Moi,
Mulla on laskettu aika ylihuomenna ja olen ilmeisesti selvinnyt todella helpolla sillä pahoinvoinnista en tiedä mitään, eikä nyt loppuraskaudessakaan ole ollut muita oireita kuin ajoittainen lievä selkäkipu ja käsien puutuminen sekä tietysti se, että jaksaa vähemmän ja liikkuminen on hankalampaa. En osaa edellä mainittuja oikein oireina pitää, minusta ne kuuluvat raskauteeen.
Ehkä oireelliset odottajat tosiaan korostuvat tällä foorumilla. Uskon, että on paljon naisia, jotka selviävät suht vähillä oireilla.
Ja nyt sohaisen muurahaispesään; En missään nimessä halua vähätellä kenenkään raskausoireita mutta myös oma suhtautuminen ja oireiden herkeämätön ""kuuntelu"" varmasti lisäävät oireiden tuntua. Ei tietenkään kaikilla odottajilla mutta ilmiö on samankaltainen kuin ihmisten erilainen suhtautuminen sairauksiinsa; joku kärsii monista sairauksista ja on siitä huolimatta reipas ja positiivinen, joku toinen taas antaaa yhden yksittäisenkin sairauden hallita elämäänsä ja puhuu siitä aina kun on tilaisuus..
Haluan vielä kerran korostaa, että en aliarvioi kenenkään oireita mutta uskon vakaasti siihen, ettö omalla suhtautumisella on suuri psykologinen merkitys koko raskausajalle ja sille miltä se tuntuu.
Toivotan aivan yhtä onnellista odotusta kaikille oireiden määrästä ja laadusta riippumatta!!!