Olen jäämässä vauvan ja isomman lapsen kanssa kotiin vakituisesti... mutta nyt parin päivän jälkeen mietin jaksamistani.

["äiti"]

Ja tällä hetkellä kotona vain tämä esikoinen, 3-vuotias tyttö... toinen vielä kasvaa kohdussa parisen kuukautta. Kotona olen nyt sairaslomalla, kun tyttö on kuumeessa. En ymmärrä miten jaksan tulevaisuudessa jatkuvasti/pysyvästi kotona vauvan ja 3-vuotiaan uhmaikäisen kanssa... isompi kyllä ymmärtää puhetta, mutta ei silti halua totella käskyjä. Tekee niinku tykkää, satunnaisesti saattaa kuunnella. Vauva voi vielä olla ns. vaativa, niin nyt tulee mieleen, että miten ihmeessä minä jaksan... jos vielä isosisko alkaa kiukkuilla uudesta tulokkaasta. Voi kuulostaa monenkin mielestä turhalta ja tyhmältä valitukselta, mutta tällaista minä tosiaan pohdin. Toki se on osittain myös asennekysymys, mutta...

 

["Horuksen silmä"]

Ajattele positiivisesti. Pian on kesä ja voi olla mahdollisimman paljon ulkona. Eli pääsette liikkuman melko vapaasti.

 

["vieras"]

Meillä meni 3-vuotias hoitoon, enkä ole katunut. Tosin mulla taustalla vaikea-asteinen masennnus mutta kumminkin

 

[miksi?]

Miksi teit lapset noin pienellä ikäerolla?olisit miettinyt ennen jo jaksamistasi.

 

["vieras"]

Älä nyt etukäteen maalaa piruja seinille. Itse joku aika sitten olin samassa tilanteessa ja pelkäsin esikoisen kauheaa uhmaa ja kaikkea muutakin. Meni kuitenkin niin kivuttomasti,että vieläkin ihmetyttää. Vähän vajaa 3v esikoinen suhtautui alusta asti vauvaan tosi ihanasti. Meillä luulen,että auttoi se että otin esikoisen mukaan vauvan hoitoon. Hän sai toimia äidin pikku apulaisena ja oli siitä tosi ylpeä. Tsemppiä kovasti,kyllä se hyvin lähtee sujumaan,kunhan ei vain stressaa turhista

 

[tsemppiä]

Ihan samat kuviot pyöri mielessäni toista odottaessa ja kolmattakin! Sitten vain huomaat tavat joilla selviät ja jaksat, pienet asiat auttavat, hetki kerrallaan luot rutiineja ja otat vastaan kiukut, ne kyllä helpottavat ja iloisia hetkiä on paljon enemmän kuin huolia ja kiukkua.

 

["KAtja"]

Et enää ikinä mene töihin?

Isompi lapsi voisi hyötyä kerhotoiminnasta, vaikka srk:n.

 

[,,.]

mulla kaksi lasta pienellä ikäerolla, toista odottaessa ei kyllä tullut mieleenkään, että mitenkä jaksan kahden pienen kanssa, se oli jotenkin itsestäänselvyys, että varmaan rankempaa tulee olemaan, mutta itseppä lapsia halusin.

 

[ko]

Meillä oli hankalin juuri tuo toisen lapsen syntymä, kun esikoinen oli juuri 3 v täyttänyt. Oli ihan kamalaa muutaman kuukauden, sitten alkoi helpottaa. Muiden lasten kanssa ei ole ollut uhmaa ja mustasukkaisuutta, lapsia on 4 ja ikäerot 3 v, 4 v ja 1½ v.

 

["mamma"]

Mulla on edessä sama tilanne ja kyllä muakin hirvittää! Tosin meillä toi esikko on 11 kuukautta kun vauva syntyy, niin siinä on just kävelemään oppiminen edessä ja tuo esikko on äärimmäisen huono nukkuja niin toi oma jaksaminen on kyllä varmasti aika kortilla, jos toinenkin on näin huono nukkumaan. Mutta pakkohan se on jotenkin vaan pärjättävä ja jo reilun vuoden päästä sitten on huomattavasti helpompaa, kun on leikkikaveria koko ajan =).

