Oisko se nyt pikkuhiljaa lähellä? Kosinta nimittäin!

Ollaan miehen kanssa puhuttu naimisiin menosta jo vuoden verran silloin tällöin.
Itse olen ilmoittanut kantani, että minua on kosittava, muuten ei häitä tule.
(Tietenkin naimisiin mieheni kanssa kovasti haluan, mutta olen sen verran "vanhanaikainen" että miehen on suoritettava kosinta ennen kihloihin ja naimisiinmenoa.

Mies ei koskaan ole sen enempää kihloista tai häistä kuitenkaan oma-aloitteisesti maininnut.
Nyt toissapäivänä mies ehdotti kaupoilla ollessamme, että käytäisiinkö katsomassa kihlasormuksia.
Itse siihen totesin, että "miksi ihmeessä". En ottanut tosissani kyseistä ehdotusta. Kävelimme siis liikkeen ohi.
Eilen mies kysyi että "mentäisiinkö kihloihin. Ja että minä päivänä mentäisiin."
Vastasin vain että sitten kun hän kosii
Kehotin kuitenkin vielä miettimään, sillä mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta.

Kohta meidän merkkipäivä lähestyy, joten ehkäpä hän kosii silloin.
Eilenkin kysyi, että mentäisiinkö tuona merkkipäivänä kihloihin.

Että jipii vaan!
(pieni pessimisti sisälläni kuitenkin nostaa päätään ja muistuttaa, ettei sitä kosintaa tule kuitenkaan koskaan tapahtumaan...)

 

No jospa kävisitte niitä sormuksia katsomassa ja näytät minkä sormuksen haluat, sitten kun mies kosii.

 

Ihan kiva mutta miks tehä asiasta hirveen hankala toiselle? vai ootatko sä että se kosii sua oikeen polvillaa yms? ennenkuin suostut.....

 

Joo no mun mies kosi kanssa tyyliin "no mennäänkö huomenna katsomaan niitä sormuksia" ja mehän mentiin ja sormukset kokeiltiin, tilattiin, kaiverrettiin ja maksettiin. Sen jälkeen en ole niitä nähnyt sillä hän haluaa tehdä uuden kosinnan jotenkin "hienommin" Ensimmäisestä kosinnasta on aikaa kolme viikkoa ja sormuksetkin on olleet sillä piilossa jo viikon verran. Mä tuun hulluksi kun en voi kertoa kenellekkään, että menttiin kihloihin. Nyt aina kun se sanoo tai tekee jotain erikoista niin mä luulen, että nyt se sormus tulee.

Joten täällä ollaan periaatteessa ihan samoissa tunnelmissa vaikka kosinta on jo saatukin. Kyllä tää odotus on sitten ihanaa

 

[QUOTE="ööö";24482773]Ihan kiva mutta miks tehä asiasta hirveen hankala toiselle? vai ootatko sä että se kosii sua oikeen polvillaa yms? ennenkuin suostut.....[/QUOTE]

Tollain kun kysyit, niin täytyy todeta, etten tiedä mitä tarkalleen odotan.
Että mies tosissaan vakuuttaa mut? Että tosiaan näyttää haluavansa mun kanssa naimisiin, eikä ole asenteella "no joo joo, mennään vaan kun kerran niin haluat..."
Ehkäpä siis tarvitsen sen polviltaan kosimisen hänen itsevalitsemallaan sormuksella ennenkuin tosissaan uskon, että hän haluaa naimisiin

En minä halua itse valita kihlasormustani. Haluan että siinä näkyy miehen "yritys"
Vihkisormus onkin sitten asia erikseen. Sen valintaan haluankin osallistua sitten myöhemmin.

 

Suomessa on käsittääkseni ollut tapana kosia ilman sormusta. Toi polvilleen meno ja iso timanttisormus on mielestäni jotenkin "amerikkalaista". Mun mies ei olis varmaan ikinä kosinu jos en olis sanonut, että sormusta ei tarvitse olla ja mitään tekoromanttisia (siis omasta mielestäni) hömpötyksiä en kaipaa. Kihlasormuksessa ei mielestäni myöskään voi mikään "yritys" näkyä, jos pysytään tässä suomalaisessa kihlasormuksen mallissa.

