Olen hoitovapaalla: Ahdistaa rahattomuus ja toisten syyllistäminen

Taas äsken katsoin, että verkkopalkkaan on tullut palkkalaskelma ja viimeinen päivä tulee yhteensä noin 700€ rahaa (tukia ja palkkaa). Laskuja jotka on pakko maksaa on minun verkkopankkini kautta erääntymässä (tai erääntynyt jo) kuunvaihteessa yhteensä 750€. Sitten vielä miehen verkkopankin kautta menee asuntolainan lyhennys johon opintotuki ei todellakaan riitä. Eli taas vaan odottamaan ja toivomaan, että 15. Päivä tulisi muutama satanen tehdyistä työvuoroista. Mies on opiskelija eli saa sen 280€/ kk + nyt tulee onneksi alkukuusta opintolaina alkuvuodelle joka pelastaa.

Palaan töihin helmikuun alussa ja saan kokoajan ihmisiltä syyllistäviä kommentteja kuinka olen rahanahne ja itsekäs kun vien lapsen hoitoon jo 2 vuotiaana. Kommentit ahdistavat ja haluaisin olla kotona, mutta tämä jatkuva rahasta stressaaminen ahdistaa todella paljon. Vielä kun lapsi täyttää 2 niin kuntalisä 200€ loppuu eli taas olisi isompi osa säästettävä jostain muusta. Olen helpottunut töihin paluusta erittäin paljon sen takia, että saan rahaa säännöllisesti. Nyt olen tehnyt kaikki vuorot mitä olen saanut ja mitä olen pystynyt tekemään ja silti tilanne on tämä joka kuukausi, että saa olla onnellinen jos laskut pystyy maksamaan ruokarahat riivitään pulloista ja koitetaan myydä kirpparilla kotain. Joustoluottoa piti ottaa jo keväällä kun mieheni sairastui eikä pystynyt neljään kuukauteen olemaan lapsen kanssa, jos minä olisin ottanut joitain työvuoroja. Olisimme olleet noiden pelkkien tukien varassa jotka ovat yhteensä pienemmät kuin pakolliset laskut kuussa.

Miten te muut pystytte olemaan kotihoidontuella? Millä ihmeellä sitä taas onnistuu työntämään raha-asiat taka-alalle ja nauttimaan näistä viimeistä kuukausista kotona.

 

Mä tein töitä kodinhoidontuen aikanakin, lapset vaan eivät olleet hoidossa kuin satunnaisesti.

 

No ei mitenkään pärjättäisi 700€:n tuloilla :O KUKA muka pärjää??! Eikö pitäisi saada jo toimeentulotukea tuohon?

Meidän kaikki tulot nettona hoitovapaalla on n. 1800€ eli n. puolet normaalista ja lapsia 1. Nippa nappa pärjätään, stressaavaa on. Maaliskuussa onneksi taas saa hetken vanhempainrahaa, en tiedä mitä sitten sen jälkeen. Kakkonen menee varmaan alta vuoden vanhana hoitoon...

 

Teidän olisi alunperinkin kannattanut tehdä niin, että mies jää opinnoista hoitovapaalle ja sinä lähdet töihin

 

Ei oltaisi saatu toimeentulotukea koska minulla on vakituinen työpaikka ja lapsi sen ikäinen, että hänet otetaan jo päiväkotiin hoitoon.

Silloin kun mieheni oli sairauslomalla niin harkitsimme palkkaavamme hoitajan sillointällöin, että voisin tehdä töitä silloin kun niitä on tarjolla. Siitä ei kuitenkaan olisi jäänyt voittoa kun palkka näistä keikkatöistä mitä teen on pieni ja hoitaja lapselle (joka olisi auttanut myös miestä wc käynneillä ja ruokailuissa yms.) olisi pitänyt palkata myös siksi aikaa mitä minulla menee työmatkoihin. Eikä minullekkaan ole työvuoroja kovin usein tarjolla. Vakituinen työni on sellaista ettei sitä voi tehdä sillointällöin.