 

[ap.]

[QUOTE="KAtja";23367774]Et enää ikinä mene töihin?

Isompi lapsi voisi hyötyä kerhotoiminnasta, vaikka srk:n.[/QUOTE]

Tällä hetkellä lapsi on normaalisti päivähoidossa, mutta jää kanssani kotiin (noin 2 vuodeksi) kun vauva on syntynyt. Nyt olen vain sairaan lapsen kanssa kotona tilapäisesti.

Olen miettinyt jotain kerhossa käymistä, mutta täällä pienellä paikkakunnalla ei sellaista oikein ole... tai sitten en vain tiedä sellaisesta, täytyy ottaa selvää.

 

["vieras"]

Meillä oli poika 3,5v kun vauva syntyi ja kaikki sujui ihmeen helposti, vaikka ihan samoja asioita pelkäsin kuin sinäkin. Tosin vauva oli ja on helppo tapaus. Mutta etukäteen on turha stressata. Kaikki voi mennä hienosti tai sitten voi olla tosi rankkaa, mutta jokatapauksessa niin rankkaa ei voi olla ettetkö hetken kestäisi. Ja sitten vaan miettimään ratkaisuja jos todella oma jaksaminen on vaikeaa. (Esim. isomman päivähoito, miehen lyhyempi työpäivä, isovanhempien apu ym.)

 

[Ramble]

Tällä hetkellä lapsi on normaalisti päivähoidossa, mutta jää kanssani kotiin (noin 2 vuodeksi) kun vauva on syntynyt. Nyt olen vain sairaan lapsen kanssa kotona tilapäisesti.

Olen miettinyt jotain kerhossa käymistä, mutta täällä pienellä paikkakunnalla ei sellaista oikein ole... tai sitten en vain tiedä sellaisesta, täytyy ottaa selvää.

Yleensä pienilläkin paikkakunnilla on esim. seurakunnan tai Mll:n kerho, kannattaa tosiaan ottaa selvää. Onhan se vaihtelua lapselle (& sinulle!) ja pääsee leikkimään samanikäisten kanssa.

 

["vieras"]

No kai sairas lapsi saakin kränätä. Ja hei: se on kolme vee. Niiden kuuluukin olla sarvet päässä 90 prosenttia ajasta.

 

[Miuski harmailee]

Meillä kahden vanhimman ikäero tasan 2v ja isompi jäi kotiin äitiysloman alkaessa. Ylivoimaisesti vaikeinta aikaa oli se totuttelu, kun ei päivähoitoon enää mentykään. Esikko testasi _kaiken_, että toimiiko tämä niinkuin ennenkin. Varsinkin päiväunien kanssa oli hurjaa taistelua. Mutta niin vaan siitä selvittiin ja vauvan synnyttyä kaikki sujui varsin mukavasti, vaikka mies teki vauvan ensimmäisen kesän vielä matkatöitä. Nykyään muistelen tuota kesää 9-vuotta sitten ihanana ja leppoisana

 

[mmmmmmmm]

meille syntyy kohta kakkonen ja ikäeroa tulee vähän reilu vuos.. ajattelen niin, et selviän kyllä, kun huolehdin siitä et saan kerta viikossa omaa aikaa, käydä rauhassa saunassa, uimahallissa tai jumpalla, meille ostettiin hyvät tuplat niin päästään pienten kans ulos, kaupoile ja kyläileen ja kohta on KESÄ <3

 

[EllaDonna]

Miksi teit lapset noin pienellä ikäerolla?olisit miettinyt ennen jo jaksamistasi.

Lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla, jotta niillä olisi sitten seuraa toisistaan muutaman vuoden kuluttua. Ajattele, miten helppoa sitten on, kun lapset leikkii keskenään ja vanhemmat saavat omaa aikaa

 

["aaaa"]

Oisko ollu parempi jättää siihen yhteen lapseen jos ei jaksa enempää hoitaa. Sori vaan mutta musta se on niin. Itselläni on 3 alle kouluikäistä ja kaikki kotihoidossa, vauva valvottaa ja koko talvi on sairasteltu koko ajan jotain. Silti jaksan ihan hyvin, oon asennoitunu siihen että tätä tämä on ja se kestää aikansa. Mitäs sä sitte teet jos saat vauvan joka menee nukkumaan klo5 ja esikoinen herää klo7? sekin on mahdollista. Tai mikä tahansa muu systeemi joka laittaa äiteen tiukoille.

 

["vieras"]

Tällä hetkellä lapsi on normaalisti päivähoidossa, mutta jää kanssani kotiin (noin 2 vuodeksi) kun vauva on syntynyt. Nyt olen vain sairaan lapsen kanssa kotona tilapäisesti.

Olen miettinyt jotain kerhossa käymistä, mutta täällä pienellä paikkakunnalla ei sellaista oikein ole... tai sitten en vain tiedä sellaisesta, täytyy ottaa selvää.

No kyllä aika pieni paikkakunta saa olla,me asutaan täällä pohjois-savon perukoilla tuppukylässä ja täällä on seurakunnan kerhoja neljässä eri toimitilassa..plus muskarit ja perhekerhot,avoin päiväkoti..googleta,ihan varmasti löytyy! Meillä poika on ainakin tykänny ihan hirveesti tuosta kerhosta

 

[ap.]

[QUOTE="aaaa";23368194]Oisko ollu parempi jättää siihen yhteen lapseen jos ei jaksa enempää hoitaa. Sori vaan mutta musta se on niin. Itselläni on 3 alle kouluikäistä ja kaikki kotihoidossa, vauva valvottaa ja koko talvi on sairasteltu koko ajan jotain. Silti jaksan ihan hyvin, oon asennoitunu siihen että tätä tämä on ja se kestää aikansa. Mitäs sä sitte teet jos saat vauvan joka menee nukkumaan klo5 ja esikoinen herää klo7? sekin on mahdollista. Tai mikä tahansa muu systeemi joka laittaa äiteen tiukoille.[/QUOTE]

Jäkäti jäkäti... sori vaan mutta ei sitä voi toista yrittäessä tietää miten tilanne tulevaisuudessa on. Ja millainen esikoisen uhma tai oma jaksaminen tulee olemaan. Tiedän kyllä, että on vaan pakko jaksaa tai sitten pyytää apua mutta kyllä se kuitenkin pistää miettimään miten tulevaisuudessa jaksaa, jos on 2 vaativaa tapausta kotona hoidettavana. Toisinaan esikoinen on kuitenkin tosi kiltti ja helppo, mutta osaa olla myös tosi vaativa.

 

["vieras"]

olisit pitänyt lapsen kotona ja kasvattanut sitä etkä sysänny hoitoon muille. mä en ikinä tuu ymmärtämään miks äidit tekee lapsia ja sit valittaa ettei jaksa olla niiden kanssa. eikö lapsia tehdä just siks että niiden kanssa olaan, ei siks että ne vois hoidattaa muilla. ymmärrään kyllä että moni joutuu viemään lapset hoitoon, mutta en ymmärrä miten joku ei halua/jaksa olla omien lastensa kanssa..

ite oon kotona 3vuotiaan ja 1 vuotiaan kanssa ja jaksan hyvin. mun lapsiahan ne on

 

["vieras"]

[QUOTE="aaaa";23368194]Oisko ollu parempi jättää siihen yhteen lapseen jos ei jaksa enempää hoitaa. Sori vaan mutta musta se on niin. Itselläni on 3 alle kouluikäistä ja kaikki kotihoidossa, vauva valvottaa ja koko talvi on sairasteltu koko ajan jotain. Silti jaksan ihan hyvin, oon asennoitunu siihen että tätä tämä on ja se kestää aikansa. Mitäs sä sitte teet jos saat vauvan joka menee nukkumaan klo5 ja esikoinen herää klo7? sekin on mahdollista. Tai mikä tahansa muu systeemi joka laittaa äiteen tiukoille.[/QUOTE]