 

Suomessa on käsittääkseni ollut tapana kosia ilman sormusta. Toi polvilleen meno ja iso timanttisormus on mielestäni jotenkin "amerikkalaista". Mun mies ei olis varmaan ikinä kosinu jos en olis sanonut, että sormusta ei tarvitse olla ja mitään tekoromanttisia (siis omasta mielestäni) hömpötyksiä en kaipaa. Kihlasormuksessa ei mielestäni myöskään voi mikään "yritys" näkyä, jos pysytään tässä suomalaisessa kihlasormuksen mallissa.

Kihlasormuksessa saa mielestäni olla muutakin kuin pelkkä sileä pinta.
Ja olkootkin kuinka amerikkalaista vain. Mieheni tuntee minut ja makuni, niin mitäpä hän keksiikään, niin olen varmasti onnellinen ja tyytyväinen suoritukseensa
Pääasia tulee varmasti selville.

 

Itse valitsin keltakultaisen sormuksen jossa oli keskellä semmoinen kuviointi ja rodinointi. En siis valinnut sileää sormusta mutta ei niitä vaihtoehtoja kovin montaa ollut, vaikka useasta paikasta katseltiin. En halunnut tylsää sileää enkä myöskään kivellistä kihlasormusta joka veisi huomiota vihkisormukselta. Olen vaikea. Nämä kriteerit täyttäväviä sormuksia löytyi meidän kylän viidestä kultasepänliikkeestä neljä. Ihan vaan tiedoksi, että saatta miehelläs olla hankala homma edessä.

 

Materiaalin kun vaihtaa toiseen, niin homma helpottuu valtavasti.
Itse olen löytänyt aina valtavasti itseäni miellyttäviä sormuksia kun liikkeessä olen piipahtanut

 

Ensin kannattaa kieltäytyä ja siten pitkän vonkauksen jälkeen suostua. Näin mies kuvittelee saaneensa suurenkin saaliin.

 

[QUOTE="nisa";24483681]Ensin kannattaa kieltäytyä ja siten pitkän vonkauksen jälkeen suostua. Näin mies kuvittelee saaneensa suurenkin saaliin.[/QUOTE]

Tässäpä hyvä vinkki!

 

Mä en kyllä kans ymmärrä tuota, että mua pitää sitte kosia. Eikö tuo mies ole jo monta kertaa tehnyt selväksi, että haluaa kanssasi kihloihin ja naimisiin. Mutta ehkä mä oon vaan epäromanttinen.

 

Mä jotenkin luulin, että tuo kysymys "mentäiskö kihloihin?" olis sama kun kosinta. Vai pitääkö silloin sanoa jotkut tietyt sanat ja suorittaa joku polvistumisrituaali, että kyseessä on oikea kosinta?

 

Mua just kosittiin tänään. Facebookissa. Oi onnea.

 

Jos kerta kihloihin haluat, niin mikset sitten mennyt niitä sormuksia silloin katsomaan, kun siitä liikkeen ohi menitte?
Sekä se jos mies kysyy että mennäänkö kihloihin, niin olisit nyt vastannut että mennään vaan...

Miksi tekeä asioista vaikeita ja pitkittää? Mies ehkä tekee sen odottamasi kosinnan sitten, kun on sormus ostettuna ja kaiverrettu.
Tai antaa kohta asian olla, jos ei saa sinulta vastakaikua asialle...

 

No voehan... Kyllä osaat tehä asiasta vaikian. En ihmettelis jos ukko ei kosis ollenkaan.

 

Mä jotenkin luulin, että tuo kysymys "mentäiskö kihloihin?" olis sama kun kosinta. Vai pitääkö silloin sanoa jotkut tietyt sanat ja suorittaa joku polvistumisrituaali, että kyseessä on oikea kosinta?

Minulle ne taikasanat on "mennäänkö naimisiin?" tai "tuletko vaimokseni?". Nuo kysymykset minulle saa esittää hyväksi katsomallaan hetkellä, hyväksi katsomassaan paikassa. Minua ei tippaakaan kiinnosta tapahtuuko tuo saunassa, romanttisen illanvieton jälkeen vai riidan jälkitohinoissa.