 

Ei oltaisi saatu toimeentulotukea koska minulla on vakituinen työpaikka ja lapsi sen ikäinen, että hänet otetaan jo päiväkotiin hoitoon.

Silloin kun mieheni oli sairauslomalla niin harkitsimme palkkaavamme hoitajan sillointällöin, että voisin tehdä töitä silloin kun niitä on tarjolla. Siitä ei kuitenkaan olisi jäänyt voittoa kun palkka näistä keikkatöistä mitä teen on pieni ja hoitaja lapselle (joka olisi auttanut myös miestä wc käynneillä ja ruokailuissa yms.) olisi pitänyt palkata myös siksi aikaa mitä minulla menee työmatkoihin. Eikä minullekkaan ole työvuoroja kovin usein tarjolla. Vakituinen työni on sellaista ettei sitä voi tehdä sillointällöin.

Okei. No miehesi ei kuitenkaan ole kaikenaikaa sairas, joten silloinhan tuossa olisi pitänyt tehdä niin että sinä palaat työhösi ja mies jää hoitovapaalle opinnoistaan.

Meilläkin miehellä työttömyysuhka päällä, jos saa fudut niin tottakai jää kotiin ja minä menen töihin. Vaikka sellaista luksusta kuin vakipaikka mulla ei olekkaan...

 

Tuo toisten syyllistäminen siitä, että palaan töihin kun lapsi on vasta 2 vuotta on melkein yhtä ahdistavaa kuin tämä ainainen huoli siitä millä maksamme laskut ja elämme. Tunnen itseni todella huonoksi äidiksi (muiden kommentoinnin takia) kun lapseni on hoidossa 2-4 päivää/ viikko. Kaikki vain tuntuvat hokevan, että kyllä ne rahat riittävät kun elää säästeliäästi ja lapset ovat niin vähän aikaa pieniä ettei silloin kannata mennä töihin yms. Muut suht samanikäisten äidit kauhistelevat etteivät he ikinä pystyisi laittamaan lasta alle 3 vuotiaana hoitoon jne. Tuntuu, että kokoajan saan kuulla kuinka huonon ratkaisun olen tehnyt kun olen päättänyt palata töihin tekemään nelipäiväistä viikkoa.

Äitini syyllistää minua jo näistä yksittäisistä työvuoroista joita olen tehnyt hoitovapaalla ollessa ja jolloin lapsi on isänsä kanssa kotona. En kuulemma välitä lapsesta ja olen todella itsekäs ja rahanahne kun käyn töissä sillointällöin tekemässä sen 6 tunnin vuoron.

 

Kerron salaisuuden; meitä äitejä syyllistetään AINA. Et sä voi tehdä tässä elämässä mitään valintaa, ilman että joku kokisi asiakseen sinua siitä syyllistää. Valitettavasti. Jos viet lapsen hoitoon, olet paska ja itsekäs rahanahne äiti. Jos olet kotona kolme vuotta, olet laiska ja itsekäs valasperse joka vaan lyllyy sohvalla tai jotain muuta kivaa.

Ei siinä auta kuin kasvattaa kova nahka, ja pitää etäisyyttä sellaisiin ihmisiin jotka sinua syyllistää. Et todellakaan ole ainoa, joka vie lapsen tuossa iässä hoitoon. 2 v ei edes ole kovin pieni enää. Itse taas olen lähipiirissäni niitä harvoja, jotka on sen väh. 3 vuotta kotona.

