joskus voi välimatkalla jo sanella sen ettei jokaviikkoisessa elämässä voi isovanhemmat mukana olla. Omat lapseni eivät ole vierastaneet oikeastaan ketään, mutta veljeni keskimmäinen lapsi vierasti meitä sukulaisiakin, etenkin miespuolisia, vajaan vuoden ikäisestä melkein kaksivuotiaaksi. Me kuitenkin näimme säännöllisesti ja eikä perheen muut lapset vierastaneet ja sama lapsi oli meillä vauvana hoidossa jne. Et ei se aina johdu siitä että on pysytty neljän seinän sisällä eikä ole nähty ketään..

 

["aapee"]

Mitäs ette ole ottaneet niitä mummoja osaksi lapsen elämää. Minä olen hoitanut lapsenlastani ihan pikkuvauvasta asti, siis silloin kun vanhemmillaan on ollut menoa. Ja mielelläni muuten hoidankin, ihan muulloinkin että saavat vaikka syödä kotiruokaa kaksistaan ja katsoa vaikka leffan kotona. Ei aina edes tarvii mennä ns. ulos juhlimaan. Lapsella on kivaa mummolassa ja vanhemmillaan on kivaa kun saavat välillä olla kaksistaan. Ja minulla mummina on tietysti myös mukavaa pienen kanssa täällä mummolassa

Meillä mummi käy kylässä melkein joka viikko, näin on ollut alusta asti.

 

[Orion-]

Meillä oli myös pitkään vierastusta. Kyllä se menee ohi, älkää yrittäkö mitenkään väkisin karaista lasta tms, antakaa kehittyä ja totuttautua vieraisiin ihan omaan tahtiin. Siinä joskus 1v täyttämisen jälkeen meillä vierastus alkoi hiljalleen hiipua. Nyt on pian 3v ja on reipas tyttö, juttelee naapureille ja menee mummin kans pulkkamäkeen tosta vaan.

 

["aapee"]

Meillä oli myös pitkään vierastusta. Kyllä se menee ohi, älkää yrittäkö mitenkään väkisin karaista lasta tms, antakaa kehittyä ja totuttautua vieraisiin ihan omaan tahtiin. Siinä joskus 1v täyttämisen jälkeen meillä vierastus alkoi hiljalleen hiipua. Nyt on pian 3v ja on reipas tyttö, juttelee naapureille ja menee mummin kans pulkkamäkeen tosta vaan.

Tuo pitäisi syksyllä viedä päiväkotiinkin, toivon todella että tämä loppuisi.

 

[Hmm...]

En lähtisi tuon ikäistä karaisemaan. Parisuhdetta voi hoitaa kotonakin iltaisin lapsen käytyä nukkumaan.

 

[Orion-]

Mitenpä se lapsi oppii jäämään hoitoon, jos ei koskaan jätetä?

Siten että sitä luottamusta toisiin ihmisiin haetaan ensin turvallisen vanhemman läsnä ollessa.

 

[HippuTAR]

Meillä toi nelonen vierasti kaikkia ihan karseesti. Pari kertaa mun olipakko jättää se hoitoon ja se oli huutanu tuntikausia...Ei auttanut sekään että isosisko oli mukana.
Keväällä eli n.1,5 vuotiaana tapahtui muutos ihan yhtäkkiä, siis viikossa lakkas vierastamasta ja kaikki tutut oli silmät pyöreenä ku yhtäkkiä likka halus niitten syliin, pölötti minkä kerkes yms. Ton jälkeen ei täysin vieraatkaan ihmiset oo ollu mikään ongelma ja tutuille on mielellään jääny hoitoon, on tosin ollu max. muutaman tunnin kerrallaan.

En tosiaan tiedä mitä tapahtui mutta onneksi tapahtui ja tosiaan muutos oli erittäin nopea.

 

[Vikeudestavoittoon]

Voi ap parka, hoitajia olisi, mutta lapsi ei TÄLLÄ HETKELLÄ suostu hoitoon. On teillä vaikeaa. Synkkä tulevaisuus edessä.

 

[ggggg]

Siten että sitä luottamusta toisiin ihmisiin haetaan ensin turvallisen vanhemman läsnä ollessa.

Käsittääkseni sitä tässä on aloittaja harrastanut nyt vuoden päivät. Odottelevatko kenties vielä toisen vuoden?

 

[mammalainen]

Kolmen lapsen äitinä ja muutamia tuttavaperheiden lapsia nähneenä olen sitä mieltä että lapsi jolle on annettu lupa ja mahdollisuus kehittyä omaan tahtiinsa näissä vierastus-asioissa on loppupeleissä luottavaisempi kuin lapsi joka on syystä tai toisesta pakotettu eroon vanhemmistaan tai pääasiallisesta hoitajastaan.

Meidän lapsemme eivät ole koskaan vierastaneet mutta toisaalta eipä ole annettu kenenkään "tulla ihollekkaan" vaan on annettu lasten itse päättää koska ovat tahtoneet halia tai sylitellä ystäviämme tai sukulaisiamme.

Jos parisuhde menee siitä solmuun ettei ole kahdenkeskistä aikaa niin ei se sitten ole kyllä kovin vankalla pohjalla alkujaankaan.

 

[Meillä]

tyttö aloitti vierastamisen 3kk:n ikäisenä ja jatkui n.2v asti. N.1v. asti oli vaikeaa jättää isälleenkään ,itki niin äidin perään, suihkuunkin piti ottaa mukaan. Melkein 3v. meni päikkyyn, siellä ei paljoa itkenyt ja alkoi reipastua.

 

[Meillä]

tyttö aloitti vierastamisen 3kk:n ikäisenä ja jatkui n.2v asti. N.1v. asti oli vaikeaa jättää isälleenkään ,itki niin äidin perään, suihkuunkin piti ottaa mukaan. Melkein 3v. meni päikkyyn, siellä ei paljoa itkenyt ja alkoi reipastua.

no, jaa, eipä meillä kyllä ole hoitajiakaan keille jättäis hoitoon, siitä mäkin oon kyllä vähän kade.

 

[fghtes]

tyttö aloitti vierastamisen 3kk:n ikäisenä ja jatkui n.2v asti. N.1v. asti oli vaikeaa jättää isälleenkään ,itki niin äidin perään, suihkuunkin piti ottaa mukaan. Melkein 3v. meni päikkyyn, siellä ei paljoa itkenyt ja alkoi reipastua.

Jotain on mennyt pieleen, jos lasta on vaikeaa jättää omalle isälleen vuoden ikäisenä.