Olemmeko luusereita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
Olemme molemmat hiljaisia ja vaatimattomia, noudatamme aina lakeja ja sääntöjä ja tapoja. Esimerkiksi meille molemmille olisi aivan mahdoton ajatus, että kaupassa alkaisimme syödä tai juoda tai syöttää lapsille jotain, ennemmin saisivat pyörtyä. Aina on turvavyöt ja pyöräilykypärät eikä auto liiku ilman liivejä. Kunnollisia olemme muidenkin lapsille, kohteliaita ja kilttejä.

Yhtään ei osattu tinkiä tästä meidän talopaketista, maksettiin mitä pyydettiin, eikä muutenkaan osata tinkiä.

Mies on vielä kiltimpi ja juoksentelee lapsuudenperhettä auttelemassa, eikä koskaan odota saavansa mitään vastaan. Sanoo, että jos en olisi alkanut hangata vastaan, ei olisi hänellä vieläkään ammattia (nyt on korkeakoulututkinto) kun juoksentilisi isäänsä ja sukua auttamassa isänsä käskystä.Saattoi vaikka kello 6 tulla soitto, että nyt sinne tai tänne auttamaan (ilmaiseksi).

Onko näin kiltit ihmiset auttamattomia luusereita?
 
No ei kait nyt luusereita.. ehkä nimenomaan kilttejä ihmisiä ja mahdollisesti vähän tosikkoja? Miten itse suhtaudut heihin jotka eivät käyttäydy yhtä hillitysti ja hienosti kuin te? Jos katsot kovastikin nenänvarttasi pitkin ja pidät itseäsi toisia parempana niin sitten kilttikin kyllä on väärä sana..

Mutta mitäs väliä sillä on mitä muut on mieltä? Olkaa just sellaisia kuin itsestä tuntuu hyvältä! B)
 

Yhteistyössä