Olen huolissani tytöstäni...

Minulla on kaksi lasta. Esikoinen on 3v6kk vanha tyttö. Tyttö on aina ollut tosi iloinen ja aika vilkas luonteeltaan, semmoinen jekkuilija. Hän on myös nokkela ja fiksu tyttö sekä kielellisesti lahjakas. Hän oppi lukemaan sujuvasti pari kuukautta sitten ja osaa myös kirjoittaa suht hyvin.

Viimeisen kuukauden ajan tytön luonne on muuttunut jotenkin vaisummaksi. Silminpistävintä on se, että hän ei juurikaan enää leiki. Mieluiten hän hän istuu omalla sängyllään ja lukee. Hän lukisi mielellään tunteja putkeen, jos antaisin. Legoilla hän tykkäisi rakennella, mutta silloinkin minun pitäisi olla seurana. Puolitoista vuotta nuoremman pikkuveljen leikkiseura ei kelpaa enää lainkaan.

Tyttö aloitti päivähoidon puolisen vuotta sitten. Päiväkodissa hän tykkää kuulema piirtää, lukea ja tehdä palapelejä. Leikkii kyllä jonkun verran toistenkin kanssa, mutta mieluiten on yksin.

Olen tosi huolissani lapsesta. Mistä ihmeestä tälläinen "erakoituminen" voi johtua vai onko se vain joku ikäkauteen kuuluva juttu?

 

no lähtisin ensimmäisenä liikkeelle siitä, että tuon ikäisen lapsen EI kuuluisi vielä lukea ja kirjoittaa....niiden aika tulee myöhemmin.
Lapsella on oikeus ja lupa olla lapsi...toivottavasti mahdollisimman pitkään.
Itse en kannustaisi vielä tuon ikäistä lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan...

 

Eikös kukaan osaa auttaa?

 

Eikös kukaan osaa auttaa?

 

no lähtisin ensimmäisenä liikkeelle siitä, että tuon ikäisen lapsen EI kuuluisi vielä lukea ja kirjoittaa....niiden aika tulee myöhemmin.
Lapsella on oikeus ja lupa olla lapsi...toivottavasti mahdollisimman pitkään.
Itse en kannustaisi vielä tuon ikäistä lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan...

?????????

että näin! Ja vielä kehtaat sanoa olevasi lastenohjaaja??

ap... luulenpa että tuo on vain vaihe tyttäresi elämässä. n juuri oppinut uuden taidon ja on innoissaan siitä. Toki voit kannustaa halutessasi lasta leikkiin esim aloittamalla yhdessä joku kiva leikki tai kutsumalla kavereita kylään tai lähtemällä ulos leikkipuistoon.

Itselläni hiukan vanhempi tyttö joka on aika samanlainen.. tai tykkää kyllä leikkiäkin mutta enemmän yksin kuin kavereiden kanssa. Nyt ihan muutaman kuukauden aikana on kaverit kyllä alkaneet olla entistä tärkeämpiä ja yhteisleikki on alkanut kiinnostaa enemmän.

Tytön lempipuuhia ovat kuitenkin lukeminen, satujen kuuntelu ja tarinoiden kertominen... minä ainakin arvostan tyttöni luonnetta ja kannustan häntä niihin asioihin joista on kiinnostunut. Toki välillä olen yrittänyt kannustaa myös leikkimään toisten kanssa ja tosiaan nyt onkin siitä enmmän kiinnostunut.

Mutta sitä en ymmärrä että lapselta pitäisi kieltää lukeminen tai vaikkapa palepelien teko jos hän on niistä kiinnostunut. Jos lapsi osittaa kiinnostusta johonkin tulee häntä tukea ja kannustaa eteenpäin.. hänen omassa tahdissaan.

t: lastenohjaaja myöskin

 

Minä en näe siinä mitään pahaa jos lapsi tuossa iässä osaa lukea ym JOS häntä ei ole painostettu noita opettelemaan! Ehkä tämä on vain jokin ohi menevä vaihe? Mutta leikki kuuluu lapsen joka ikiseen päivään! Jospa vähentäisit kirjoja ym niin hän malttaisi taas keskittyä leikkeihin?

