Olen ihan tieni lopussa tuon yhden kanssa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsyttää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eikö ole saanut miään diagnoosia? Eli ilmeisesti lääkäri todennut fyysisesti terveeksi.
Todella raskaan kuuloinen tilanne, ensiavuksi sinun tarttis varmaan saada omaa lomaa ja etäisyyttä asiaan.

Ei ole mitään diagnooitu :( Kuulemma ihan terve poika lääkärin mielestä. Käytiin aluki tk:ssa, sittemmin ollaan käytetty kolmella eri yksityisellä. Yksi kommentoi, että poskihampaat ovat puhkeamassa, mutta siitä on jo kuukausia.

Pitäisköhän hakea pojille tarhapaikka ja lähteä viikoksi mökille tms...

Hae lapsillesi tarhapaikkaa,helpottaisi varmasti sinua jos vaikka kolmena päivänä viikossa lapsesi olisivat siellä tarhassa.Saisit omaa aikaa joka varmasti sinun tapauksessa olisit ansainnut.Jospa se mieli siitä parantuisi jos saisit vähän levätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
http://www.stroke.fi/index.phtml?s=40

Meillä suurensuuret raivarit johtuivat lähinnä siitä, että ei saanut itseään ymmärretyksi. En osaa sanoa, olisiko teillä sama ongelma

Samoi meidän dysfasiapoika on ollut raivopää koko ikänsä. Onneksi dysfasia -diagnoosi saatiin ennen koulun alkua, muuten olisi mennyt koulu hulinaksi. Hän kävi koko koulunsa erityisluokalla. Ei yksinkertaisesti olisi tullut mitään normaaliluokalla olemisesta.

Dysfasialapsi reagoi usein juuri raivostumalla kun ei saa itseään ymmärretyksi. Heillä voi olla myös kuullun ymmärtämisessä ongelmia, vaikka kuulo olisikin aivan hyvä.

Ap, muista kaiken väsymisesi läpi, että et voi syyttää poikaa käytöksestään. Hän ei tee noin pahuuttaan.

Ihana kuulla, ettei tämä ole vain mun mielikuvitusta. meilläkin saatiin suht ajoissa diagnoosi ja nyt erityispäiväkodissa ja viikottain puheterapiassa. poika nyt reilu 4v ja parempaan suuntaa menossa. Toki raivareita vielä löytyy.

Ap, sun kannattaa nyt vain sitkeästi pommittaa perheneuvolaa ja uutta aikaa. Voit ottaa vaikka puheeksi, että psykologi/puheterapeutti (puhuuko/sanooko poikasi sanoja?) katsastaisi tilanteen, koska minun mielestäni tuo nyt ei kuulosta ihan normaali uhmalta.

Tsemppiä ja voimia, niitä tarvitset :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
tuon ikäisenä esikois poikani ei viihtynyt missään yksin=huusi, hän keikkui siis sylissä kun laitoin ruokaa. ja koko ajan piti olla jotain viihdykettä/tekemistä muuten teki pahojaan ja/tai huusi, kiipeili useamman vuoden ja vielä tossa 4v iässä oli kausi kun paiskoi joka kerran ruuat lattialle! ja maidot pitkin. ei auttanut jäähyt,kiellot, uhkaukset(jotka toteutettiin),ei lahjonta. huomiota sai. elämäni raskaimmat vuodet ja alle 2v olin antamassa suunnilleen joka toinen ilta ihan kelle tahansa sen,kunhan mä saisin olla rauhassa ja nukkua!!!(1v 10kk heräili öisin), illat oli ihan kamalia, tahnat lenteli,purskutus vedet lenteli, kaikki mitä käteen sai.karkaili hamaspesulta,karkaili vuoteesta(vaikka makasin vieressä),kun vei/haki takasin lapsi löi,potki,puri,sylki naamalle! tätä se oli vielä tossa yli6kk sitten. nykyään on mitä ihanin isoveli siskovauvalle,hellä huolehtiva,ei lyö,ei mitään. siivoaakin oma alotteisesti yms. täysin eri lapsi. mutta mä tajuan mitä sinä tarkoitat!! todellakin. kerran jopa puri verijäljet mahanahkaani :kieh:

en osaa neuvoa. sinä tarvitset aikaa itseksesi! mitäs jos hakisit päivähoitopaikkaa, pikaisesti uupumuksen takia! (kyllä minä koin burn outin ollessani vaativan esikoisen kanssa 24/7 yksin, hoidin vielä hänet 3v kotona ja olin yksinhuoltaja, hoito kun alkoi niin johan omakin mielialani koheni kun ei koko ajan stressannut). kyllä hänestäkin vielä kasvaa ihana.

