Olen äiti, ajattelen päivittäin itsemurhaa

[Äiti + 2]

On takana rankka elämä, ero avoliitosta ja kaksi lasta, joista toinen erityislapsi ja toisesta käynnissä huoltajuuskiista narsistisia piirteitä omaavan exän kanssa, joka on mustamaalannut minua jok'ikisellä taholla ja saanut kaikki kuvittelemaan, etten ole hyvä äiti. Toinen lapsi on juuri käynyt läpi rankat tutkimusjaksot ja olen jo niistä aivan uuvuksista, siihen päälle sitten tämä huoltajuudesta väittely. Exän kanssa olen joutunut tappelemaan pitkin vuotta vasten tahtoani.

Nyt olen huomannut, että ajattelen itsemurhaa päivittäin. Olen vaan niin väsynyt, että kuolema tuntuu päivä päivältä houkuttelevammalta. Tiedän, että pärjään lasten kanssa tosi hyvin, lapset eivät minua väsytä. Meillä meni tosi hienosti ennen kun ex alkoi häiriköimään. Lapset ovat ainoa syy miksi en ole lähtenyt ja jättänyt tätä kaikkea paskaa ja aloittanut uudestaan jossain muualla, kaukana näistä katkerista, vihamielisistä idiooteista. Erityislapsen asiat menevät uudelleen sekaisin jos lähden. Mutta olen niin väsynyt, enkä voi mennä kertomaan väsymyksestä kenellekään, koska ex on soittanut kaikki tahot (neuvolan, sosiaalipuolen, päivähoidon, kaikki...) läpi ja mustamaalannut minua järjestelmällisesti. Jos nyt menisin kertomaan, että voimat ehtyvät, saan niskaani vielä lastensuojelunkin! Tiedän, että exälle väsymykseni olisi loistava tilaisuus murjoa meitä lisää.

Mitä ihmettä voin tehdä? Minne voin kääntyä hakemaan apua, kun näin pienissä ympyröissä olen jo joutunut lasteni kanssa kaikkien tahojen silmätikuksi. Olen jopa mielessäni murhannut exäni monta kertaa, koska muuta tietä en enää näe kuin joko exäni kuoleman tai oman kuolemani.

 

[Noekaks]

Ihan ensin haet jostain apua, siis jostain muualtakin kuin täältä kaksplussalta. Sinun lapsesi tarvitsevat sinua ja sun täytyy vaan jaksaa ihan väkisinkin kaiken sen paskan läpi, mihin eksäsi on sinut laittanut. Ethän voi jättää lapsiasi eksäsi armoille?

Äitinä sinun tärkein tehtäväsi on huolehtia lapsistasi. Sinä olet aikuinen ja sinun on jaksettava, vaikka kuinka olisit uupunut ja paskaa vaan sataisi niskaan. Älä välitä siitä, mitä eksäsi on valehdellut muille. Kerro sinä se oikea totuus.

 

[Noekaks]

Niin ja mieti vielä, mikä on pahinta, mitä itsellesi voisi tapahtua? Se että väsyisit entisestään ja lastensuojelu puuttuisi asiaan. Ehkä saisit apua vasta silloin. Mitä jos hakisitkin apua heti, etkä vasta liian myöhään.

Mitä olisi pahinta, mitä lapsillesi voisi tapahtua? Äitin menettäminen! Jos tilanne olisi se, ettet pystyisi huolehtimaan lapsista, niin ehkä lapset joutuisivat isälleen. Ehkä otettaisiin väliaikaisesti huostaan ja saatuasi itsesi kuntoon, saisit lapsesi takaisin.

Kuolema on liian lopullinen ratkaisu. Sun on taisteltava nyt lastesi puolesta. Ikinä ei saa luovuttaa!

 

["Vieras"]

Voisitko käydä kuitenkin jossain juttelemassa, esim. diakoniatyöntekijälle, hän ei ole mikään viranomainen kuitenkaan.
Tai sitten kerrot kaiken rehellisesti lääkärille/mielenterveystyöntekijälle tms.

 

["Kukka"]

Mitä tapahtuisi, jos soittaisit läpi (tai tapaisit kasvotusten) kaikki nuo tahot, joihin ex-miehesi on ollut yhteydessä mustamaalaten sinut? Kerrot kaiken perusteellisesti ja rehellisesti. Kysyt myös neuvoa tilanteeseesi.

 

[Äiti + 2]

Kiitos vastauksista. Olen yrittänyt kertoa asioista päiväkodissa, jossa tilanne kääntyi siihen, että ex käänsi kaiken nurinpäin ja puhui henkilökunnan puolelleen. Nyt on luotto pois pk:n suhteen ja tunnelma aina lasta viedessä ja hakiessa tosi jännittynyt ja kireä. Olen myös yrittänyt puhua neuvolassa, mutta en saanut suunvuoroa, koska ex oli jo aiemmin soittanut sinne ja mustamaalannut minut totaalisesti. Th piti minulle pitkän puhuttelun siitä, kuinka tärkeää on, että lapsella on hyvä suhde isäänsä (en ole terrorisoinut isän ja lapsen suhdetta millään tavalla, mutta ex antoi th:n ymmärtää niin) ja vaikka mistä. Kun yritin sanoa, ettei ex puhu totta, th katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja keskeytti lauseen lähestulkoon vihaisesti. Lähdin neuvolasta itkua pidätellen. Nykyään neuvolakäynnit, jotka ennen olivat odotettukin tapahtuma kun sai jutella lapsen kehityksestä, ovat stressaavia ja ahdistavia. Lastenvalvojaa mennään taas tapaamaan parin päivän päästä ja olen ahdistunut jo valmiiksi. Kun aikoinaan tehtiin huoltajuussopimus (josta ex ei pitänyt kiinni vaan muutteli sitä koko ajan) lastenvalvoja ei kuunnellut omia ehdotuksiani ollenkaan vaan käytännössä jyräsi mielipiteeni täysin. Ainoa asia, johon sain vaikuttaa, oli lapsen kotiintuloaika. Siihenkin pitkinhampain. Täällä on pienet ympyrät ja yksi ainoa lastenvalvoja hoitaa näitä asioita. En voi edes vaihtaa henkilöä, jonka kanssa asioin.

Aijon kysyä diakonissalta, jos sieltä saisi keskusteluapua edes. En siinä mitään häviäkään. Mielenterveystoimistoon en uskalla mennä, en uskaltaisi puhua siellä vapaasti.

 

["vieras"]

Jos päädyt itsariin, niin saanko sun lapset sitten?

 

["vieras"]

Nyt sä vaadit, että asiaa aletaan selvittämään. Se että ex on ollut yhteydessä ko. paikkoihin mustamaalaamisarkoituksessa kertoo jo tarpeeksi. Vaadi kaikista paikoista selvitys mitä mies on puhunut ja pyydä ottamaan yhteyttä uuteen valvojaan jos tuo vanha ei kuuntele sinua. Sä vaadit että sua aletaan kuuntelemaan. Älä anna kenenkään kävellä ylitsesi. Pysy totuudessa kun ex sekoilee valheittensa kanssa.
Älä anna keskeyttää itseäsi.

 

["vieras"]

Onko sulla ystäviä, sukulaisia hengissä? Itse varmaan pyytäisin ystävien ja sukulaiset todistamaan lastenvalvojalle ja muille sossutantoille millainen oikeasti olen, sen että olen hyvä äiti vaikka (lasten isä) kusipää muuta väittääkin.

 

[Äiti + 2]

Minulla on pari ystävää, mutta tuntuu, etten saa heiltä vastakaikua. Tilanne on pitkälti niin, että se olen minä, joka kuuntelee heitä, mutten saa kuuntelijaa heistä. Suvusta ainoa, jolle olen voinut puhua on veljeni, mutta hänellä on omat ympyränsä ja hän asuu tosi kaukana. Äidilläni on se käsitys, että minä olen äkkipikainen ja tein eropäätöksen hetken mielijohteesta, vaikka mietin sitä kaksi vuotta ja ne viimeiset kaksi vuotta olivat sekä minulle että lapsille todella raskaita. Eroa en ole katunut päivääkään, mutta äidille näistä asioista ei voi puhua. Jos yritänkään, hän toteaa "olisit miettinyt kahdesti ennen eroa" ja minulta kilpistyvät kaikki halut kertoa sen enempää. Olen todella väsynyt ja ahdistunut, herään monta kertaa yössä haukkomaan henkeä kuin olisin kuolemassa, en saa unta edes melatoniinin avulla, olen niin jännittynyt koko ajan, että tuntuu kuin katkeaisin pienimmästäkin tönäisystä. Yritin saada diakonissaa kiinni, mutta ei ole tavoitettavissa tänään eikä huomenna ja heti, kun puhuin puhelimessa sieltä vastanneen rouvan kanssa, tuntui, että menin aivan solmuun ja lukkiuduin täysin. Aijon yrittää sitä silti.