Toivon, että mieheni ymmärtää olla kysymättä haluanko kihloihin, sillä en halua. Toivoisin myös, että mieheni ei tee kuten isäni ja ehdota sormusten ostoa samalla, kun kävellään tästä ohi. Jälkimmäisessä tapauksessa minun sitten pitäisi kosia tuota miestä, koska minulle nuo maagiset sanat ovat niin tärkeät.

 

[QUOTE="Omppu";24484125]Minulle ne taikasanat on "mennäänkö naimisiin?" tai "tuletko vaimokseni?". Nuo kysymykset minulle saa esittää hyväksi katsomallaan hetkellä, hyväksi katsomassaan paikassa. Minua ei tippaakaan kiinnosta tapahtuuko tuo saunassa, romanttisen illanvieton jälkeen vai riidan jälkitohinoissa.

Toivon, että mieheni ymmärtää olla kysymättä haluanko kihloihin, sillä en halua. Toivoisin myös, että mieheni ei tee kuten isäni ja ehdota sormusten ostoa samalla, kun kävellään tästä ohi. Jälkimmäisessä tapauksessa minun sitten pitäisi kosia tuota miestä, koska minulle nuo maagiset sanat ovat niin tärkeät.[/QUOTE]

Miksi? Ne ovat vain sanoja. Sinulle ei ilmeisesti olisi kelvannut kun minun poikaystäväni sanoi "haluan kanssasi naimisiin"?

 

Tai antaa kohta asian olla, jos ei saa sinulta vastakaikua asialle...

No sitten me ei yksinkertaisesti mennä naimisiin. So simple.

Itse kuitenkin menen vain kerran elämässäni naimisiin, niin haluan sen olevan miehen osalta jotain muutakin kuin "Mennääks ku ei nyt muutakaan keksitä?"

Haluan yksinkertaisesti itsekin uskoa siihen, että mun kanssa halutaan naimisiin.

Exän kanssa käveltiin vuosia sitten kaupungilla ja siinä juteltiin ja päätettiin nyt vaan mennä kihloihin. Ilman sen kummempia tohinoita. Käveltiin siltä seisomalta sormusliikkeeseen.
Siitä sitten usean vuoden jälkeenpäin sain vongata, että mentäiskö nyt naimisiinkin asti. Se ei ollutkaan sitten enää niin helppo juttu exälle.
Koskaan ei naimisiin asti menty.
Että kyllä tällä kertaa haluan sen kunnon kosinnan jo kihlautumisvaiheessa.

 

j IKÄÄ OLI? Mies peruu kohta aikeensa....

 

Mä jotenkin luulin, että tuo kysymys "mentäiskö kihloihin?" olis sama kun kosinta. Vai pitääkö silloin sanoa jotkut tietyt sanat ja suorittaa joku polvistumisrituaali, että kyseessä on oikea kosinta?

Kosinta on lupaus avioliitosta eikä silloin tosiaan kysytä mennäänkö kihloihin! Silloin kysytään "mennäänkö naimisiin?" ja jos toinen vastaa kyllä, niin sitten ollaan kihloissa, oli sormuksia tai ei. Ei tarvitse polvistua yms. mutta kysymys on oltava oikein.

 

Jos mies olisi kysnyt multa, että mennäänkö kihloihin, niin olisin varmaan revennyt nauramaan ja pyytänyt sitten miestä selvittämään, että mitä se oikein tarkoittaa. Mulle kihlaus on lupaus avioliitosta (ja siitähän termissä on sanakirjankin mukaan kyse), ja käsittäisin kysymyksen "menetkö kanssani kihloihin" niin että "lupaatko mennä naimisiin kanssani". Hmm... kuulostaa vähän kosinnalta, muttei ihan... Ja jos on jo "kihloissa", pitääkö miehen vielä kosia kysyen, että tuleeko toinen vaimokseen, vaikka tuleva vaimo onkin jo lupautunut menemään naimisiin? Kuulostaa oudolta.

Mun mies kysyi, saako mut vaimokseen ja seuraavana päivänä ehdotti, että mennään ostamaan kihlasormukset.