En ole ainoa :o Poika on nyt ruvennut ottamaan tavaksi heitellä todella painavia tavaroita kaikkien päälle, niin minun kun veljensäkin. Ja ei nuku öitänsä, herää vielä 1-2 krt yössä huutamaan, joskus rauhoittuu maidolla, joskus ei.

Tulee vaa niin hirveä olo jos vien nuoremman tarhaan ja jatkan vanhemman kanssa kotonaolemista, mutta en haluaisi viedä vanhempaa hoitoon pikkuveljensä takia. Kait se vaa on pakko. Opiskelen tässä nyt sivutoimisesti, mutta ehkä sitten laitan pojat hoitoon ja rupean opiskelemaan kokoaikaisesti. Minä vain niin nautin esikoisen kanssa kotihoidosta, ja niin esikoinenkin nautti ennen kun aloitimme tämän eristäytymisen :(

Mutta meneekö illat ja viikonloput sitten entistä kovemman huudon seurassa? :(
 
Dysfasialla tarkoitetaan kielen kehityksen häiriötä. Henkilöllä voi olla kielellisiä ongelmia joko puheen ymmärtämisessä tai tuottamisessa tai näissä molemmissa.

Dysfasian uskotaan johtuvan raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä, jonka voi myös saada perinnöllisesti.

Dysfasiaa on mahdollisuus luokitella monella tavalla muun muassa vaikeusasteen perusteella ja sen perusteella, kohdistuuko ongelma puheen tuottamiseen (ekspressiivinen vaikeus) vai ymmärtämiseen (reseptiivinen vaikeus) vai molempiin. Seuraavassa yksi käytetty luokittelu (Rapin&Allen 1987):

Verbaalinen auditiivinen agnosia. Vaikeus hahmottaa kuultua puhetta.
Verbaalinen dyspraksia. Vaikeus hallita puheliikkeitä ja tuottaa puhetta.
Fonologisen ohjelmoinnin häiriö. Vaikeus tuottaa puhetta, vaikka yksittäisten äänteiden muodostaminen onnistuukin.
Fonologis-syntaktinen häiriö. Vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia ja abstrakteja ilmaisuja.
Leksikaalis-syntaktinen häiriö. Sanojen löytämisen ongelmaa.
Semanttis-pragmaattinen dysfasia. Kielen asianmukaisen käyttämisen ongelma, johon liittyy esimerkiksi vastavuoroisen keskustelun hallitsemisen ongelmaa. Muistuttaa autistisen henkilön oirekuvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Väsyttää:
Nuorin poikani, 1v4kk. Mä olen alkanu fantasioimaan sen satuttamisesta. Olen aika varma, että jos saisin jonkunlaisen takuun siitä, että en jää kiinni, olisin jo tönäissyt hänet parvekkeelta alas. Jos mieheni olisi suostunut, olisin jo antanut hänet adoptoitavaksi, mutta hän ei suostu. Olen harkitsemassa eroa nyt, sillä en jaksa tätä lasta.

Hän huutaa. Ja kiljuu. Ja itkee. Ja rääkyy. Otin aikaa tänään huvin vuoksi kun ei muutakaan tekemistä ollut. 4 tuntia suoraa huutoa plus ne satunnaiset kiljumiset kymmenen minuutin välein. Poika on saanut ruokaa ja juotavaa. Hirveä sotku täällä on vaa ku yritän tarjota kokoajan kaikkea jotta saisi turpansa kiinni.

Ensimmäisen lapsemme kanssa tiesin jo, että talo pitää muuttaa lapsiystävälliseksi. Kaikki särkyvä pois, veitset talteen, jne. Piti tottua siihen, että on vähän sotkua. Ei minua haitannut.

Nyt kuopuksen kohdalla olemme joutuneet lapsilukottamaan ihan koko keittiön, jääkaappia myötä. Olemme lukinneet dvd-kaapin riippulukolla. Olemme lahjoittaneet pois kaikki viherkasvit.

Moppaan keittiön kolme kertaa päivässä paksun ruokakerroksen jäljiltä. Käytämme nykyään vain muoviastioita ruokaillessamme, siis koko perhe, sillä poika rikkoo kaiken.

En enää käy missään. Nukun aina ja kokoajan jos on mahdollisuus. Haluan pojasta eroon, sillä en enää tiedä mitä muutakaan tehdä. Häntä on kiikuteltu lääkäreissä, olemme käyneet perheneuvolassa, mikään ei auta. Hän on hirviö. Satuttaa kaikkia kokoajan, rikkoo ihan kaiken ja huutaa jatkuvasti. Satuttaa itseänsä myös ihan kokoajan, kiipeilee joka puolelle, putoaa. En saa sitä loppumaan...

Mitä minä teen? Pitäis varmaan erota ja olla erossa pojasta, antaa miehen pitää lapset. Me ei enää tehdä mitään hyvää toisillemme, minä ja tuo nuorin.