 

Voi että... kun ei kukaan häntä ole opettanut lukemaan eikä kirjoittamaan. Itselleni ei tullut edes mieleeni että tuon ikäinen voisi vielä oppia. Tyttö rupesi itse hahmottamaan sanoja alle 2-vuotiaana. Kirjaimet toki hänelle kerroin kun hän niitä kyseli. Tässä ei varmasti ole kyse siitä että lapsen ei olisi annettu olla lapsi. Päinvastoin, minähän nimenomaan haluaisin hänen leikkivän kuten muut ikäisensä!

Sanot että tuon ikäisen ei kuuluisi vielä osata lukea tai kirjoittaa. Voiko tyttärelläni olla joku neurologinen yms. vika?

 

Oletko ajatellut hänen kuuloa? Milloin testattu. Tiedän vain yhden lapsen joka erakoitui juuri sen takia, että ei kuullut kunnolla. Leikkiminen oli vaikeaa.

Meillä luetaan tosi paljon. Eivät kylläkään osaa itse lukea. Mutta osaavat sitten lukea kirjat ns. ulkoa. Ja voi mennä aikoja, että istuvat ja lukevat toisilleen. Mutta sitten on kuukausikin että kirjat ovat kokonaan pois. Yhdestä kuukaudesta en olis huolissaan, kun lukeminen nyt uutuuden viehätystä. Kun vain huolehtii, että lukee hänen tasoisia kirjoja.

Mutta olet varmasti aiheestakin huolissaan, jos olet huomannut luonteen piirteissäkin muutoksia..

 

Voi että... kun ei kukaan häntä ole opettanut lukemaan eikä kirjoittamaan. Itselleni ei tullut edes mieleeni että tuon ikäinen voisi vielä oppia. Tyttö rupesi itse hahmottamaan sanoja alle 2-vuotiaana. Kirjaimet toki hänelle kerroin kun hän niitä kyseli. Tässä ei varmasti ole kyse siitä että lapsen ei olisi annettu olla lapsi. Päinvastoin, minähän nimenomaan haluaisin hänen leikkivän kuten muut ikäisensä!

Sanot että tuon ikäisen ei kuuluisi vielä osata lukea tai kirjoittaa. Voiko tyttärelläni olla joku neurologinen yms. vika?[/quote]

No ei ainakaan siitä syystä että osaa lukea ja kirjoittaa.

 

Häh
Osaako ton ikänen muka jo lukee ja kirjottaa?????
No,on kyl ihme lapsi!

 

Kiitokset peppuliini ja Cola! Toivottavasti kyse on tosiaan uuden taidon oppimisen aiheuttamasta innostuksesta. Avautuuhan kirjojen myötä ihan uusi maailma! Kaipa sitä vain on aina huolissaan lapsistaan tekivät he mitä tahansa.

 

reropera: Tasan 3-vuotiaana viimeksi testattiin kuulo neuvolassa ja se oli ihan normaali. En usko että kuulossa on mitään vikaa. Sen varmaan huomaisin arkielämässä, jos näin olisi.

Joo tuo muutos tytön luonteessa on se mikä minua eniten arveluttaa. Ennen vilkas lapsi on nyt muuttunut ylirauhalliseksi ja jotenkin aloitekyvyttömäksi? Mutta kuten sanottu kuukausi on lyhyt aika, ehkäpä vielä seurailen tilannetta enenn kuin otan yhteyttä neuvolaan tai muualle.

 

reropera: Tasan 3-vuotiaana viimeksi testattiin kuulo neuvolassa ja se oli ihan normaali. En usko että kuulossa on mitään vikaa. Sen varmaan huomaisin arkielämässä, jos näin olisi.

Joo tuo muutos tytön luonteessa on se mikä minua eniten arveluttaa. Ennen vilkas lapsi on nyt muuttunut ylirauhalliseksi ja jotenkin aloitekyvyttömäksi? Mutta kuten sanottu kuukausi on lyhyt aika, ehkäpä vielä seurailen tilannetta enenn kuin otan yhteyttä neuvolaan tai muualle.

