Toggle sidebar

olen innokas opiskelija mutten ole kyselijä tyyppiä, tuntuu että koko ajan kuulen etten ole tarpeeksi innokas?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "opiskelija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

"opiskelija"

Vieras
Tykkään katsella ja tehdä, en tykkää höpötellä koko ajan ohjaajan kanssa jotain. Kyseleminen eri asioista ei ole mulle kotoisaa, mutta tuntui että sitä ja juttelua pidetään aktiivisuuden merkkinä? Miten osaan olla työharjoittelussa aktiivinen kun paikka vaihtuu vähän väliä ja kaikki on uutta?millainen on hyvä työharjoittelija?
 
Noh, miten sitten saat selville asioita jos et kysy? Oleko sellainen opiskelija jolle ohjaajan pitää ojentaa kaikki tieto ilman että sun pitää kysyä?
Että ohjaajan pitää selvittää sun tavoitteet että osaa ohjata just sua?
 
Etkö kyseenalaista mitään ja kysy miksi joku asia tehdään tietyllä tavalla ym. Kai sulla on jotain kysyttävää asioista. Olet opiskelija etkä voi tietää kaikkea, joten suotavaa olisi kysellä asioista niiltä, jotka työtä ovat tehneet vuosikausia.
 
Ja mikä on kyselijätyyppi? Kyllä jokaisen pitää vaan kysyä asioista jotka ovat uusia. Koska jos et kyseisessä paikassa ole ennen ollut, ne on uusia. Vaikka sulla olisi kuinka monta vuotta työkokemusta takana.
Sehän on just hienoa opiskelussa ja harjoittelussa, saa kyseenalaistaa ja kysellä että miksi.
 
Kysyt silloin kun kysyttävää oikeasti tulee. Ei sitä hölöttämistä mitenkään itsestään arvokkaana pidetä. Sisällölläkin on merkitystä.

Tee työsi hyvin, kun niitä sinulle annetaan, kysy jos askarruttaa, ei siinä muuta tarvita. Omaa persoonallisuutta ei tarvitse muuttaa. Jos yksi ohjaaja ei siitä pidä, se ei maata kaada.

Olen itsekin enemmän tarkkailijatyyppi, ja jos jotakin asiasta on lähinnä pelkkiä kysymyksiä, niin annan tovin itselleni aikaa oppia tarkkailemalla, koska siten opin parhaiten. Tarkentavia kysymyksiä sitten, kun on niiden aika.
 
Jos kyse tosissaan on hoitoalasta (tai toki varmaa sovellettavissa muihinkin aloihin), niin ajattelen asian näin;
-hiljainen opiskelija (ja toki joskus myös työkaveri) voi olla todella vaarallinen, koska faktahan on se että kukaan, ei kukaan tiedä kaikkea.
-opiskelija joka kokee ettei hänellä ole koskaan tarvetta kysyä mitään tarkentavaa, ei joko ymmärrä asiasta yhtään mitään, kuvittelee ymmärtävänsä ja tekee asian väärin, kuvittelee ymmärtävänsä ja jättää oleelliset asiat huomioimatta, yhtä kaikki, kyse voi tällöin olla siitä potilaan hengestä.
- opiskelun, harjoittelun ja työelämän tarkoituksena on kerätä tietoa ja taitoa. Kuuntelemalla oppii hyvin ja se on myös arvostettu taito, mutta jos et kuuden viikon aikana ole yhtään halukas kyselemään mitään alaan liittyvää, niin tulkitsisin ettei sinua vaan kiinnosta.
-harjotteluiden yksi tärkeä anti on myös sosiaalisten taitojen opettelu. Niihin kuuluu myös se, että saat toisen edes kuvittelemaan että olet kiinnostunut hänen tekemisistään (työstä, alasta ne). Eli että tulet ymmärretyksi sen suhteen että sinua kiinnostaa.
-ja sen olen itse oppinut, että mitä vaativampi erikoisala, nii sen tärkeämpää on ns. ääneen ajattelu. Ihan sillä että kaikki ymmärtävät ettei kukasn osaa kaikkea ja vahinkoja sattuu. Jolloin myös ymmärretään se että jos se työkaveri tietää mitä olet tekemässä, nii on parempi mahdollisuus että mahdollinen virhe estyy.

Yleensä kai kiinnostumista osoitetaan kuuntelemalla ja keskustelemalla. Ei vain nyökkäämällä päätä.
 
Samasta asiasta kärsin opiskeluaikoina, tsempit sulle ap. Jotenkin käsittämätöntä että jatkuvaa kyselemistä pidetään aktiivisuuden lähes ainoana merkkinä ja jos ei keksi koko ajan uutta kysyttävää, on passiivinen. Itse kun harjoittelussa oikein tsemppasin ja kyselin niin tuli sellainen olo ettei ohjaajalla ollut aikaa vastata kunnolla, monesti kuittasi ne vaan pikaisesti. Ja silti sitä kyselyä toitotetaan koko ajan.

Totta kai pitää kysyä, jos ja kun joku asia mietityttää, mutta ihmiset nyt vaan ovat luonteeltaan erilaisia. Jotkut pohtivat ja tutkivat asioita ja voivat itse löytää ratkaisun, toiset kyselevät ja saavat siten tietoja. Ole ap rohkeasti oma itsesi, kysy kun kysymyksiä tulee mutta älä liikaa mieti, millainen sinun "tulisi" olla!
 