Tää on niin totta, kenenkään muun kuin SINUN ei kuuluisi hankkia lapsia, koska kukaan muu ei mitenkään voi olla yhtä täydellinen kuin sinä. Harmi vaan, että sun lapsillas ei sit oikeen olis leikkikavereita. Ehkä se on sittenkin hyvä, että myös me epätäydelliset äidit hankimme lapsia.

 

["höh"]

Jäkäti jäkäti... sori vaan mutta ei sitä voi toista yrittäessä tietää miten tilanne tulevaisuudessa on. Ja millainen esikoisen uhma tai oma jaksaminen tulee olemaan. Tiedän kyllä, että on vaan pakko jaksaa tai sitten pyytää apua mutta kyllä se kuitenkin pistää miettimään miten tulevaisuudessa jaksaa, jos on 2 vaativaa tapausta kotona hoidettavana. Toisinaan esikoinen on kuitenkin tosi kiltti ja helppo, mutta osaa olla myös tosi vaativa.

No kai kävi mielessä että lapset saattaa sairastaa, vauva saattaa valvottaa, sä saatat itte sairastaa ja silti pitäis jaksaa hoitaa lapsetkin jne. Kai tiesit että uhmaikä tulee ennemmin tai myöhemmin? Mä luulen että sulla on nyt vaan asenneongelma. useamman pienen lapsen kanssa ON vaikeita ja raskaita aikoja ja se pitää vaan hyväksyä. Jos kokee ettei jaksa sellasta niin on parempi ettei hanki kuin sen yhden lapsen.

 

["aaaa"]

[QUOTE="vieras";23368281]Tää on niin totta, kenenkään muun kuin SINUN ei kuuluisi hankkia lapsia, koska kukaan muu ei mitenkään voi olla yhtä täydellinen kuin sinä. Harmi vaan, että sun lapsillas ei sit oikeen olis leikkikavereita. Ehkä se on sittenkin hyvä, että myös me epätäydelliset äidit hankimme lapsia.[/QUOTE]

Hä? en ymmärtäny nyt yhtään mikä on pointti. Kyllä lapsella on leikkikavereita vaikka ainokainen oiskin. Enkä minäkään täydellinen oo mutta en minä myös valita kun viime yönäki puolet yöstä valvottiin ja silti piti aamulla klo8 viedä esikoinen eskariin eikä mulla oo mitään mahkuja nukkua päiväunia missään välissä. Kyllähän mua väsyttää jonkin verran tuo yökukkuminen mutta miks valittaa siitä, itsehän oon tieni valinnu ja itse ollaan 3 lasta haluttu. Se on vaan ny sitte jaksettava ja sillä sipuli.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23368281]Tää on niin totta, kenenkään muun kuin SINUN ei kuuluisi hankkia lapsia, koska kukaan muu ei mitenkään voi olla yhtä täydellinen kuin sinä. Harmi vaan, että sun lapsillas ei sit oikeen olis leikkikavereita. Ehkä se on sittenkin hyvä, että myös me epätäydelliset äidit hankimme lapsia.[/QUOTE]

miten niin mun lapsilla ei ole leikkikavereita :O esikoinen käy kerhossa ja yhdessähän nuo leikkivät kaiken hereillä oloaikansa.
no kyllä mä olen sitä mieltä että lapsia ei pidä hankkia jos jo lasta odottaessa miettii että kuinka jaksaa olla lapsen kanssa :O haloo, siksikö te teette lapsia ettei pk työntekijät vaan jäis työttömiksi? kuinka te sitten viikonloput jaksatte? te ootte niitä vanhempia jotka kuskaa lapsia hoitoon myös oman talviloman ja kesäloman ajan koska tarvii lomaa lapsesta, lapsen loman tarpeesta viis..