Olen itselleni hyvin hyvin vihainen. . .

["Hannele"]

. . . koska annan minua loukanneiden ihmisten viedä minut syvemmälle tähän masennukseen, depressioon. Olen hyvin vihainen koska olen antanut muiden ihmisten loukata minua tällä tavalla. Miksi en voi päästä yli siitä että minut raiskattiin ollessani 9-vuotias ja isäni syytti siitä minua. Miksi en pääse yli siitä että kodissamme oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Miksi olen niin heikko että en pysty pysymään pinnalla. Olen vihainen!!!!!!!!!!!!!

 

["yks vain"]

[QUOTE="Hannele";21944039]. . . koska annan minua loukanneiden ihmisten viedä minut syvemmälle tähän masennukseen, depressioon. Olen hyvin vihainen koska olen antanut muiden ihmisten loukata minua tällä tavalla. Miksi en voi päästä yli siitä että minut raiskattiin ollessani 9-vuotias ja isäni syytti siitä minua. Miksi en pääse yli siitä että kodissamme oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Miksi olen niin heikko että en pysty pysymään pinnalla. Olen vihainen!!!!!!!!!!!!![/QUOTE]


Tuo on tyypillistä tunnetta. Mielestäni on hyvä että pystyt olemaan vihainen! Se on tunnetta.
Tässä on toinen samanlainen joka on kokenut samaa, tosin mua ei suoraan syytetty. Väkivaltaa pienestä saakka. Kai käsittelet asioita jossakin? Itse koen että nuo kaikki tunteet
ja muut olis hyvä purkaa ihan kehollisesti, esim. jossain ryhmässä.
Koen että niin vähän sitä saa apua näihin juttuihin.

 

[rupsukka harmaana]

Vihalla et pitkälle pötki. Anna mielummin anteeksi itsellesi, anna itsellesi hellyyttä ja homiota ja armoa. Sitten kun vahvistut, voit antaa anteeksi muillekin ja vapaudut menneisyyden taakasta ja olet vapaa elämään elämääsi tässä hetkessä! Et ole heikko, vain haavoitettu. Pyydä itsellesi apua.