Hoitoalalla vain ei ole varaa "löytää itse ratkaisua", kuten joku ehdotti. Luulen, että syynä on just toi, että eivät tiedä missä mennään. Osaatko tehdä tämän toimenpiteen vai et? Ohjaaja ei tiedä, Onko teille tätä koulussa opetettu, siksikin on tärkeä jutella ja kysellä. Itsestä tuntuu turhasta löpistä jotain ja sitten opiskelija 10 min selityksen jälkeen sanoo hiljaa että tiedän ton. No, paskaaks sit sulle mitään kerron. Tai vastaavasti, oletan että osaa ja sitten alkaa hommiin ja pieleen menee. Kiva siinä sitten potilaan olla...
 
Tietysti joskus jotain tulee kysyttyä. Kysyn samalla kun teen kun tulee kysyttävää mutta en ole koko ajan utelemassa kaikkea, eihän kukaan koko harjottelua ole kysymättä :) olen vain saanut sellaisen kuvan että ihminen ei ole aktiivinen jos ei vähän väliä kysele jotain...voihan asia kiinnostaa vaikkei olekaan pää koko ajan täynnä kysymyksiä, katsomalla ja tarkkailemallakin saa vastauksia kysymyksiin.
 
Jäin miettii tuota ett miksi sulle on sanottu nimenomaan tuosta "innokkuudesta"....?
Ei sitä innokkuutta kuitenkaan mitata pelkällä kyselyjen määrällä...
Itse koittaisin antaa palautetta tuosta innottomuudesta sellaiselle vähän passiiviselle opiskelijalle..
Esim joka istuu hiljaa vieressä kun ohjaaja kirjaa. Lueskelee jotain mappeja kansliassa.. ei oma-alotteisesti keskustele potilaan kanssa. Ei uskalla vastata kanslian puhelimeen "koska en osaa auttaa kuitenkaan". On naamaltaan sellainen perusilmeetön. Ja just et "haluaa ensin katsoa ja pohtia, sit miettii tekeekö vai tarviiko vielä perehdytystä".

Mitä näille voisi tehdä? Kysyä saako opetella itse kirjaamaan. (Tämähän toki ylernsä pakollistakin). Yksi hyvä on, ett sanoo ohjaajalle et mene vaan kirjaamaan, minä voin vielä hakea potilaslle veden ja auttas kengät jalkaan.
Pääsääntöisesti kaikki kanslian mapit on vanhentuneita tai puutteellisia, paremman tiedon saa henkilökunnalta.
Puhelimeen vastaavat kaikki. Ei ole väliä osaatko auttas, osaat vastata esitellä itsesi, pyytää soittaa kohta uudelleen, ottaanumeron ylös ja viedä se kyseiselle asiasta tietävälle, tai osaat pyytää soittajas hetken odottamaan linjalla. Muutapa et edes oikein saisi sanoakaan.
Perusluonnetta ei toki tarvii muuttaa, mutta ne sosiaaliset taidot kuuluu asiaan, ja että tuot esille tieto taitoasi, kehitettäviä asioita ja asioita joita olet huomannut ja oppinut. Ei sen välttämättä tarvitse olla kyselyä, mutta esim "teillä toimii tosi hyvin tämä vatsantoimintaseuranta kaavake, tai teillä on tosi hyvin esillä nämä elvytysvälineet (tiedäthän missä ne joka harjottelupaikassa on??-kysy) llen itse luonteeltani hieman arka, ja ennemmin katson ennen kuin teen. Eikä harjottelussa saakaan tehdä mitään ilman et ohjaaja on kartalla mitä olet tekemässä. Mutta auttaa jos ymmärtää, että jos kyse ei ole mistään vakavasta, niin joskus se helpoin nopein ja ainut keino oppia on vaan tekemällä heti itsekin. Ja sellanen innokkuus siinä, että joo mennää vaa opettelee, eikä "ihan sama".
Ja näistä tärkeimpänä pitäisin sitä potilaan/asiakkaan kanssa vuorovaikutusta. Vaikka et ole kyselijä tyyppi, niin ei se lopulta ole siltä ohjaajalta pois. Mutta siihen hyvään hoitamiseen kuuluu myös se koko potilaan huomiointi. Pystytkö kyselemäön potilaalta mitään ihan jotai arkipäiväistäkin, ilahdutatko sinä potilasta vai hän sinua, onko kukaa potilas koskaa antanut sinulle tai henkilökunnalle palautetta että olet hyvä mukava opiskelija.
Se potilas on kuitenkin se tärkein ja niiden kanssa kun homma luistaa, nii jokainen ohjaaja ja työkaveri arvostaa sitä.
Ja sori jos alasi nyt oli joku muu...
 
Minäkin sain hoitoalan opinnoissa joskus palautetta siitä, etten kysele tarpeeksi. Hain tietoa paljon muualta, ei kai se ohjaaja ainoa tiedon lähde ole? Ja esim. lastenosastolla moni asia ei ollut mitään rakettitiedettä opiskelijalle, jolla on jo lapsia. Tietysti sairaanhoidollisia asioita ei tiedä vaikka onkin kokemuksia lapsista, mutta samoja asioita oli jo muissa harjoitteluissa tehty. Ja joskus ohjaaja ilmoitti häiriintyvänsä jos yritin kysyä jotain hänen kirjatessaan, eikä aina oikein muita rauhallisia hetkiä edes ollut.

Ihmiset ovat niin erilaisia, minä taas koin välillä myötähäpeää kun "blondit" opiskelukaverini kysyivät ääneen joitakin tyhmiä asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvää.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa