Olen ehkä ihastunut toiseen mieheen! Apua!

Olen parisuhteessa, seurustellut 7 vuotta, meillä on yhteinen lapsi. Nyt aivan yllättäen olen ehkä hieman ihastunut toiseen mieheen! Fb:ssä jutellaan jatkuvasti kun siihen on tilaisuus, mietin tätä toista aivan jatkuvasti, hihittelen kuin pikkulikka ja olen ihan sekaisin! Järki huutaa kokoajan että ei, mutta kun tunnen jotain niin suurta vetoa tätä toista kohtaan. Näemme lähes päivittäin monta kertaa tämän toisen kanssa työpaikallani, eikä se auta yhtään näihin minun tunteisiini! En tiedä onko tämä ihastumista vai mitä tämä on, hurjaa vetoa vain tunnen tätä toista kohtaan...
Mitä minä teen? Voi luoja, auttakaa hyvät ihmiset mua.. Tiedän että jos mainitsen tällaisesta ihastumisesta jotain miehelleni hän heittää minut samantien pihalle, on kovin mustasukkainen tapaus..

 

No voihan kettu. Pidä kuule omana tietonas vaan ja muista että olet lapsenkin mennyt hankkimaan nykyisen ukkosi kanssa. Tuskin se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen kun hetken vaan...paitsi jos ukkosi on joku juoppo hakkaaja.

 

Se on se kuuluisa 7 vuoden kriisi Suosittelen, että nyt jäitä hattuun. Itse kokeneena kerron, että ei se huuma kauan kestä, jossain vaiheessa se arki tulisi vastaan uudessakin suhteessa...ja kyllä; voin sanoa, että aina lapsi jotenkin kärsii erossa. Jos nykyisessä puolisossasi ei ole sinänsä suurempaa vikaa, en suosittele leikkimään tulella.

 

[QUOTE="xxx";23145823]Se on se kuuluisa 7 vuoden kriisi Suosittelen, että nyt jäitä hattuun. Itse kokeneena kerron, että ei se huuma kauan kestä, jossain vaiheessa se arki tulisi vastaan uudessakin suhteessa...ja kyllä; voin sanoa, että aina lapsi jotenkin kärsii erossa. Jos nykyisessä puolisossasi ei ole sinänsä suurempaa vikaa, en suosittele leikkimään tulella.[/QUOTE]

Tää on oikeesti ihan kauhea tilanne! Olen jo pitkään odottanut että mieheni haluaisi jollain tapaa sitoutua, mennä kihloihin tai jotain, nyt olen heittänyt kirveen kaivoon siltä osin, elän vaan seurustelu suhteessa, tai kämppiksinä.. En halua seksiä mieheni kanssa, koska en tunne vetoa häneen! Mieheni on kiva ja ihana isä lapsellemme jne jne, mutta mulla tökkii joku nyt. Tökki jo ennen kuin ihastuin tähän uuteen.. Yritän pistää jäitä hattuun ja sumplia asiat mieheni kanssa, mut on jotenkin voimaton olo tämän suhteen kanssa! Miehestäni on tullut ärsyttävä valittaja, valittaa kokoajan! Kokoajan pitäisi jotain touhuta vaikka ei ole mitään touhuttavaa. Jos olen tietokoneella, valittaa siitä, jos katson telkkaria valittaa siitä. Jos unohdan jonkun tavarani väärään paikkaan, valittaa siitä ja uhkaa heittää tavaran roskiin. Kohtelee minua kuin pientä lasta! Arvatkaa tekeekö moisen kanssa mieli seksiä kun kuulostaa aivan äidiltäni!

 

Anna ajan kulua. Ehkä se auttaa ehkä ei. Itse olen samantaaisessa tilanteessa, mutta en ole tavannut enkä ollut yhteydessä ihastukseeni yli vuoteen. Silti välillä pukkaa ikävä voimakkaana. Tunteet vaitelee laidasta laitaan. Välillä itken ikävää, välillä sitä, että sydämmessäni petän miestäni, välillä sitä, että salaan. Välillä sitä, että en voi lähestyä häntä. väliin taas olen varma, että rakastan miestäni ja tiedän, että epäoikeudenmukaisesti arvion hänen vikojaan rankalla kädellä ja verraten häntä haavekuvaani tuosta toisesta. Kun ahdistaa kuitenkin rauhoitun, kun ajattelen ihastustani sitä, että hän on olemassa.