Olisi järkevintä selvittää tämä perinpohjin, mutta kun ei ole enää luottamusta kehenkään. Naapurikaupungin lastenvalvojaan otin jo viime kuussa yhteyttä ja kysyin, voiko lastenvalvojia 'kierrättää' niin, että voisin saada häneltä puolueetonta neuvontaa, mutta hän oli ylityöllistetty, eikä asia kuulema ole hänen vallassaan. Kehoitti muuttamaan pois täältä ja ottamaan yhteyttä uuden kotipaikkakunnan lastenvalvojaan, mutta en voi! Erityislapsen koulu on täällä, ei vastaavaa koulumahdollisuutta lähiseuduilla ole, ja kauas en voi muuttaa, kun toisesta lapsesta yhteishuoltajuus. Tästä erityislapsesta ei ole, koska ex ei koskaan lasta halunnut nimilleen ottaa. Olen aina kuvitellut, että selviän kyllä ja olen vahva ihminen, mutta nyt olen aivan eksyksissä ja yksin.

Kiitos kaikille vastanneille, jotka yrititte asiassa auttaa ja jaksoitte lukea. Yritän sitä diakonissaa uudelleen parin päivän päästä. Yritän myös saada jotain kuuntelemaan neuvolassa. Siellä voin kuitenkin pyytää aikaa toiselle terveydenhoitajalle, kun nykyinen jää kesälomalle.

 

["Helmi"]

ehkä typerä kysymys mutta miksi sä taistelet exän kanssa? lapset on puoliksi hänen! joten hoidatte 50% 50% eikä oo mitään tapeltavaa!

e isun ex oo narsisti,vaan vihainen ja katkera...taidat olla ite se jättäjä ja miestä sattuu..ikävä kyllä lapset on joutunut välikäteen hänen vihaisuudessa sua kohtaan. turha esittää olevansa uhri! sä oot tasan 50% syypää sinun ja exän kielteiseen vuorovaikutukseen!

 

[Äiti + 2]

[QUOTE="Helmi";28589473]ehkä typerä kysymys mutta miksi sä taistelet exän kanssa? lapset on puoliksi hänen! joten hoidatte 50% 50% eikä oo mitään tapeltavaa!

e isun ex oo narsisti,vaan vihainen ja katkera...taidat olla ite se jättäjä ja miestä sattuu..ikävä kyllä lapset on joutunut välikäteen hänen vihaisuudessa sua kohtaan. turha esittää olevansa uhri! sä oot tasan 50% syypää sinun ja exän kielteiseen vuorovaikutukseen![/QUOTE]

Ex yrittää saada yksinhuoltajuutta. Perusteita ei ole. "Näin olen päättänyt", sanoi kun kysyin miksi. Jos hän saa lapsen yksinhuoltajuuden, en tule näkemään lasta enää ikinä, näin hän omin sanoin sanoi. Muuttaa naisystävänsä luokse Saksaan ja vie lapsen mukanaan. Olen menettämässä lapseni.

 

["vieras"]

Mene lääkäriin, kerro tilanne ja he todennäkösesti tarjoaa sitten mielialalääkettä, jota voin suositella.
Auttaa ahdistunutta oloa ja parantaa mielialaa.
Älä vaan tee itsemurhaa, ajatella lapsiasi kuinka yksin he jäävät.

 

["vieras"]

Ex yrittää saada yksinhuoltajuutta. Perusteita ei ole. "Näin olen päättänyt", sanoi kun kysyin miksi. Jos hän saa lapsen yksinhuoltajuuden, en tule näkemään lasta enää ikinä, näin hän omin sanoin sanoi. Muuttaa naisystävänsä luokse Saksaan ja vie lapsen mukanaan. Olen menettämässä lapseni.

Et menetä. Kerro nuo suunnitelmat eteenpäin ja kaikki mitä ex on sanonut ja millä uhkaillut. Nyt kova kovaa vasten, näytä että pidät lapsesta kiinni.
Nyt on aika tuoda sun näkemys esiin. Tsemppiä.
Sulta ei oteta lasta kuulopuheiden perusteella todisteita ja näyttöä pitää olla. Muista se!