 

Kiitokset peppuliini ja Cola! Toivottavasti kyse on tosiaan uuden taidon oppimisen aiheuttamasta innostuksesta. Avautuuhan kirjojen myötä ihan uusi maailma! Kaipa sitä vain on aina huolissaan lapsistaan tekivät he mitä tahansa.

:hug: :hug:

No ainahan sitä tosiaan on jostain huolissaan.. :/

Joku puhui kuulosta niin se toki on yksi niistä syistä joka saattaa vaikuttaa siihen että leikki toisten kanssa ei suju.. tiedän itsekin joitakin tälläisiä tapauksia. Mutta jos sekin asia on kunnossa niin en todellakaan olisi huolissaan.. varamsti se leikkikin taas alkaa sujua ja pikkuhiljaa sitten toistenkin lasten kanssa. Ja vaikka meidän yhteiskunnassa onkin todella suuri painoarvo tuolla sosiaalisuudella, niin kyllä joukkoon mahtuu aina myös jokunen joka viihtyy hyvin yksikseenkin. Ja se on minusta hieno taito se. =) :heart:

 

Häh
Osaako ton ikänen muka jo lukee ja kirjottaa?????
No,on kyl ihme lapsi!

yksi ihmelapsi täälläkin... en siis minä vaan tyttäreni.

Mutta lukemaan oppimisen herkkyyskausi on 4-6-vuotiaana joten sinäänsä ei niinkään kummallista.. =)

 

Kiitos Peppuliini! Ehkäpä näillä sinun ja minun tyttösillä on sellainen tutkijaluonne. Tykkäävät lukea ja ajatella rauhassa. Ja se on tosiaan tärkeä taito, että viihtyy omassa seurassaan.

 

Kiitos Peppuliini! Ehkäpä näillä sinun ja minun tyttösillä on sellainen tutkijaluonne. Tykkäävät lukea ja ajatella rauhassa. Ja se on tosiaan tärkeä taito, että viihtyy omassa seurassaan.

Näin juuri.. kyllä mä olen saanut ihan tosi elämässäkin aika ikäviäkin kommentteja ja tytön on jopa kerrottu olevan autisti. mutta siis niinhän se on että aina kun lapsi on jotenkin "normaalista" poikkeava niin se on outo.. :/ Vielä kun ihmiset joskus oppis ymmärtää että meitä on erilaisia.

Ja meillä lapsella on pitkälti juuri kirjojen ansiosta aivan älyttömän hieno mielikuvitus.. sepittää pitkiä tarinoita ja leikeissä on aina kokonainen mielikuvitusmaailma. =) :heart:

toivon että tuo kiinnostus lukemiseen säilyy meillä ainiaan. Samoin kuin tuo ihana mielikuvitus. :heart:

 

Niin minäkin ajattelin, että ei varmaan ole kuulossa vikaa, kun lukemaan on oppinut. Onhan hänen täytynyt kuulla ne kirjaimet jne..

Mutta tällä tuntemallani tytöllä oli juuri tapana, vain lukea itsekseen ja ei leikkinyt paljon. Tytöllä oli ns. liimakorva, eli kuulo huononi pikku hiljaa, joten äidin oli vaikea se huomata. Jos korvatulehduksia ei ole ollut, liimakorva ei varmasti ole teidän murhe..

Mutta sehän on hyvä, että on valppaana, kaikissa muutoksissa, niin ei kerkeä mennä tilanne pahaksi. Ja täältähän sitä saa tukea, niihin mietintöihin..

 

Ja meillä lapsella on pitkälti juuri kirjojen ansiosta aivan älyttömän hieno mielikuvitus.. sepittää pitkiä tarinoita ja leikeissä on aina kokonainen mielikuvitusmaailma. =) :heart:

toivon että tuo kiinnostus lukemiseen säilyy meillä ainiaan. Samoin kuin tuo ihana mielikuvitus. :heart:

Meidän lapsiakin todella ihmetellään, kun he saavat sellaiset mielikuvitusleikit pystyyn (kun heitä se huvittaa). Tänäänkin olen saanut olla todella rauhassa, kun heillä oli niin hienot leikit menossa. Mutta sitten toinen päivä, kukin istuu omassa nurkassaan ja katselee kirjoja. Tankkaa, ainesta leikkeihin..