No joo oli varmaan apua sulle, heh! Tunteet on niin hankalia.

 

Mulla varmaan kolmekympin kriisi ja 10v avioliitto ahdistaa..aloitin suhteen toisen miehen kanssa...ihastuin ja rakastuin..mutta valitettavasti tuo mies ei loppupeleissä sitten samaa tuntenut..valtava ikävä tuota miestä...nyt sitten yksin lasten kanssa..ex-mies kettuilee ja on hankala..haluaa pilata mun elämän..siinä on hienosti onnistunut..

että mieti tarkkaan mitä kaikkea voi seurata tuosta pelkästä ihastumisestakin!

itse olis pitänyt ensin jättää mies ja sitten alkaa tähän uuteen juttuun...ei olis tullut tuota ex-miehen vihaa päälle muuten..ehkä..

 

Anna ajan kulua. Ehkä se auttaa ehkä ei. Itse olen samantaaisessa tilanteessa, mutta en ole tavannut enkä ollut yhteydessä ihastukseeni yli vuoteen. Silti välillä pukkaa ikävä voimakkaana. Tunteet vaitelee laidasta laitaan. Välillä itken ikävää, välillä sitä, että sydämmessäni petän miestäni, välillä sitä, että salaan. Välillä sitä, että en voi lähestyä häntä. väliin taas olen varma, että rakastan miestäni ja tiedän, että epäoikeudenmukaisesti arvion hänen vikojaan rankalla kädellä ja verraten häntä haavekuvaani tuosta toisesta. Kun ahdistaa kuitenkin rauhoitun, kun ajattelen ihastustani sitä, että hän on olemassa.

No joo oli varmaan apua sulle, heh! Tunteet on niin hankalia.

Nonii, sait mut just itkemään Kiukuttelen yksikseni kuin pieni lapsi jos en näe kyseistä ihastustani, sitten ihastus kirjoittaa mulle fb:sää jotain ja taas olen hyvällä tuulella. Olen sanonut ihastukselle että olen koukussa häneen, mutta se ei ole järkevää, ihastus on todennut saman. Pelkään että joku kerta mulla lähtee mopo käsistä ja huomaan olevani ihastuksen kanssa kaksin jossain.. Pelkään sitä, enkä anna sen tapahtua! Todella paha mieli vain. Työni kärsii tästä, siitä olen todella vihainen itselleni, en halua että mikään minun henkilökohtainen juttu sotkee minun töitäni!

 

Mulla varmaan kolmekympin kriisi ja 10v avioliitto ahdistaa..aloitin suhteen toisen miehen kanssa...ihastuin ja rakastuin..mutta valitettavasti tuo mies ei loppupeleissä sitten samaa tuntenut..valtava ikävä tuota miestä...nyt sitten yksin lasten kanssa..ex-mies kettuilee ja on hankala..haluaa pilata mun elämän..siinä on hienosti onnistunut..

että mieti tarkkaan mitä kaikkea voi seurata tuosta pelkästä ihastumisestakin!

itse olis pitänyt ensin jättää mies ja sitten alkaa tähän uuteen juttuun...ei olis tullut tuota ex-miehen vihaa päälle muuten..ehkä..

Mun mies saisi mut aivan raunioksi jos eroaisimme. Se pelottaa. Mutta se ihmetyttää itseänikin, että miksi olen sellaisessa suhteessa joka ei tyydytä minua, ole tyydyttänyt moneen vuoteen ja eroaminenkin olisi aivan kauheaa. Mieheni ei ole halunnut sitoutua, joten olen alkanut jotenkin ajatella että ei sitten sitouduta ja antanut itseni jotenkin lipsua väärille raiteille.. Tämä on kauhea tilanne! Oikeasti..