 

[Äiti + 2]

Ajattelin tulla vielä tänne kertomaan, koska täällä oltiin niin kannustavia.

Eli otin yhteyttä diakonissaan ja juteltiin pitkään puhelimessa. Hän oli tosi avulias ja tarjoutui jopa tulemaan kanssani lastenvalvojan luo jos pelkään, etten itse saa asioitani sanottua, henkiseksi tueksi. Kannusti soittamaan lastenvalvojalle ja pyytämään kahdenkeskistä aikaa, kun en saa suunvuoroa silloin, kun olen siellä exän kanssa.

Tänään sitten soitin lastenvalvojalle, vaikka pelkäsin pahinta. Pelkäsin, että se nainen saa minut taas itkun partaalle pelkällä asenteellaan. Mutta ei niin käynyt. Kerroin, että olen yrittänyt saada tukea muualta, koska koen, ettei lastenvalvoja aja lapsen vaan exäni asiaa. Lastenvalvoja sanoi, että hän on perehtyi meidän tilanteeseen paremmin sen jälkeen, kun oltiin viimeksi siellä ja alkoi itsekin pohtia oliko joutunut exäni manipuloimaksi, koska kaikki havainnot alkoivat viitata siihen suuntaan, ettei lapsen isälläkään kaikki asiat olleet niin hyvin kuin lastenvalvojalle oli väittänyt (jäi kiinni pienistä valheista ja lopulta vähän isommistakin, mutta onnistui aina puhumaan itsensä pulasta). Lastenvalvoja muutti aikoja niin, että minä pääsen henkilökohtaiselle ajalle huomenna (meidän piti mennä silloin yhteisajalle) ja yhteisaika lykkääntyy muutaman viikon päähän. Sain itse muutaman viikon ajattelu- ja rauhoittumisaikaa, ja huomenna pääsen kertomaan oman näkemykseni lastenvalvojalle kahdenkesken.

En voi sanoa, että asiat olisivat hyvin, mutta olo on vähän helpottuneempi. Ainakaan en enää nieleskele itkua koko ajan vaan välillä tuntuu siltä, että ehkä minulla kuitenkin on edes pienet mahdollisuudet taistella lapsesta. Tähän asti koko tilanne on ollut täysin toivoton, tai siltä se ainakin on tuntunut.

Kiitos vielä kerran tuesta ja kannustuksesta.

 

[Noekaks]

<3 Kerää nyt voimia, jotta jaksat puolustaa itseäsi ja lapsiasi. Muista käyttäytyä fiksusti, vaikka eksäsi provosoisi sinua. Älä alennu hänen tasolleen.

 

[tsemppiä!!]

Perheneuvola. Koita sitä kautta lähteä hakemaan apua.

 

["Purppura"]

Tsemppiä ja iso halaus.

 

[Birgitte]

En voi sanoa, että asiat olisivat hyvin, mutta olo on vähän helpottuneempi. Ainakaan en enää nieleskele itkua koko ajan vaan välillä tuntuu siltä, että ehkä minulla kuitenkin on edes pienet mahdollisuudet taistella lapsesta. Tähän asti koko tilanne on ollut täysin toivoton, tai siltä se ainakin on tuntunut.

Kiitos vielä kerran tuesta ja kannustuksesta.

Hienoa, että asiat ovat lähteneet etenemään oikeaan suuntaan! Tämä todistaa sen, että raskaankin ajan jälkeen kyllä helpottaa, kun vaan jaksaa sinnitellä eteenpäin ja yrittää, vaikka se joskus toivottomalta tuntuisikin. Jossain on aina ovi, joka aukeaa. Olen iloinen, että täällä palstalla on hoksattu aloituksesi ja ihmiset ovat tajunneet ottaa tämän oikein. Niille, jotka kritisoivat tämän palstan 'negatiivisuutta' tämä keskustelu on hieno esimerkki siitä, että KaksPlussaltakin löytyy paljon aidosti välittäviä ihmisiä. Tsemppiä sinulle ja voimia taistelussasi!

 

["isipappa"]

Asioilla on tapana järjestyä.

MUTTA!!! Nuo itsemurha- ajatukset ovat merkki vakavasta masennuksesta. Se on asia, johon sinun tulee hakea apua. Ihan välittömästi.