Olen aivan loppu:(

aah mikä rauha, poika meni unille ja korvat saa lepoa :ashamed: Pakko pitää kirjottaa tänne, edes joku kuka ymmärtää.

Poika on aivan hirveä menemään. Siis aloittaa aamulla klo 6 ja jatkuu 20.00 illalla, ja mä olen aivan loppu sen jälkeen. Poika on nyt 1v 4kk ja menoa riittää. Tekee koko ajan jotain. Siis totaallisen rasittavaa..

Ei siinä mitään tiedän että kaikki vauvat on tuollaisia ja se on normaalia että kaikkea pitää kokeilla ja tehdä. Mä en kerkeä muuta tekee kun siivoomaan sen perässä, tai huutamaan mitä se ei tosiaan saa tehdä.

Ja sit mikä kiukuttelu ja huuto koko ajan. Korvat ihan soi. Kaikkea annan mutta mikään ei kelpaa.
Mulla sitten palaa pinna ja rupeen huutamaan. Saan hirveen pahan mielen ja rupeen itkemään. Tuntuu että olen helvetissä tällä hetkellä.

Ja joku vielä ilkee tulla multa kysyy että millos toinen, haistakoot paskan kaikki!!!! |O

Pääsis etes töihin ja lapsi hoitoon, olis munkin elämässä jotain. Kun pelkkää siivoomista, itkua, huutoa, karjumista, kiljumista etc.

Ei tää aina tältä tunnu mutta nyt tuntuu että olen IHAN LOPPU..toivottavasti kasvaa nopeeta ja oppii puhumaan niin edes tietää mikä mättää, kun tuntuu että kaikki mättää.. kääk

 

:hug: ymmärrän sua! Mulla on vasta pieni vauva itellä. mutta voin vaan kuvitella millasta se on kun lapsi painaa menemään koko ajan eikä ymmärrä vielä oikeen mitään.. Täällä sentään möllötetään vielä yhdessä kohdassa ja huudetaan eikä juosta ympäriinsä ja kiipeillä..

 

mä ymmärrän sua kyllä! :hug: itellä 8kk ikänen poika joka ei nuku öitään vieläkään kunnolla. koko ajan pitäis saaha olla sylissä. ruoka ei taho maistua jne. osaa jo ryömiä joten saa koko ajan olla perässä kahtomassa millon on pistorasioilla tai syömässa johtoja ja muuta. itsekkin alan olla väsynyt. ei yhtään yötä 8kk että ois saanu nukuttua 4h enempää. nyt pari yötä menny n.2h unilla

 

Ensimmäiseksi tee koti (tai joku huone) sellaiseksi, ettei perässä tarvitse juosta ja lapsi on turvallisessa ympäristössä :hug:
Istu vaikka lattialle, jos lapsi huutaa, anna huutaa (siis jos ei nyt nälkäänsä tai kipua huuda)...
Anna tavaroiden olla levällään...
En tiedä, onko tästä mitään apua, mutta pikkasen kun pipoa löystää (mulla itsellä toimii), niin kaikki menee paremmin =)
Meillä tuo nuorin, 1v1½kk) on sellanen menijä, että oksat pois, täällä on kaaos...mutta huoneista joihin ei saa mennä, on ovi kiinni, laatikoista ja kaapeista nostettu särkyvät/vaaralliset ylemmäs jne.
Tämä ON rasittava vaihe :hug: :hug: Mutta kyllä se helpottaa...tai ainakin muuttaa muotoaan, sen lupaan :hug:

 

mitä sanoin tuossa vielä joku aika sitten että ihanaa kun rupeaa kävelee jne. nyt sitä menoa on ihan sikana. Mä olen itse ollut ihan rasavilli pienenä kuulemma ja mieheni porukat sanoi että sekin on ollut aivan mahoton. Niin mikä tuosta pojasta tulee...holy moly sentään..

Sitähän mä tuossa toivoinkin kun poika syntyi että ei perisi mun luonnetta..sellanen tuittupää olen mutta kuulemma rakastettavakin onneks.

En mä turhasta ikinä huuda. Mutta tunnin putkeen kiukkuumista en jaksa tai että koko ajan kiukutellaan vaikka ei ole syytä. Se on turhauttavaa.

