Olen 36-vuotias lapseton sinkkunainen

  • Viestiketjun aloittaja "ikäneito"
  • Ensimmäinen viesti
niiin
Itse olen vanhuspuolella töissä ja voi miten yksinäisiä on suurin osa lapsettomista vanhuksista! Kukaan ei käy ja hautajaisissa ei oo kun pappi ja vanhainkodin hoitaja. Ne harvat kellä on joku "ystävä" joka "huolehtii",heiltä tää "ystävä" vaan kärkkyy perintöä.
 
niiin
Oikeesri,kai te ymmärrätte että kun me 30-40v:t ollaan vanhuksia niin tätä nykyistä yhteiskuntaa ei oo olemassakaan.rahat ei yksinkertaisesti riitä. Ei kannata tuudittautua siihen et sais hyvää eläkettä ja julkiselta puolelta puoli-ilmaiseksi hoitopaikan itselleen.
 
"niin"
Heitteille jääköön. En pystyisi hoitamaan enkä haluaisi.
:O
no ehkä onkin parempi ettet saa lapsia,itsekkyys on huipussaan. Mut älä sit vanhana itke kun ei kukaan käy eikä kukaan muista. Sellasia vanhuksia ihan tarpeeksi tullu nähtyä. Nuoruus mennään tukka putkella ja eletään vapaata elämää,sit kun tulee vanhuus ja sairaudet niin itketään kun on niin yksin.
 
"mee"
Itse olen vanhuspuolella töissä ja voi miten yksinäisiä on suurin osa lapsettomista vanhuksista! Kukaan ei käy ja hautajaisissa ei oo kun pappi ja vanhainkodin hoitaja. Ne harvat kellä on joku "ystävä" joka "huolehtii",heiltä tää "ystävä" vaan kärkkyy perintöä.
Mitä sä säälit? Sitä että itse et haluaisi olla sellainen, yksinäinen? Mutta tiedätkö, meistä toiset saatta haluta elää niin. Ei sovi sulle. Mutta sopii jolle kulle toiselle.

Sääli toden totta on sairaus. Siitä kannattaa päästä eroon. Tämän elämän voi elää monella eritapaa oikein. Ei ole yhtä ainoaa reittiä.
 
[QUOTE="niin";28958170]:O
no ehkä onkin parempi ettet saa lapsia,itsekkyys on huipussaan. Mut älä sit vanhana itke kun ei kukaan käy eikä kukaan muista. Sellasia vanhuksia ihan tarpeeksi tullu nähtyä. Nuoruus mennään tukka putkella ja eletään vapaata elämää,sit kun tulee vanhuus ja sairaudet niin itketään kun on niin yksin.[/QUOTE]
Just just.. En ehkä minäkään pystyisi hoitamaan..
 
"vieras"
[QUOTE="nina";28958103]Kyllä mun elämä oli aika tylsää ennenkuin tuon lapsen sain. Kerkisin kuitenkin elämään lapsetonta elämää pitkään ilman miestä ja lasta. Ja ei varmasti sitten tule aika pitkäksi kun lapsi 15v päästä lentää pesästä kun mulla on mies.[/QUOTE]

Eron sattuessa tämä palstamamma lyyhistyy totaalisesti.
 
"mee"
[QUOTE="niin";28958170]:O
no ehkä onkin parempi ettet saa lapsia,itsekkyys on huipussaan. Mut älä sit vanhana itke kun ei kukaan käy eikä kukaan muista. Sellasia vanhuksia ihan tarpeeksi tullu nähtyä. Nuoruus mennään tukka putkella ja eletään vapaata elämää,sit kun tulee vanhuus ja sairaudet niin itketään kun on niin yksin.[/QUOTE]

Ensimmäinen ajatus tästä: Olet tehnyt lapset sitä varten että takaat itsellesi jotain vanhana - mikäs sitä onkaan sitten itsekeskeistä...


Toinen ajatus: Lienet niitä äitejä jotka velvoittaa lapsensa hoitamaan häntä kun olet vanha...hoisithan sinäkin häntä kun hän oli pieni.... Taas kerran... kuka on itsekäs ;)
 
yhden äiti 38
[QUOTE="nina";28958036]Lähinnä säälin. Itse olen niin onnellinen miehestä ja lapsestani.[/QUOTE]

Minä taas säälin kaltaisiasi putkinäköisiä ninamikkosia. Toivottavasti perheellesi ei tapahdu mitään yllättävä, pääsi ei kestäisi poikkeamista itsellesi ja elämällesi asettamistasi normeista.
 
"nina"
Alkuperäinen kirjoittaja yhden äiti 38;28958201:
Minä taas säälin kaltaisiasi putkinäköisiä ninamikkosia. Toivottavasti perheellesi ei tapahdu mitään yllättävä, pääsi ei kestäisi poikkeamista itsellesi ja elämällesi asettamistasi normeista.
Kyllä kestäisi tiedän sen kokemuksesta.
 
yhden äiti 38
[QUOTE="nina";28958103]Kyllä mun elämä oli aika tylsää ennenkuin tuon lapsen sain. Kerkisin kuitenkin elämään lapsetonta elämää pitkään ilman miestä ja lasta. Ja ei varmasti sitten tule aika pitkäksi kun lapsi 15v päästä lentää pesästä kun mulla on mies.[/QUOTE]

Mistä voi olla varma että a) lapsesi lentää pesästä 15 vuoden päästä b) että sinulla on vielä silloin mies c) olet itse vielä hengissä tai edes kunnossa?
Elämällä on tapana yllättää.
 
[QUOTE="jee";28958199]Miksi yksinäisyyttä pidetään muuten peikkona? ei se kaikille sovi. Mutta on niitäkin joille sopii. Ei siinä silloin ole mitään säälittävää tai voivoteltavaa[/QUOTE]

Samaa mieltä. En ymmärrä toisten ihmettelyjä ja säälimistä.
 
"nina"
Alkuperäinen kirjoittaja yhden äiti 38;28958209:
Mistä voi olla varma että a) lapsesi lentää pesästä 15 vuoden päästä b) että sinulla on vielä silloin mies c) olet itse vielä hengissä tai edes kunnossa?
Elämällä on tapana yllättää.
lapsi on silloin 20v eikö siinä iässä yleensä lähdetä pois kotoa? uskon että liittomme kestää molempien vanhemmatkin ovat vielä naimisissa vaikka lapset lähteneet kauan sitten pois kotoa. Jos en ole hengissä niin sitten en ole.
 
"jee"
Samaa mieltä. En ymmärrä toisten ihmettelyjä ja säälimistä.
Yhtälailla voi alkaa sitten sääliä niitä naisia jotka ovat menettäneet nuoruuden lapsia pukatessaan ja perhettä leikkiessään. Todella todella sääli että vapaa nuoruus on mennyt vaippavuoren juurella ja hellan ääressä. Se ainoa aika elämässä jolloin voi elää itselleen eikä ole vastuussa tekemisistään kenellekään.

Henkkoht en sääli heitäkään. Jokainen valitsee itselleen sopivan elämän. Muulla ei ole merkitystä.
 
"jee"
[QUOTE="nina";28958218]lapsi on silloin 20v eikö siinä iässä yleensä lähdetä pois kotoa? uskon että liittomme kestää molempien vanhemmatkin ovat vielä naimisissa vaikka lapset lähteneet kauan sitten pois kotoa. Jos en ole hengissä niin sitten en ole.[/QUOTE]

Mitäs jos sun mies ja lapsi kuolee huomenna kolarissa? sitäkin on tapahtunut.

Otappa nöyrempi kanta elämään. Luulet tietäväsi. Mutta et tiedä...
 
yhden äiti 38
[QUOTE="nina";28958218]lapsi on silloin 20v eikö siinä iässä yleensä lähdetä pois kotoa? uskon että liittomme kestää molempien vanhemmatkin ovat vielä naimisissa vaikka lapset lähteneet kauan sitten pois kotoa. Jos en ole hengissä niin sitten en ole.[/QUOTE]

Niitä on muitakin tapoja jäädä yksin kuin ero. Ei siihen tarvita enempää kuin esim. pieni ohjausvirhe liikenteessä tai vaikka heikko kohta aivoverisuonessa.
Toki en moista toivo kenellekään, mutta kuten sanoin, elämällä on tapana yllättää, eikä aina positiivisesti.
 

Yhteistyössä