 

Sama juttu..Paitsi facessa vaan jutellaan.
Saa mut nauramaan ja on muutenkin vetävä.
Varmaan 30 v kriisiä pukkaa täälläkin, ahistaa toisinaan ja lupaan ittelle etten enää kirjottele mitään mutta repsahdan kuitenkin.
Iltaisin mietin nukkumaan mennessä jne.
Itsellä varmaan on enemmän mielikuvista kyse eikä todellisesta ihastuksesta koska aika mahdotonta tulisi oikeasti olemaan mikään auhde.

 

Jarrua, sanoisin. Eka selvität tilanteen miehesi kanssa juurta jaksain ja annat aikaa, jos molemmat haluavat työstää ja parantaa suhdetta. Tottakai ihastuksen tunteet ovat voimakkaat ja saavat vaikka mitä aikaiseksi mielessä. Mutta voisiko olla niin, että ihastuksesi vaikuttaa täydelliseltä ja saa sinut näkemään vain vikoja miehessäsi? Kuinka hyvin edes tunnet ihastustasi ja hän sinua? Joku juttuhan teidät on miehesi kanssa aikanaan yhteen saanut, mikä se oli? Muistatko tunteen suhteenne alkuaikoina? Arki se iskee joka suhteeseen ennemmin tai myöhemmin... Ei kannata isolla riskillä lähteä hakemaan hetken helpotusta irtosuhteesta, ainakin jos edellinen suhde on vielä päällänsä ja kun lapsikin on mukana kuvioissa. Liian usein ihmiset antavat himojen viedä ja sotkuhan siitä tulee. Ei ehkä pitäisi alun alkaenkaan lähteä tulella leikkimään, koska palovammoja tulee varmasti. Nyt vain asiallisesti ilmoitat, että flirtti saa loppua, koska edellinen suhde on puimatta. Ja pysyt siinä päätöksessä, ihan vain kunnioituksesta lapsesi isää kohtaan. Tsempit, että pysyt vahvana ja ajattelet muitakin kuin itseäsi ja kutkuttavaa ihastumisen kohdetta fb:n juttuineen.

 

Eiköhän joka suhteessa ole niitä kiihkeämpiä ja hiljaisempia kausia... Ei silloin hiljaisempana kautena pidä heittää pyyhettä kehään ja lähteä himojen perään kiitämään. En tajua nykyihmisiä, kun sitoutuminen pelottaa tai sitoudutaan löyhin perustein alunalkaenkin. Varsinkin nykyviestimet tekee pettämisen niin helpoksi, että hirvittää... Kaikki fb:t ja muut. Ihan kuin tuollainen chattaus ei jo olisi pettämistä. Älkää loukatko rakkaimpianne, ennen kuin olette välinne selvittäneet ja katsoneet tilanteet loppuun. Satutatte itseännekin vielä.

 

Karua tekstiä, mutta ootte oikeassa. Kiitos! itkeä tiherrän omaa tyhmyyttäni ja sitä että olen antanut tunteiden huumata mut näin. Toivottavasti ensi viikonloppu auttaa, ollaan mieheni kanssa koko viikonloppu kahdestaan ja poissa kotoa Kyllä mä mun miestä rakastan vaikka se on niin juntti suomalainen jyyrä Mut se on mun.. Kiitos kaikille, oikeasti!! nyt yritän vain olla vahva!

 

Hurjat tsempit ap:lle! Ihanaa, että päädyit tähän ratkaisuun, että jäitä hattuun. Kun on kaikkensa yrittänyt ja suhde loppunut, sitten vasta voi alkaa uutta suhdetta tiirailemaan. Onnea matkaan, kyllä se ihana mies siitä nykyisestäkin taas pilkistää, kun annat sille mahdollisuuden. Ja ainahan te voitte avoimesti jutellakin, mitä toiveita teillä on nykyistä suhdettanne kohtaan jne. Jos oma olosikin parantuisi ja suhteenne vaikka ottaisi askeleen eteenpäin.