Mun pitää saada korvasuojat!!! ei sen tekeminen rassaa niin paljoo... ai että mitäkö se tekee no varmaan samaa kun kaikki muutkin 1,4 v eli....kaikki heitetään, hakataan putkella tai jollain kovalla ikkunaan, koiraa kiusataan vedetään hännästä ja sitäkin mätkästään putkella, heitetään kaikki tavarat leivinuuniin, kaivetaan roskia roskiksesta, koira sit syö vauvan kakat..yök...vessassa kastellaan vaatteet ja hirvee tappelu vaatteitten vaihdon kanssa, kiipeilee pöydille ja riehuu ja kaatuu ja lyö pään etc.

Mutta en mä noista huuda sanon matalalla äänellä ja kiellän, mutta se huutaminen!! kun se huutaa ja itkee ja kun ei mikään ole hätänä.

No nyt onneks nukkuu käyn suihkussa ja sit mennään lenkille. ihana ilma.

No taas itellä huono päivä, joskus en jaksa edes suuttua.. mutta itelläkin naistenvaivat just alko ja pinna kiristyy.. no pitää relata ja käyn ostaa korvatulpat...

 

Ensimmäiseksi tee koti (tai joku huone) sellaiseksi, ettei perässä tarvitse juosta ja lapsi on turvallisessa ympäristössä :hug:
Istu vaikka lattialle, jos lapsi huutaa, anna huutaa (siis jos ei nyt nälkäänsä tai kipua huuda)...
Anna tavaroiden olla levällään...
En tiedä, onko tästä mitään apua, mutta pikkasen kun pipoa löystää (mulla itsellä toimii), niin kaikki menee paremmin =)
Meillä tuo nuorin, 1v1½kk) on sellanen menijä, että oksat pois, täällä on kaaos...mutta huoneista joihin ei saa mennä ovi kiinni

Juu olen mä kaikkee noita tehny..sillä on oma huone mutta ei vihdy siellä jos minä en ole siellä.

Olen nostanut sellaiset tavarat ylös mikä särkyy, että yleensä saa koluta laatikoita. Mutta se huuto. Nälkäänsä ei voi itkeä... koska aina tarjoan jotain että ei ainakaan sen takia itke.

Kiukuttelee vaan mulle..en tiedä miks..sit kun mä esim. huudan jossain vaiheessa, se kuuntelee, mutta jos mä topakasti kiellän ja sanon se vaan nauraa ja entistä enemmän tekee.

Mutta sitten kun karjasen niin se menee hiljaseks, tulee ottaa kaulasta kiinni tai tulee syliin, kohta se nauraa ja kikattaa????

 

Taitaa pikkuinen vähän hakea rajojaan ja kokeilla sua. Meillä on vähän samanlaista, poika kulkee koko ajan perässä ja kitisee jos ei saa mun täyttä huomiota. Tyttö oli aikanaan ihan samanlainen ja molemmat on aika vauhdikkaita tapauksia myös. Eli hyvin samalta kuulostaa... meillä kyllä auttaa tuo 3 v isosisko jonka touhuamista katsellessa poika viihtyy paljon paremmin kuin tyttö aikanaan, jolla ei ollut muuta viihdyttäjää kuin äiti. :/

Yksi mikä tuli mieleen, niin viihytyykö poika ulkona? Ulkoillessa on se hyvä puoli ettei tarvi olla koko ajan kieltämässä ja käskeämässä vaan muksu voi riehua ihan vapaasti ja purkaa energiaansa. Eikä tarvi siivota jälkiä.

 

Meilläkin (poika 1v 10kk) on melkoista kitinää ja komentelua lähes jatkuvasti. Ei meinaa aina itselläkään hermot kestää. Yksi huudon paikka on vaatteiden pukeminen - joka ikinen kerta kun lähdetään ulos, poika rimpuilee ja huutaa kurkku suorana, kunnes vaatteet on päällä. Tuo on tosi stressaavaa toistuessaan joka päivä useamman kerran.

Yksi asia mikä tuli mieleen: ethän anna liikaa periksi lapsellesi? Tyytymättömimmät lapset ovat niitä, jotka saavat aina tahtonsa periksi ja joita vanhemmat yrittävät miellyttää koko ajan.

