Oikeesti.. aina säännöllisesti havaitsen, että ympärillä on..

sellaisia neljän tai viiden lapsen äitejä joilla on ihana hyvällä maulla laitettu koti, yleensä omakotitalo, aviomies töissä, mukavalta vaikuttava parisuhde, ne lapset tosiaan ja joitakin harrastuksiakin vielä, jotkut jopa käyvät töissäkin.. Ja sitten alan miettiä, että itsellä on juu se omakotitalo ja yksi lapsi, kaikki aikani menee menojen sovitteluun, että ehdimme jokainen omiin harrastuksiimme ajallamme ja töihin ja kouluun ja mun pitää vielä sovitella nukkumiseni aina noihin väleihin kun teen vuorotyötä. Kukaan ei jaksa välittää siitä miltä kotona näyttää, vapaapäivät vaan käytän siivoamiseen ellen sitten ole liian väsynyt. Ystäviä näemme harvoin. Miten ihmeessä joillakin aika riittää jos on vieläpä perheessäkin tollaset 7 henkeä erilaisia ihmisiä???? Ja niillä jokaisella varmaankin omia juttuja ja ainakin ajatuksia?? Kun mä en meinaa saada järjestykseen kolmenkaan ihmisen juttuja.. Kertokaapa isot perheet, että mitä minä pikkuperheellinen teen väärin????

 

No pitää vain pistää asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen.

 

monesti mietin ihan samaa..
nyt kun palasin taas työelämään, olen joka päivä 10-18 töissä, mies nyt työharjoittelussa 730-1530, ekaluokkalainen harrastaa joukkuevoimistelua ja lentopalloa ja kolmevuotias tarhalainen, jolla ei harrastuksia,
niin ihan täysi työ on arjen järjestelyissä... eikä ylimääräistä aikaa ole koskaan mihinkään...

 

No pitää vain pistää asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen.

Niinku miten, mulla on asiat tärkeysjärjestyksessä, työ, harrasteet, uni.. sen jälkeen sitten huomaankin että jäi taas kotihommat ja remontointi tekemättä, lisäks huomaamme aina että olemme eriaikoina kotona joten hommat joihin tarvitaan kaksi jää aina tekemättä.

 

Mä en koe meidän perhettä isoksi, kun meillä on vain kolme lasta. Mutta mä delegoin tosi paljon, joten siten nämä hommelit tulevat tehdyksi ja onhan tässä kyllä useampia käsipareja tekemässä tarvittavia asioita. Lapset tyhjentävät ja täyttävät tiskikonetta, imuroivat, järjestävät, esikoinen huolehtii jo kaikki harrastuksensa ja koulujuttunsa, tytyä autan vielä tietyissä harrastuksiin liittyvissä jutuissa. Kuopus ei harrasta vielä muuta kuin eskaria. Isäntä tekee myös kaikkia kotitöitä.

 

Tolta mustakin on tuntunu noin kaks vuotta. Meidän esikoinen täytti just 2v ja ei vieläkään nuku hyvin, mutta paremmin jo kuin ennen. Nyt kun oon saanu univelkoja pois ja "satsannu" nukkumiseen, niin kas, sitä tarmoa niiden menojen ja muun elämän järjestämiseen on kummasti tullut lisää!

Mutta kun on koko ajan väsyny ja suunnilleen kaiken valveilla olemisen ajan käyttää siihen, että miettii koska taas pääsee nukkumaan, niin ei vaan jaksa eikä pysty paljon muuhun!

 

No pitää vain pistää asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen.

Niinku miten, mulla on asiat tärkeysjärjestyksessä, työ, harrasteet, uni.. sen jälkeen sitten huomaankin että jäi taas kotihommat ja remontointi tekemättä, lisäks huomaamme aina että olemme eriaikoina kotona joten hommat joihin tarvitaan kaksi jää aina tekemättä.

No joinakin päivinä pistää etusijalle esim. sen remontoinnin ja jättää harrasteet vähemmälle. Totuushan on se että kaikkea ei silkastaan pysty tekemään vaik kuinka haluaisi. Siis jos itselläsi on etusijalla työt, harrasteet ja uni. Niin siinä ihailemassasi perheessä etusijalla voi olla ystävät, kotihommat ja se remontointi, muut sitten tehdään jos jää aikaa.

 

Kuulostaa tutulta. Ja tulin siihen tulokseen että syynä on ollu se etti vedetty miehen kanssa samasta koydestä ja jos niin ai ainakaan samaan suuntaan.

Ja ihmiset on niiiiiin erilaisia. Joskus se vaan pitää hyväksyä että perheet ja ihmiset on niin erilaisa... :snotty:

 

Meidän järjestys on perhe, koti, työ, harrasteet...

Ja keritään ja pystytään suunnilleen kaikkeen mikä tuntuu aiheelliselta, ellei ole poikkeustilanteita kuten lapset kipeinä jne..

Tosin kaksi lasta vain. Ja koira.

 

Mulla on "vasta" kolme lasta, mutta olen huomannut, et suurin muutos elämään tulee sen eka lapsen myötä. Kun sulla on yksi pieni, elämä on ihan erilaista kun kahden aikuisen perhe.

Toinen lapsi ei tuo suurta muutosta kuvioon, koska kuitenkin elämä on pakosti jo perheen ja kodin ympärillä pyörivää, eikä tuo kolmas ole mitenkään lisännyt ainakaan minun työtaakkaani. Kun ne isommat siinä kasvaa koko ajan...

Uskoisin, et neljäs menee samaan kaavaan, tosin sit pitäis alkaa miettiä isompaa autoa ja sen sellaista.