 

Miehen opinnot ovat sellaiset ettei kaikkia kursseja pysty suorittamaan joka vuosi eli hänen olisi ollut aika mahdotonta jäädä pois koulusta ilman, että opinnot olisivat viivästyneet todella paljon. Sairauslomansikaiset kurssit sai onneksi sumplittua niin, että valmistuminen ei viivästy kohtuuttomasti. Jos mies olisi jäänyt hoitovapaalle opinnoista olisi siitä
seurannut se, että olisi joutunut odottelemaan yksittäisiä kursseja pitkään ja sitten taas työkkäri ja kela eivät olisi ymmärtänyt sitä eli olisi sitten ollut vuoden päästä (kun kotihoidontuki loppuu) täysin ilman mitään tukia odottelemassa niitä kursseja joita ei pysty heti suorittamaan.

 

Suurin osa palstamammoista tuntee kyllä hassuja ihmisiä. Itse en ole törmännyt vielä yhteenkään syyllistäjään, jokainen mamma on tehnyt omat ratkaisunsa minkä ikäsenä on lapsen vienyt hoitoon.

 

Jos toinen on hoitovapaalla ja toinen minimisairauspäivärahalla niin saatte kyllä toimeentulotukea, asumistukea jne. Miksi niitä ei ole haettu?

 

Ihan suoraa syyllistämistä en ole kohdannut päin naamaa, mutta kyllä niitä asenteita monelta tulee kautta rantain. "on se hyvä että sinä olet kotona, kun ei ole ollenkaan pienten paikka sellainen tarhalaitos". "kyllä se olis hyvä että hoitoon viedään jo iässä x, ettei kasva ihan mammanpojaksi" jnejne...

Niino opiskelujutut voi toki joskus olla hankalia. Yleensä niitä kyllä pystyy sumplimaankin melko pitkälle. Hoitovapaalla kuitenkin voi hyvin suorittaa yksittäisi kursseja, eli sinänsä se että jos joku kurssi pyörii vain joka toinen vuosi niin ei se ole suora este hoitovapaalle. Sitten vaan sumplimaan lapselle hoitajaa kurssitunneille tai koittaa koulun kanssa sumplia etätehtäviä yms. Mutta jos ei pysty niin ei pysty, eikai siitä ketään voi syyttää tai syyllistää.

 

Puuhippa: ole onnellinen Tuntuu ettei minun tutuistani oikein kukaan hyväksy lapsen päiväkodinaloitusta. Varsinkin nämä joulunpyhät sukulaisvierailuineen olivat oikeita piinapäiviä. Aina kun näen tai puhun puhelimessa äitini kanssa jaksaa hän surkutella kuinka kurja elämä lapsellamme on kun olemme (minä ja mieheni) niin huonoja vanhempia ettemme ajattele yhtään lapsen parasta. Puolitutuilta tulee lähinnä kommenttia "minä en olisi kyllä ikinä pystynyt viemään noin pientä hoitoon vaikka olisi ollut kuinka huono rahatilanne tahansa".

 

Onpas sitä erilaisia tuttavapiirejä. Noin mielenkiinnosta, mikä on näiden paheksujien koulutustaso?

Minä en tunne henkilökohtaisesti ketään omaa ikäpolveani edustavaa, joka olisi ollut noinkaan pitkään kotona hoitamassa lasta, vaan kaikki tuttavapiirini äidit ovat palanneet töihin joko heti vanhempainvapaan päätyttyä tai olleet korkeintaan muutaman kuukauden hoitovapaalla sen jälkeen. No yksi oli kotona lähemmäs 2 vuotta, mutta viimeiset kuukaudet etsi aktiivisesti töitä (oli ollut pätkätöissä ennen lapsen syntymää) eli hänelläkään ei ollut oma valinta tuo kotonaolo. Luonnollisesti tuttavapiirissäni ei siis paheksuttaisi lapsen laittamista hoitoon 2-vuotiaana, vaan pikemminkin sitä jos joku on noin pitkään poissa töistä tukien varassa. Oma lapseni aloitti (perhepäivä)hoidossa 1 v 3 kk iässä, eikä sitä paheksunut kukaan muu kuin työnantajani, joka palkkasi tilalleni uuden vakituisen työntekijän kun ilmoitin että jään vielä vanhempainvapaan jälkeen muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle.