Meidän poika pysyy melko tyytyväisenä tällä tavalla:
- rutiinit ovat samat joka päivä
- Poika saa osallistua äidin ja isän puuhiin (pyykkien laittoa koneeseen, pyykkien viikkaamista, ruuanlaiton aikana keittiön laatikoiden penkomista ja astioiden räpläämistä, jos luen kirjaa, saa käydä välillä kääntelemässä kirjan sivuja, jne.). Kun äiti tai isä tekee jotakin, pojalle tehdään selväksi, että homma tehdään loppuun ensin, sitten vasta hän saa huomiota (sanotaan, että "äiti tekee homman loppuun, katsotaan sitten kirjaa" tms.)
- Jos poika kitisee vieressä, kun itse tekee jotakin muuta, annetaan huomiota vasta sitten, kun kitinä on loppunut (eli kitinään ei reagoida huomiota antamalla / yrittämällä miellyttää ).
- Poikaan kiinnitetään huomiota silloin tällöin omien hommien ohessa (sanotaan vaikka "kylläpä ajat hienosti sillä autolla" ), mutta hommaa ei lopeteta ennen kuin se on valmis.
- Annetaan pojalle kuitenkin tarpeeksi huomiota ja seuraa (tarjotaan hänelle siis seuraa silloin, kun hän on muutenkin tyytyväisellä tuulella).

Tuolla tavalla meillä pysyy poika suunnilleen tyytyväisenä. Ulkona on enemmän hankaluuksia - hän vain komentaa ja on "pakko" totella välttääkseen kiukunpurkaukset.

Kieltämisestä oon huomannut sellaista, että jonkin asian kieltäminen johtaa vain siihen, että poika tekee uhallakin saman kielletyn asian uudestaan ja uudestaan. On parempi muutaman kiellon jälkeen (jos eivät tehoa) kääntää huomio kokonaan johonkin muuhun (sallittuun) asiaan.

Paljon tsemppiä! :hug:

 

Voi sua... :hug: Koita jaksaa! Teillä tosiaan "kuulostaa" aikas rasavilliltä tämä nuori-herra... Mä luulin et meillä ollaan villejä mut jos teihin vertaa niin meillä on oikeen kiltti tyttö. Koiria ei ole koskaan kiusannu,aina silittäny ja taputtanu nätisti (ollaan ihan kotiutumisesta asti opetettu ja kädestäpitäen näytetty miten silitetään) Menee kans kokoajan ja kolhii itseään ja sit tulee huuto. Samaten jos sattuu ottamaan jotain kiellettyä niin huutaa ja kokeilee uudestaan josko nyt sais ottaa. Vessanpönttöön ja roskikseen ei koske onneks. Kiipeilee mutta on aika taitava siinä ja ei pahemmin ole itseään satuttanut. Rakastaa katsella kirjoja ja saattaa ihan itse hakee kirjan ja mennä rahin päälle sitä katselemaan. :heart:

Mutta koita kestää ja hanki ne korvatulpat. Ja unohda se perässä meneminen ja siivoominen! Sen kerkee myöhemminkin. :hug:

 

Täällä aktiivisen tytön (1v5kk) äiti. :wave: Meillä on lapsilukkoja joka paikassa, vetimet irroitettu, tavarat nostettu ylös kaikissa huoneissa, väliportteja hidastamassa menoa, ovet takalukossa jne. Ulkona vietetään aikaa mahdollisimman paljon ja sisällä puuhataan yhdessä, jotta tuhoja ei tulisi kamalasti. Uskoisin meillä pahimman olevan vähitellen takana, mutta kyllä tämä kotiäitiys todella työstä käy! Vahinkoja sattuu ja niistä opitaan jos opitaan. Minä en jaksa olla jatkuvasti siivoamassa jälkiä, silloin tuhoja tulee vain enemmän. Yhdessä puuhatessa tulee sotkut tehtyä yhdessä. Päikkärien aikaan siivoan sen minkä nopsaa ehdin ja yritän hoitaa muut välttämättömät hommat, joita ei saa tehtyä tytön ollessa hereillä.

anskutin tiedän hyvin miten raskasta elämä välillä on vilkkaan, rajojaan kokeilevan lapsen kanssa, varsinkin jos perheessä on vielä lemmikkejä, joita pieneltä vilperiltä on suojeltava. Meillä nuo väliportit toimivat myös koiran "suojana", pääsee rauhassa lepäämään portin toiselle puolelle kun alkaa liika "hellyys" häiritä. Koiramme on sen verran iso, että osaa hypätä portin yli kun haluaa etäisyyttä.