Ehdottomasti tarhapaikka ja heti, ennen kun aiheutuu vahinkoa. Vaikka osapäiväinen, jotta saat levätä. Kyseessä voi hyvin olla jokin neurologinen häiriö. Sinuna sanoisin epäilyni paikkaa hakiessa ja pyytäisin lapselle paikkaa suoraan pienempään ryhmään, muuten hän saattaa käydä vielä vaikeammaksi kuormituksen lisäännyttyä, jos kyseessä on jokin oireyhtymä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
http://www.stroke.fi/index.phtml?s=40

Meillä suurensuuret raivarit johtuivat lähinnä siitä, että ei saanut itseään ymmärretyksi. En osaa sanoa, olisiko teillä sama ongelma

Samoi meidän dysfasiapoika on ollut raivopää koko ikänsä. Onneksi dysfasia -diagnoosi saatiin ennen koulun alkua, muuten olisi mennyt koulu hulinaksi. Hän kävi koko koulunsa erityisluokalla. Ei yksinkertaisesti olisi tullut mitään normaaliluokalla olemisesta.

Dysfasialapsi reagoi usein juuri raivostumalla kun ei saa itseään ymmärretyksi. Heillä voi olla myös kuullun ymmärtämisessä ongelmia, vaikka kuulo olisikin aivan hyvä.

Ap, muista kaiken väsymisesi läpi, että et voi syyttää poikaa käytöksestään. Hän ei tee noin pahuuttaan.

Ihana kuulla, ettei tämä ole vain mun mielikuvitusta. meilläkin saatiin suht ajoissa diagnoosi ja nyt erityispäiväkodissa ja viikottain puheterapiassa. poika nyt reilu 4v ja parempaan suuntaa menossa. Toki raivareita vielä löytyy.

Ap, sun kannattaa nyt vain sitkeästi pommittaa perheneuvolaa ja uutta aikaa. Voit ottaa vaikka puheeksi, että psykologi/puheterapeutti (puhuuko/sanooko poikasi sanoja?) katsastaisi tilanteen, koska minun mielestäni tuo nyt ei kuulosta ihan normaali uhmalta.

Tsemppiä ja voimia, niitä tarvitset :hug:


Otapa selvää sensomotorisesta kuntouksesta. Sillä voidaan saada todella hyviä tuloksia aikaan. Tässä eräs kuntoutusta tarjoava taho:
www.pekuoy.fi

Tästä voisi olla teillekin hyötyä!
 
Tuli mieleen tuosta päivähoitoon viemisestä, että voisi siinä olla positiivinen puoli sekin, että päiväkodin hoitohenkilökunta kyllä myös osaa tunnistaa erityistarpeiset lapset ja näin ollen voisi avun saaminen senkin kautta helpottua, kun pojan raivarit olisi muutakin kuin "väsyneen äidin valitusta". Ja lisäksi saisit ap edes hetken ladata akkuja lasten ollessa hoitopaikassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Alkuperäinen kirjoittaja hei ap:
ja vielä tiedoksi, että dysfasia ei ole maailmanloppu. Mun poika oppi lukemaan ekan vuoden aikana, ja nyt seiska luokkalaisena on kaikki ok.

Totta, ei ole maailmanloppu =)

Eipä todellakaan. Meidän teini on normaali poika kaikin puolin eikä hänestä todellakaan arvaisi tätä. Sai nyt viimeisemmästä kokeestaan ysin! Ja haluaa lukioon! :) Mutta töitä ollaan kyllä tehty! Ihana nähdä että poika pärjää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
tuon ikäisenä esikois poikani ei viihtynyt missään yksin=huusi, hän keikkui siis sylissä kun laitoin ruokaa. ja koko ajan piti olla jotain viihdykettä/tekemistä muuten teki pahojaan ja/tai huusi, kiipeili useamman vuoden ja vielä tossa 4v iässä oli kausi kun paiskoi joka kerran ruuat lattialle! ja maidot pitkin. ei auttanut jäähyt,kiellot, uhkaukset(jotka toteutettiin),ei lahjonta. huomiota sai. elämäni raskaimmat vuodet ja alle 2v olin antamassa suunnilleen joka toinen ilta ihan kelle tahansa sen,kunhan mä saisin olla rauhassa ja nukkua!!!(1v 10kk heräili öisin), illat oli ihan kamalia, tahnat lenteli,purskutus vedet lenteli, kaikki mitä käteen sai.karkaili hamaspesulta,karkaili vuoteesta(vaikka makasin vieressä),kun vei/haki takasin lapsi löi,potki,puri,sylki naamalle! tätä se oli vielä tossa yli6kk sitten. nykyään on mitä ihanin isoveli siskovauvalle,hellä huolehtiva,ei lyö,ei mitään. siivoaakin oma alotteisesti yms. täysin eri lapsi. mutta mä tajuan mitä sinä tarkoitat!! todellakin. kerran jopa puri verijäljet mahanahkaani :kieh:

en osaa neuvoa. sinä tarvitset aikaa itseksesi! mitäs jos hakisit päivähoitopaikkaa, pikaisesti uupumuksen takia! (kyllä minä koin burn outin ollessani vaativan esikoisen kanssa 24/7 yksin, hoidin vielä hänet 3v kotona ja olin yksinhuoltaja, hoito kun alkoi niin johan omakin mielialani koheni kun ei koko ajan stressannut). kyllä hänestäkin vielä kasvaa ihana.

