Oireiden katoaminen

[Apua...]

Nyt huolestuuttaa.. Olen rv 8+5 ja pari päivää sitten pahoinvointi loppui liki täysin. Tänän aamuna sitä ei ole ollut enää ollenkaan. Rinnat on alusta saakka olleet tosi arat ja turvonneet, nyt arkuutta tuntuu lähinnä jos niitä painelee. Koko on kylläkin pysynyt samana, mutta turvotus on poissa - pikemminkin rinnat tuntuvat raskailta.

Kaksi viikkoa sitten varhaisultrassa syke löytyi ja ruskuaispussi myös.

Pelkäänköhän pahinta nyt ihan turhaan? Onko normaalia, että oireet helpottavat jo tässä vaiheessa? Kyllästyttää itseänikin vatvoa ja jännittää ja tarkkailla koko ajan. Haluaisin vaan nauttia raskaudestani (mikäli siis sellainen vielä sisälläni on)

Kiitos jos joku jaksaa vielä vastata, vaikka näitä kysymyksiä on suunnilleen joka toisella.

 

[marianne (rv22+3)]

Minulla ainakin oli melko oireeton alkuraskaus. Pahoinvointia oli yhteensä ehkä n. viikon ajan, mutta en edes oksentanut. Vähäinenkin pahoinvointi loppui ihan yhtäkkiä viikolla 8 (samaan aikaan tosin alkoi kesäloma, joten en tiedä oliko silläkin vaikutusta asiaan ;-) En osannut olla huolissaan oireettomuudesta. Ajattelin vaan että joillakin on oireita enemmän kuin toisilla.

Ei kannata huolestua. Murehtiminen ei kuitenkaan auta mitään. Jos jokin menee pieleen, niin siihen ei itse voi vaikuttaa juurikaan. Varsinkaan jos ei ole mitään kirkasta punaista vuotoa, niin ei kannata liikaa murehtia.

Tsemppiä!

 

[Helena]

Moi!

Minulla oli alussa jonkinlaisia tuntemuksia: lähinnä tietyt ruoat ällöttivät, mutta eivät lähellekään oksetusta. Väsytti myös kovasti. N. 8+ viikoilla oireet alkoivat helpottua ja nyt 9+ viikolla on ollut suorastaan loistava olo! Tulin juuri ultrasta, jossa näkyi liikkuva ja normaalisti kasvanut vauva. Oireet ovat yksilöllisiä ja minä aion ainakin nauttia oireettomuudesta!

 

[Mie]

Hei ap, palasivatko oireet? Minulla ihan sama tilanne. Toivottavasti kaikki on kummallakin hyvin!!

 

[alkuperäinen]

Oireet palasi eilen lauantaina ja oikein korkojen kera. No, sitähän mä tuossa toivoinkin.. Ekaa kertaa tosiaan yökkäilin oikein pöntön päällä ja tuntui ettei mikään auta. iltaa kohden oireet kyllä lieveni. Nyt aamulla heikotusta oli vähän, mutta olo on ihan siedettävä.

Soitin samana päivänä kun tossa alkup. viestisssä valittelin terkkarille. Se sanoi, että ne oireet voi vaihdella hyvinkin paljon päivittäin ja jos ei ole kipuja tai vuotoa niin ei voi muuta tehdä kuin ottaa rennosti. Ja oireet on myös niin yksilöllisiä, että ne voi joillakin jo helpottaa tässä vaiheessa.

Sitten heti myös muistelin mun työkaveria jolla on la parin kuukauden päästä ja sillä ei ole koko aikana ollut mitään oireita. Ja se on ollut ihan rauhassa ja iloisena vaan.

Näköjään se on myös ihmistyyppikysymys: osa meistä osaa ottaa nää asiat rennosti ja rauhassa ja toiset meistä tarkkailee ja tutkailee tauotta ja ottaa hirveät paineet. Itse kuulun noihin jälkimmäisiin, harmi vaan.

TSemppiä sinulle Mie! Ajatellaan positiivisia ja luotetaan siihen että kaikki on kunnossa!

PS. Ja terveydenhoitaja muistutti myös, että tieto lisää tuskaa. Ei siis pitäisi lueskella netistä niin hirmuisesti muiden kokemuksia ja vertailla niitä itseensä...

 

[Mie]

Kiitos viestistäsi ap ja hyvä, että oireilu jatkuu Se on jännä, että vaikka ""tiedän"", että oireiden vaihtelu on normaalia, silti sitä säikähtää. Ja tuokin on ihan totta, että näitä palstoja ei kannattaisi lukea Jos ei muuta, niin tulee aivan vainoharhaiseksi.

Tsemmpiä ja mukavaa odotusta
Mie rv 8+4