Toisissa lapsissa on virtaa aivan käsittämättömän paljon. Meillä tehokkaita konsteja on mm. rutiinien noudattaminen, liiat virikkeet pois, yhdessä puuhaaminen (leikkiminen, laulaminen, lukeminen), pienien kotiaskareiden tekeminen (saa availla kissoille ovia, tyhjentää kauppakassia jne.).

Minua arjen jaksamissa auttaa oma harrastus. 2h viikossa omaa aikaa, poissa kotoa on ihmeen piristävää! Minua auttoi hurjasti myös taannoinen oivallus; kaiken maailman neuvojia riittää, mutta monesti heillä ei ole mitään käsitystä siitä millainen vilkas lapsi kaikessa ihanuudessaan voi olla!!! Siksi sellaisten neuvotkaan eivät käytännössä toimi.

 

Yksi asia mikä tuli mieleen: ethän anna liikaa periksi lapsellesi? Tyytymättömimmät lapset ovat niitä, jotka saavat aina tahtonsa periksi ja joita vanhemmat yrittävät miellyttää koko ajan.

Meidän poika pysyy melko tyytyväisenä tällä tavalla:
- rutiinit ovat samat joka päivä
- Poika saa osallistua äidin ja isän puuhiin (pyykkien laittoa koneeseen, pyykkien viikkaamista, ruuanlaiton aikana keittiön laatikoiden penkomista ja astioiden räpläämistä, jos luen kirjaa, saa käydä välillä kääntelemässä kirjan sivuja, jne.). Kun äiti tai isä tekee jotakin, pojalle tehdään selväksi, että homma tehdään loppuun ensin, sitten vasta hän saa huomiota (sanotaan, että "äiti tekee homman loppuun, katsotaan sitten kirjaa" tms.)
- Jos poika kitisee vieressä, kun itse tekee jotakin muuta, annetaan huomiota vasta sitten, kun kitinä on loppunut (eli kitinään ei reagoida huomiota antamalla / yrittämällä miellyttää ).
- Poikaan kiinnitetään huomiota silloin tällöin omien hommien ohessa (sanotaan vaikka "kylläpä ajat hienosti sillä autolla" ), mutta hommaa ei lopeteta ennen kuin se on valmis.
- Annetaan pojalle kuitenkin tarpeeksi huomiota ja seuraa (tarjotaan hänelle siis seuraa silloin, kun hän on muutenkin tyytyväisellä tuulella).

Mä yhdyn näihin vinkkeihin Meillä asuu Anskutin saman ikäinen tyttö kuin teidän poika on, ja tiedän mitä tarkoitat kiljuvalla ja pahojaan tekevällä lapsella :hug: Ja oikeesti, ne korvatulpat on tosiaan hyvä ratkaisu sillon kun kiljuminen tosissaan sattuu päähän, olen kokeillut

 

Yksi asia mikä tuli mieleen: ethän anna liikaa periksi lapsellesi? Tyytymättömimmät lapset ovat niitä, jotka saavat aina tahtonsa periksi ja joita vanhemmat yrittävät miellyttää koko ajan.

Meidän poika pysyy melko tyytyväisenä tällä tavalla:
- rutiinit ovat samat joka päivä
- Poika saa osallistua äidin ja isän puuhiin (pyykkien laittoa koneeseen, pyykkien viikkaamista, ruuanlaiton aikana keittiön laatikoiden penkomista ja astioiden räpläämistä, jos luen kirjaa, saa käydä välillä kääntelemässä kirjan sivuja, jne.). Kun äiti tai isä tekee jotakin, pojalle tehdään selväksi, että homma tehdään loppuun ensin, sitten vasta hän saa huomiota (sanotaan, että "äiti tekee homman loppuun, katsotaan sitten kirjaa" tms.)
- Jos poika kitisee vieressä, kun itse tekee jotakin muuta, annetaan huomiota vasta sitten, kun kitinä on loppunut (eli kitinään ei reagoida huomiota antamalla / yrittämällä miellyttää ).
- Poikaan kiinnitetään huomiota silloin tällöin omien hommien ohessa (sanotaan vaikka "kylläpä ajat hienosti sillä autolla" ), mutta hommaa ei lopeteta ennen kuin se on valmis.
- Annetaan pojalle kuitenkin tarpeeksi huomiota ja seuraa (tarjotaan hänelle siis seuraa silloin, kun hän on muutenkin tyytyväisellä tuulella).

Peesaan! Toimii myös meillä.

 

Sori tuli toistoa. Mutta peesaan siis Bää:tä!