olen ihan HIRVIÖÄITI, enhän ole ainoa?? :((

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti mieli maassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äiti mieli maassa

Vieras
On niin kiukkuinen ja ärtynyt jatkuvasti nykyään, että hermostun lapsille pienestäkin asiasta! :( Tuntuu etten muuta teekkään nykyään kuin ärhentelen vain.. mutta kun on niin väsynyt ja paha olla itsellä eikä oikeastaan yhtään omaa aikaa.
Sitten pyydän anteeksi ja selitän lapsille.. yritän kovasti että nyt säilytän malttini jne. mutta ei! :(
En minä tällainen äiti halunnut olla!! :`( on niin paljon paineita ja ongelmia meillä perheessä (mm.rahaongelmat) että tuntuu ettei ulospääsyä ole. tukea ja apua ei oikein ole keltä pyytäisi..
 
Meillä on neuvolassa aloittanut perhetyöntekijä, hän kävi meillä muutaman kerran juttelemassa. Ja voinsanoa että kannatti, sain uusia ideoita ja ajatuksia lasten kanssa olemiseen. Katson hiukan laajemmalti nyt asioita enkä vain sen kapen putken läpi. Auttoi kun sai jutella jonkun kaa ja tukea tähän omaan vanhemmuuteen. Eikä se maksanut mitään!
 
sama täällä. kaikki ahdistaa ja tuntuu tosiaan et oon kans aina hirveen vihainen, lapsetkin osaa olla niin vmäisiä ja kiukkuaa ja koettelee hermoja koko ajan... väsyttää, yöt katkonaisia, rahat tiukilla ja kaikkee muuta... joskus tosiaan mietin et miten jaksaa viedä tätä kaikkea eteenpäin päivästä toiseen mut vielä ainakin on menny vaikka tuntuu niin kurjalta. ja kaikista pahinta kun itelle tulee sit niin huono omatunto ja lähes kaikesta, teki miten teki... koska en tosiaan olisi tahtonut olla tällänen äiti. täytyy vaan vielä koittaa jaksaa! p.s. saanko kysyä montako lasta siulla on? minulla 3
 
ihan kun olisin itse kirjoittanut tuon tekstin....En jaksanut kirjautua sisään mutta tulee varmaan ilman sitäkin tämä viesti...Voimia sinulle ja kaikille meille samassa tilanteessa eläville ja muillekkin ;O)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sama täällä. kaikki ahdistaa ja tuntuu tosiaan et oon kans aina hirveen vihainen, lapsetkin osaa olla niin vmäisiä ja kiukkuaa ja koettelee hermoja koko ajan... väsyttää, yöt katkonaisia, rahat tiukilla ja kaikkee muuta... joskus tosiaan mietin et miten jaksaa viedä tätä kaikkea eteenpäin päivästä toiseen mut vielä ainakin on menny vaikka tuntuu niin kurjalta. ja kaikista pahinta kun itelle tulee sit niin huono omatunto ja lähes kaikesta, teki miten teki... koska en tosiaan olisi tahtonut olla tällänen äiti. täytyy vaan vielä koittaa jaksaa! p.s. saanko kysyä montako lasta siulla on? minulla 3

minulla sama olo usein. Pelottaa ajatella kun lapset tulevat murrosikään, elän toivossa että selvitään siitäkin....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti mieli maassa:
On niin kiukkuinen ja ärtynyt jatkuvasti nykyään, että hermostun lapsille pienestäkin asiasta! :( Tuntuu etten muuta teekkään nykyään kuin ärhentelen vain.. mutta kun on niin väsynyt ja paha olla itsellä eikä oikeastaan yhtään omaa aikaa.
Sitten pyydän anteeksi ja selitän lapsille.. yritän kovasti että nyt säilytän malttini jne. mutta ei! :(
En minä tällainen äiti halunnut olla!! :`( on niin paljon paineita ja ongelmia meillä perheessä (mm.rahaongelmat) että tuntuu ettei ulospääsyä ole. tukea ja apua ei oikein ole keltä pyytäisi..

Just kun mä vuosi sitte =( varaa aika psykologille(neuvolasta saat numeron) käy juttelemassa siellä.Se helpottaa jo aika paljon kun saa purkaa jollekkin tuntemattomalle!en olis uskonu ku ekaa kertaa menin,olin aivan rikki =( ja siitä lähti asiat rullaamaan.sain iedon lääkityksen ja fiilis on aiva erilainen nytte.raha-asiat ei edelleenkää oo kunnossa,mutta en murehdi niitä enää niin rankasti ja jaksaa aamuisin nousta sängystä ylös ja ei niin herkästi rähjää lapsillekkaan.toki välistä täytyy kiekua,mutta yleiskuva on sata kertaa pareet ku vuosi sitten =)
 
mulla oli samanlainen fiilis ja usko tai älä mutta kun alotin harrastuksen,rupesin syömään vitamiinejä ja aloin käymään iltasin sen jälkeen kun lapset menny nukkuun siskoni kanssa noin tunnin kävelyllä on kireys ja väsymys tipotiessään!!alkuun jouduin pakottaan itteni liikkeelle ja harrastukseen(käyn ratsastaan)ei aina huvittanut mennä mutta nyt se pakkopulla tunnekkin on poissa!
 
Mulla on niin pitkältä ajalta univelkaa että mikään ei mene niinkuin toivoisi, sillain normaalisti. Lapsi valvoo ja sairastaa, miehen kans tulee kinattua. Uskon, toivon ja odotan että mieli muuttuu iloisemmaksi kun kevät tulee ja lapsi kasvaa. Koska muuten en todellakaan jaksa muuta kuin olla välinpitämätön tai kiukkuinen miehelle ja lapselle. Voimia muillekin!
 

Yhteistyössä