 

Asiat pitää organisoida hyvin,me myös miehen kanssa vuorotyöläisiä,joskus ollaan samassa vuorossa ja välillä mä olen aamuvuorossa ja huikkasen moit kotiin lähtiessäni kun mies tulee iltavuoroon.

 

No pitää vain pistää asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen.

Niinku miten, mulla on asiat tärkeysjärjestyksessä, työ, harrasteet, uni.. sen jälkeen sitten huomaankin että jäi taas kotihommat ja remontointi tekemättä, lisäks huomaamme aina että olemme eriaikoina kotona joten hommat joihin tarvitaan kaksi jää aina tekemättä.

No joinakin päivinä pistää etusijalle esim. sen remontoinnin ja jättää harrasteet vähemmälle. Totuushan on se että kaikkea ei silkastaan pysty tekemään vaik kuinka haluaisi. Siis jos itselläsi on etusijalla työt, harrasteet ja uni. Niin siinä ihailemassasi perheessä etusijalla voi olla ystävät, kotihommat ja se remontointi, muut sitten tehdään jos jää aikaa.

Itse asiassa minä pitäisin enemmän yhteyttä ystäviini, muttei ne taasen sitten yleensä hyväksy sitä, että sovittais ajoissa menoja ja pidettäis niistä kiinni kun mun työni takia tuo on pakollista, toinen vaihtoehto tosin on, että jos tänään havaitsen, että mulla onkin ilta vapaa niin kiidän kaverien luo iltaa viettämään, se sopii vain yksille kavereillemme, muut ylenkatsovat sellaista yhtäkkistä toimintaa kun jos on siivoomatta ja tarjolla vaan jotakin jämäpullaa.. Töihin on hiukan pakko kai suhtautua että on etusijalla jos työpaikan meinaa pitää. harrasteasiaan vaikuttaa muidenkin mielipiteet kuin minun. Ja uni nyt vaan aina on kun tuonkin shown vetää läpi.

 

En tiedä teistä mut kun me muutettii eikä ollu pariin viikkoon nettiä niin kummasti muuttu rytmit ja sain paljo enempi aikaseks. Sen jälkee oon kattonu tarkkaan paljon aikaani täällä vietän

 

En tiedä teistä mut kun me muutettii eikä ollu pariin viikkoon nettiä niin kummasti muuttu rytmit ja sain paljo enempi aikaseks. Sen jälkee oon kattonu tarkkaan paljon aikaani täällä vietän

TUO ON NIIN TOTTA!

 

hmmm... tulee mieleen desperate housewives tuskin missään perheessä asiat luistaa niinkuin rasvattu kuitenkaan, aina on niitä perheen sisäisiä ongelmia joita ei ulospäin näytetä. Mun tuttavaperheellä just tollanen tilanne kuin kuvailit, vanhemmilla sekä lapsilla paljon harrastuksia ja kavereita, talot autot ja etelänlomat.... valitettavasti tosin sitten puuttuu monia muita asioita, kuten henkinen yhteys lapsiin, kun lapset pistetään illoiksi pleikkarin eteen jotta koti pysyisi siistinä. Muutenkin tuntuu että siinä perheessä kaikilla on hirveät suorituspaineet, pakko oppia fillaroimaan luistelemaan lukemaan jne niin pian kuin mahdollista - ekaluokkalainenkin ottaa hirveät paineet koulusta, kun on pakko oppia kaikki, kun vanhemmat eivät ole pitkälle kouluttautuneita. Mutta onhan heillä tosiaan hieno koti, lapset aina tiptop-vaatteissa, ikinä ei ylikasvaneet tukat ja ylipäänsä kaikki ulospäin hienoa. Itse en sitä vain osaa arvostaa, varsinkin jos se tulee muiden, omasta mielestäni tärkeämpien asioiden kustannuksella.

 

Meitä on viis 2 + 3 ja suurin osa aikuisten harrastuksista on samaan aikaan kuin lasten, kimppakyydit on hyvä keksintö
Minä käyn töissä 8-16, jumpassa 1xvko, kävelemässä/juoksemassa 2-3xvko, ratsastamassa 1xvko.
Mies pelaa jäkistä 1xvko, juoksee 2-3 x vko, ja on töissä pääsääntöisesti 8-16 (noin 1-2 krt 2vkoa on työn puolesta iltamenoa)
1. lapsi pelaa jäkistä ja jalkapalloa + harrastaa partioita ja on koulussa 3. luokalla
2. lapsi ratsastaa, tanssii, soittaa pianoa ja on koulussa 1. luokalla
3. lapsi pelaa jalkapalloa ja käy temppukoulussa, on 5v eli siis päiväkodissa

muutama helpotus viikko-ohjelmaan on se että meillä käy siivooja 1xvko, ratsastustuntini on samaan aikaan kun lapsen, temppukoulun kanssa samaan aikaan on eri salissa mun jumppa. Jääkiekkoon on hyvin toimiva kimppakyyti järjestelmä 4 pelaajan vanhempien kesken. Ja juoksemassa / kävelemässä voi käydä sillä aikaa kun lapsi on harrastuksessa

 

Mä voin sanoa, että mulla on ihan yhtä kiire ja vähän omaa aikaa nyt, kun silloin ku lapsia oli vain yksi. Ihme juttu, mutta nykyään ehkä jopa enemmän omaa aikaa!

 

Lisään tuohon vielä että viikonloppuisin meillä ei yleensä ole mitään järjestettyä ohjelmaa, silloin tavataan kaikki ystäviä joko yhdessä tai erikseen. Tosin tuolla esikoisella alkaa nyt tulla noita pelejä ja turnauksia jotka sijoittuu viikonloppuun sit täytyy miettii hommat uusix