Mutta kuten joku jo kirjoittikin, joku paheksuu äitiä aina, teki niin tai näin. Jos ei oikeassa elämässä, niin ainakin keskustelupalstoille jne. Harmillista, että tuttavapiiriisi on osunut juuri sinun ratkaisuasi paheksuvia ihmisiä, mutta väittäisin että keskimäärin on melko harvinaista, että 2-vuotiaan hoidonaloitusta pidettäisiin tuomittavana ratkaisuna. Korkeammin koulutettujen keskuudessa tosiaan tuo paheksuttaisi lähinnä noinkin pitkän kotonaolon vuoksi.

 

Täällä myös yksi opiskelija + hoitovapaalla oleva ja pärjätään ihan hyvin. Syynä varmaan se ettei meillä ole asuntolainaa ja autokin on aika halpa käteisellä ostettu. Voisikohan noista laskuista säästää ja miettiä mihin sitä rahaa oikein menee.

Eikä muiden sanomisita pidä noin ahdistua. Tee miten haluat herranjestas. Ei ne tiedä tästä elämästä sen enempää tai paremmin kuin sinäkään.

 

Ei pahalla, mutta mulle saisi maksaa aika hitosti, että voisin elää tuollaista elämää. Rahaa täytyy olla mieluummin enemmän kuin tarpeeksi lapsiperheessä.

 

En ole koskaan törmännyt tosielämässä tuohon että moitittaisiin lapsen hoitoon laittoa. Pari ihmistä tiedän jotka ovat tehneet ties mitä kommervenkkejä että lapsi olisi kotihoidossa, mutta tämä mamma on muutenkin varsin persoonallinen tapaus, joten häntä en laske vakavasti otettavaksi. Hänkään ei ole suoraan kenellekään sanonut tai vihjannut toisten ratkaisuista.

Suurin osa täällä tuntuu laittavan lapsen siinä 1,5-2v hoitoon, ja yleensä hoitomuotokin on päiväkoti, koska tällä alueella ei ole perhepäivähoitajia. Pitempään kotihoidossa olevat ovat sitten yleensä isosisaruksia. Joten en osaa nähdä mitenkään kummallisena tuota ratkaisua. Jokainen tehkööt omat päätöksensä sen mukaan mikä on omalle perheelle parasta.

 

Mä en kans kestäisi tuollaista elämää yhtään, lapsiperhe-elämä on riittävän stressaavaa ilman rahahuoliakin. Enkä ymmärrä miksi ap.ta on syyllistetty, onhan se ihan selvä että rahan takia töihin pitää palata, kuinka typeriä sun tuttavasi oikein ovat vai oliko koko kirjoitus provo. Itse en ole ainakaan koskaan IRL kokenut mitään suoraa syyllistämistä, omatkin lapset meni tarhaan 2- ja 2,5-vuotiaina ja se oli ihan sopiva aika. Silloin alkoi säästötkin olemaan niin loppuun asti käytettyjä, enkä olisi pelkällä kotihoidontuella selvinnyt hetkeäkään. Se ei ole mitään elämää että joutuu joka sentin laskemaan joka kuukausi. En ole missään isopalkkaisessa hommassa nytkään, mutta kyllä mä mieluummin otan sen 1700 euroa nettopalkkaa kuin 250 euroa kotihoidontukea verojen jälkeen, olkoonkin että joudun käymään töissä.

 

Ei pahalla, mutta mulle saisi maksaa aika hitosti, että voisin elää tuollaista elämää. Rahaa täytyy olla mieluummin enemmän kuin tarpeeksi lapsiperheessä.

Mitä vit..maksaa hitosti että eläisit köyhästi.

Et taida olla ruudinkeksijä.