 

Kerran kun vanhin tytöistä oli sairaalassa, siellä oli aikaa lukea hänelle niin paljon kun hän jaksoi. Laskin kirjoja että oli hakenut päivän mittaan lainaan lähemmäs 20 kirjaa ja niistä osa oli luettu kahteen kertaan. Silti hän vain jaksoi ja jaksoi kuunnella. Aina piti ottaa uusi kirja. Kotona en lue heidän mielestä koskaan tarpeeksi heille, vaikka oikeesti luen tosi paljon..

 

Ja meillä lapsella on pitkälti juuri kirjojen ansiosta aivan älyttömän hieno mielikuvitus.. sepittää pitkiä tarinoita ja leikeissä on aina kokonainen mielikuvitusmaailma. =) :heart:

toivon että tuo kiinnostus lukemiseen säilyy meillä ainiaan. Samoin kuin tuo ihana mielikuvitus. :heart:

Meidän lapsiakin todella ihmetellään, kun he saavat sellaiset mielikuvitusleikit pystyyn (kun heitä se huvittaa). Tänäänkin olen saanut olla todella rauhassa, kun heillä oli niin hienot leikit menossa. Mutta sitten toinen päivä, kukin istuu omassa nurkassaan ja katselee kirjoja. Tankkaa, ainesta leikkeihin..

justiinsa näin... meillä on kanssa monesti ihasteltu tuota leikkien rakentelua ja sitä miten hienosti se etenee ja sitä että lapsi jaksaa leikkiä enemmän kun vartin samaa leikkiä..

 

Kerran kun vanhin tytöistä oli sairaalassa, siellä oli aikaa lukea hänelle niin paljon kun hän jaksoi. Laskin kirjoja että oli hakenut päivän mittaan lainaan lähemmäs 20 kirjaa ja niistä osa oli luettu kahteen kertaan. Silti hän vain jaksoi ja jaksoi kuunnella. Aina piti ottaa uusi kirja. Kotona en lue heidän mielestä koskaan tarpeeksi heille, vaikka oikeesti luen tosi paljon..

Tämäkin kuulostaa ihan kotosalta.. =) Meillä kanssa pitäis aina lukee vähän enemmän.. =) Vaikka osaakin itse lukea niin ei iha vielä mitään pidempiä kirjoja lue..

 

Osasin itse lukea 4 täytettyäni hyvin. Samoin kirjoittamaan opin niihin aikoihin. TÄYSIN omasta innostani johtuen, tosin mulle luettiin paljon. Omista lapsistani yksi tunsi kaksivuotiaana melkein kaikki kirjaimet,ei opetettu mutta kysyessä vastattiin. Hän oppi lukemaan 6,5v. Nyt 9v ja äidinkieli tosi vahva aine koulussa. Muut aineet sujuu melko hyvin. Itselleni matematiikka on taas ollut aina hyvin vaikeaa. Kuka osaa ja oppii mitäkin...
Alkuperäisen kysymykseen: en olisi huolissani. Ainakin omilla lapsillani on ollut samantapaisia kausia.

 

Mä opin itse lukemaan alle 4-vuotiaana ja sen jälkeen uppouiduin totaalisesti kirjoihin. Tämä uppoutuminen paheni vuosien mittaan. Ala-asteen alkuvuosina en tehny enää mitään muuta kuin luin. Pienenpänä sentään vielä joskus leikin muiden lasten kanssa.
Minusta tuli koulukiusattu ja erakkoluonne ja alan vasta nyt olla vapautuneempi.
Suosittelen rohkaisemaan tyttöä myös muihin juttuihin. Lukemisesta on kuitenkin tosi paljon hyötyä, mutta elämässä on pakko olla myös muuta....