Ei ole kovin häävit. Reaali ja äidinkieli oli E:t, mutta ruotsi ja englanti taisi olla B:t. Ja eipä noilla ollut mitään merkitystä, koska tutkinnosta oli aikaa yli kymmenen vuotta, niin automaattisesti mentiin koepistekiintiöön...
Ja tosiaan, en ollut ainoa perheellinen, joka pääsi (tänäkin) vuonna sisälle. Itse tiedän ainakin kaksi muuta, joilla on pieniä lapsia, ja onnistuivat.
En ole tuo, joka puhui kivisestä tiestä, mutta voisin olettaa, että tarkoittaa sitä, että unelmatyöpaikka unelmapalkalla ei ole mikään automaatio, vaikka oikiksessa opiskeleekin. Ja opiskelu on tosiaan melko yksinäistä ja välillä puuduttavaakin.
Turusta olen kyllä kuullut myös, että siellä on parempi ilmapiiri, ja enemmän lähiopetusta, mikä varmasti vaikuttaa tuohon ilmapiirin kokemiseen, mutta toisaalta, itse luen mieluummin itsenäisesti kuin istun luennoilla, joten Helsingin tyyli sopii minulle. Minkä lisäksi se auttaa kyllä huomattavasti noiden lasten kanssa, kun pakollisia luentoja ei ole paljon. Nuorin siis ollut vielä kotona hoidossa tämän vuoden opiskelujen ohessa. (Tosin helsingissä HYY:llä on erinomainen lapsiparkki, johon nuorin mennyt pakollisten luentojen ajaksi ajoittain pariksi tunniksi hoitoon)