 

Taitaa olla provo taas tämäkin. Vai eikö ap äitisi tiedä perheenne taloudellista tilannetta?? Vai onko hän niin tyhmä ettei tajua että ilman rahaa ei voi elää ja rahaa saa käymällä työssä. Minä en tiedä ketään joka olisi lapsen kanssa kotona yli 2 vuotiaaksi... Itse kyllä olen ja olen siitä iloinen ja kiitollinen(miehen tilipussille). Mutta en syyllistä muita, koska tiedän että tämä tilanne on harvalle mahdollinen taloudellisesti.

 

En tosiaan tiedä onko lähipiirini kerääntynyt sattumalta näitä joiden mielestä päiväkoti on vihoviimeinen paikka johon lapsen voi viedä. Esim. Kaksi ystävääni joilla on kummallakin noin vuoden vanhemmat lapset kuin meillä myivät asuntonsa ja muuttuvat vuokralle, että saavat asumistukea ja pystyvät olemaan kotona. Toinen on myynyt lähes kaikki huonekalunsakin ja ostanut kirpparilta halvemmat tilalle, että saa vähän voittoa. Tämä kaksikko on se pahin syyllistäjä.

Siskoni vei lapsen päiväkotiin kun lapsi täytti samana syksynä 4. Äitini koitti puhua siskoanikin ympäri ties kuinka pitkään ettei vielä laittaisi niin pienenä hoitoon ja minulle kauhisteli asiaa vaikka kuinka paljon. Nyt kun siskon poika onkin viihtynyt päiväkodissa ja kertoo kuinka kivaa on kun on paljon kavereita ja mitä kaikkea kivaa ovat tehneet on äitini ollut ihmeissään voiko pojan puheet pitää paikkaansa.

Serkuillani on 1-2 vuotta vanhempia lapsia eikä heille tulisi kuulonkaan laittaa lapsia vielä hoitoon. Eivät ole kuulemma edes vielä miettineet missä vaiheessa raaskivat palata takaisin töihin kun jo aikaiset aamuherätyksetkin kuulemma ovat lapsille liian raskaita.

 

Taitaa olla provo taas tämäkin. Vai eikö ap äitisi tiedä perheenne taloudellista tilannetta?? Vai onko hän niin tyhmä ettei tajua että ilman rahaa ei voi elää ja rahaa saa käymällä työssä. Minä en tiedä ketään joka olisi lapsen kanssa kotona yli 2 vuotiaaksi... Itse kyllä olen ja olen siitä iloinen ja kiitollinen(miehen tilipussille). Mutta en syyllistä muita, koska tiedän että tämä tilanne on harvalle mahdollinen taloudellisesti.

Sen vuoksi, ettei ap:n äiti tiedä taloudellista tilannetta, en alkaisi provoksi sanomaan. Ei minunkaan vanhemmilla ole hajuakaan mun taloudellisesta tilanteesta. En halua siitä hänelle puhua ja moni muu varmasti ajattelee samoin, ettei rahahuolista vanhemmilleen puhu. Ei ihmisillä välttämättä oikein ole hajua, paljonko ihmiset tienaa ja paljonko menee laskuihin rahaa, varsinkin kun nämä vaihtelee eri ihmisillä.

 

Akava: Äitini vain hokee, että kyllä sitä voi elää taloudellisesti vähän niukemmin silloin kun lapset ovat pieniä ja töitä ehtii aina tehdä myöhemminkin mutta lapset ovat vain kerran pieniä yms. Hän jotenkin olettaa, että rahat kyllä riittävät kunhan ei ostele turhaa.

 

Sano topakasti että jokainen perhe tekee oman päätöksensä ja se ei kuulu muille. Miehen vuorohan tuossa muutenkin olis jo olla hoitovapaalla.

 

No on se kummallista jos ihminen ei tajua että rahaa ei voi olla jos kukaan ei käy töissä! Että ihan ap:n äidin todellisuuden tajua ihmettelen...
Ja normaaliako on myydä talo ja vielä irtaimisto kirpparilla että voi olla 4-5 vuotiaan kanssa kotona. Jepjep. Not in real life..