En ole ainoa :o Poika on nyt ruvennut ottamaan tavaksi heitellä todella painavia tavaroita kaikkien päälle, niin minun kun veljensäkin. Ja ei nuku öitänsä, herää vielä 1-2 krt yössä huutamaan, joskus rauhoittuu maidolla, joskus ei.

Tulee vaa niin hirveä olo jos vien nuoremman tarhaan ja jatkan vanhemman kanssa kotonaolemista, mutta en haluaisi viedä vanhempaa hoitoon pikkuveljensä takia. Kait se vaa on pakko. Opiskelen tässä nyt sivutoimisesti, mutta ehkä sitten laitan pojat hoitoon ja rupean opiskelemaan kokoaikaisesti. Minä vain niin nautin esikoisen kanssa kotihoidosta, ja niin esikoinenkin nautti ennen kun aloitimme tämän eristäytymisen :(

Mutta meneekö illat ja viikonloput sitten entistä kovemman huudon seurassa? :(


Ap, nyt sun täytyy uskaltaa vakavasti harkita sitä vaihtoehtoa, että pojallasi on jokin neurologinen häiriö. Kaikki merkit viittaavat siihen.

Poikasi ei käyttäydy huonosti huvikseen vaan hänet saa tuohon käytösmalliin jokin syy. Ala etsiä asiantuntijoita ja soittelemaan joka taholle, joka voisi auttaa. Lapsesi tarvitsee apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja joku vaan:
miks teet lapsia jos et niitä osaa kasvattaa? 90 % lapsen käyttäytymisestä on kiinni vanhempien kasvatuksesta. Saako lapsi tarpeeksi läheisyyttä ja onko kunnon rajat? Yksi varoitus ja sitten jäähylle, 1 min per ikävuosi, eli tässä tapuksessa 1,5 min. Kannnattais ehkä lukea jotain kasvatuskirjoja tai jotain ...Tsemppiä!

:headwall:

Miten tuo esikoinen sitten on ihan hyvin käyttäytyvä?

Tämä kuopus on ollut tällainen syntymästään asti, rääkyy kokoajan. Herää, rääkyy. Väsyttää, rääkyy. Nälkä, rääkyy. Ei saa lelua, rääkyy. Saa lelun, rääkyy seuraavan perään.

On kuule rajat erittäin selvät. Puoli päiväähän tuo nykyään viettää arestituolissa rääkymässä kun ollaan miehen kanssa yritetty tsempata. Ennen sai paljon läheisyyttä meiltä molemmilta, nyt minä olen luovuttanut. En kykene.

Ei tietenkään voi verrata sisaruksiin, eri personaallisuudet ja eri lähtökohdat (esim. toinen esikoinen ja toisella aina ollut sisaruksia). Mutta periksi ei kannata antaa! Eikä luovuttaa! Kysessä on kuitenkin sinun lapsesi. Jos et nyt tee jotain asialle ei tulevaisuus kyllä näytä kauhean valoisalta.

Ite kun oon kattonu noin "Nanny 911" dokumenttisarjoja ja niissä tosi usein yksi lapsista käyttäytyy huonoiten ja aina sille löytyy joku syy, miten muute aina se "Nanny" onnistuu muuttamaan sen lapsen täysin viikossa? Usein syynä liika huutaminen ja liian vähäinen kehuminen ja läheisyys. Mutta ymmärrän että se ei ole niin helppoa...

Kertoisitko miten toimitte kun lapsi saa kiukkukohtauksen?


Siis ihan oikeasti uskotko sinä, että Nanny muuttaa lapsen pysyvästi viikossa? :laugh:

Se on hei tv-SARJA, ei dokumentti...
 
joo kyllä siinä takuulla jotain on..oma poika rauhoittuu jo 15-20min.huudon ja raivokohtauksen jälkeen jos semmonen tulee,niin ihan sylissä pitämällä,ehdottomasti otat selvää mistä saisit asiantuntian apua,ilmeisesti neuvolan kautta ei onnistu..vaadit tutkimuksia,ja koitat vielä hillitä hermosi..:)..vaikka ei takuulla helppoa olekaan..jaksamista..
 

Yhteistyössä