Olen jäämässä vauvan ja isomman lapsen kanssa kotiin vakituisesti... mutta nyt parin päivän jälkeen mietin jaksamistani.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Njoo... Mulla itellä ikäero oli 2,5 v, vauva oli todella vaikea ekat 5 kk, syntyi keskellä paukkupakkastalvea vielä. Esikoisella ADHD-tyyppisiä oireita ja puheenkehityksen viivästymä. Minä kuvittelin, että olen iloinen ja jaksavainen äiti, ja vauva menee siinä sivussa kun leikin esikoisen kanssa auringon paisteessa... Toisin kävi. Oikeesti oli aika kamala vuosi ja paljon on tullut rähjättyä esikoiselle. Mutta siitä selvittiin. Viisaampaa olisi silti ollut jatkaa esikoisen päivähoitoa osapäiväisenä, vaan kun en niin tehnyt niin minkäs teet.
 
Yli kolmen vuoden ikäero ei edes ole mikään "lapset pienellä ikäerolla". Lapset on pienellä ikäerolla, jos esikoinen ei osaa edes syödä itse ja on täysin vaipoissa. Ja silloin on aika kovilla.

Veikkaanpa, että yli kolmevuotias osaa olla aika tavalla enempi mustasukkainen kuin alle kaksivuotias esimerkiksi, ja sen takia saattaa olla aika rankkaakin. Vaikka muuten onkin jo paljon helpompaa, kun on jo isompi ja ymmärtää puhetta ja tuottaa sitä.

Omilla lapsilla on 1v5kk ikäeroa ja aluksi kun esikoinen ei vielä kunnolla syönyt itsenäisesti, niin oli hieman konstillista, kun vauva oli oppinut jo mahassa ruokailemaan samaan aikaan, niin imettää kakkosta ja syöttää esikoista. Onneksi vauvan syntymä sai esikoisessa itsenäistymispuuskan aikaan ja hän oppi vajaassa kuukaudessa syömään itse. Tämä nyt vaan esimerkkinä, mutta minusta kakkosen vauva-aika ei ollut mitenkään erityisen rankkaa. Ja sitä oppii äkkiä konstit selviytyä hankalammistakin tilanteista.

Mutta tsemppiä sulle!
 
[QUOTE="aaaa";23368315]Hä? en ymmärtäny nyt yhtään mikä on pointti. Kyllä lapsella on leikkikavereita vaikka ainokainen oiskin. Enkä minäkään täydellinen oo mutta en minä myös valita kun viime yönäki puolet yöstä valvottiin ja silti piti aamulla klo8 viedä esikoinen eskariin eikä mulla oo mitään mahkuja nukkua päiväunia missään välissä. Kyllähän mua väsyttää jonkin verran tuo yökukkuminen mutta miks valittaa siitä, itsehän oon tieni valinnu ja itse ollaan 3 lasta haluttu. Se on vaan ny sitte jaksettava ja sillä sipuli.[/QUOTE]

just näin. meillä vasta nyt kuopus nukkuu paremmin, herää 2-3 kertaa yössä. valvotti ensimmäisen vuoden ja kuitenkin mä jaksoin, enkä ikinä täälä tai missään muuallakaan valittanut 4h yöunista. sellasta se vaan on. lapset on joskus vaikeita. ens talvena se on uhmaa luvassa kuopuksen kanssa, mutta en mä kuitenkaan sitä hoitoon ole viemässä. ite mä olen lapseni tehnyt, ite se on sillon jaksettava
 
[QUOTE="aaaa";23368315]Hä? en ymmärtäny nyt yhtään mikä on pointti. Kyllä lapsella on leikkikavereita vaikka ainokainen oiskin. Enkä minäkään täydellinen oo mutta en minä myös valita kun viime yönäki puolet yöstä valvottiin ja silti piti aamulla klo8 viedä esikoinen eskariin eikä mulla oo mitään mahkuja nukkua päiväunia missään välissä. Kyllähän mua väsyttää jonkin verran tuo yökukkuminen mutta miks valittaa siitä, itsehän oon tieni valinnu ja itse ollaan 3 lasta haluttu. Se on vaan ny sitte jaksettava ja sillä sipuli.[/QUOTE]

Ja jos joku on erilainen ja raskausaikana alkaakin miettimään, että mitenkähän jaksan, niin sellainen äiti ei sinun mielestäsi saisi hankkia ollenkaan sitä toista lasta?? Meinaan vaan, että täällä maailmassa ei olisi kovin paljoa lapsia, jos kaikki ajattelisivat noin. Eli siis: sinun mielestäsi ap:n ei olisi koskaan pitänyt hankkia toista lasta, jos hänelle tulee mieleen raskausaikana, että mitenkähän jaksan? Vaikkakin totuus on, että se ON joskus raskasta? Silti sitä eisaa miettiä?
 
Minusta 3-vuotias on jo ihanan helppo. Vaipaton, syö itse, pukee ja riisuu itse, käy vessassa itse...

En kyllä ottaisi päivähoitoon tottunutta 3-vuotiasta täysin kotihoitoon, kun kerhojakaan ei ole. Pitäisin päiväkotipaikan ja lapsi kävisi siellä 2-3 aamupäivänä viikosta, kello 9-12 tms.

Mä olen ollut pari päivää kotona 5 v poikani kanssa, ja mietin että ei helvetti, en todellakaan jaksa olla koko kesää lasteni kanssa kotona. Onko se merkki siitä, ettei mun olisi kannattanut lapsia tehdäkään? Ketut, ei todellakaan ole. Poika on kipeänä, ei pääse ulos, tylsistyy....ei tämä todellakaan ole mitään normiarkea, kuten ei ap:llakaan nyt. Eiköhän arki siitä lähde sujumaan sitten, kun vauva on syntynyt ja olette saaneet jonkinmoiset uudet päivärutiinit kohdalleen :)
 

Yhteistyössä