Oho, mä kopsahdin eilen tajuttomaksi veskin lattialle :O

Darwinin leski

Aktiivinen jäsen
28.12.2005
23 971
0
36
Ei pökräily kuulu mun tapoihini, en ole tiettävästi koskaan pyörtynyt. Nyt sitten tää pirun mahatauti veti aika matalaksi, pesin esikoisen hampaita ja alkoi heikottaa, sanoin pojalle että pese hetki itse kun äidillä on taas paha olo. Seuraavaksi mä heräsin vessan lattialta, esikoinen pesi edelleen hampaita siinä mun yläpuolella ja kuopus oli mun mahan päällä halimassa mua.

Ja prkl kun sattu pää kun tonne lattialla mäjähdin |O Tai sattu siis lopun iltaa.
Nyt alkaa jo helpottaa koko tauti.

Onneksi ukko oli kotona ja tuli hoitamaan lapset nukkumaan, ja onneksi mä en ollut pois tolkuistani kuin muutaman sekunnin. Kamalaa jos kävis noin, jäis pidemmäksi aikaa tajuttomaksi, eikä mies ois kotona... Mitähän noi lapsetkin täällä keksis :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kesäinen:
Sattui varmasti, onneksi miehesi oli kotona.
Kannattaa käydä lääkärissä jos viel pyörtyilet. Nykyään ei tiedä mitä on, jos lääkäritkään tietää :|

Oli hämärä olo, kun alkuun ei yhtään tajunnut edes missä on. Piti muutama sekunti funtsia, että hetkinen...

Toki menen näytille jos toistuu, mutta nyt tämä oli ihan tämän taudin aikaansaannosta, luulemma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MendedHearts:
Alkuperäinen kirjoittaja jänö:
Lapsille kannattaa alkaa aika varhaisessa vaiheessa kertoa esim hätänumeroon soitosta. :)

En tiiä tosta esikoisesta, 2v7kk, epäilen ettei muistaisi sitten hätätilanteessa kyllä mitään :(

Vielä on aika pieni, mutta kolme-neljävuotiaalle voi jo alkaa asioita opettaa.

Satunnainen, nopeasti ohimenevä pyörtyminen on yleensä vaaraton, mutta jos niitä alkaa tulla usein tai tajunta ei hetimiten palaa normaaliksi, on syytä selviteltävä tarkemmin.
 
Muistan kun miehen siskon poika kerto 4v ikäsenä, että jos jotain pahaa sattuu, niin täytyy painaa puhelimesta "kaks kertaa veturia ja kerran pikkukakkosta" (ei tuntenu numeroita, mut oli painanu ne mieleensä tv:n kaukosäätimestä lastenohjelmien mukaan)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu:
Muistan kun miehen siskon poika kerto 4v ikäsenä, että jos jotain pahaa sattuu, niin täytyy painaa puhelimesta "kaks kertaa veturia ja kerran pikkukakkosta" (ei tuntenu numeroita, mut oli painanu ne mieleensä tv:n kaukosäätimestä lastenohjelmien mukaan)

Ihana :heart: :heart:
Meillä opetellaan numeroita... Tuntuu että nolla on ainut mikä muistetaan varmasti :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja MendedHearts:
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu:
Muistan kun miehen siskon poika kerto 4v ikäsenä, että jos jotain pahaa sattuu, niin täytyy painaa puhelimesta "kaks kertaa veturia ja kerran pikkukakkosta" (ei tuntenu numeroita, mut oli painanu ne mieleensä tv:n kaukosäätimestä lastenohjelmien mukaan)

Ihana :heart: :heart:
Meillä opetellaan numeroita... Tuntuu että nolla on ainut mikä muistetaan varmasti :D


Tajusin just et tää 112 on ollu sit jo melko kauan... tää kyseinen siskonpoika on nimittäin nyt armeijassa... sillon ku oon ite ollu lapsi, niin soitettiin numeroon 000
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu:
Alkuperäinen kirjoittaja MendedHearts:
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu:
Muistan kun miehen siskon poika kerto 4v ikäsenä, että jos jotain pahaa sattuu, niin täytyy painaa puhelimesta "kaks kertaa veturia ja kerran pikkukakkosta" (ei tuntenu numeroita, mut oli painanu ne mieleensä tv:n kaukosäätimestä lastenohjelmien mukaan)

Ihana :heart: :heart:
Meillä opetellaan numeroita... Tuntuu että nolla on ainut mikä muistetaan varmasti :D


Tajusin just et tää 112 on ollu sit jo melko kauan... tää kyseinen siskonpoika on nimittäin nyt armeijassa... sillon ku oon ite ollu lapsi, niin soitettiin numeroon 000

On se tainnut... Minen muista mitään muuta kuin yksykskakkosen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Mä oon kopsahtanut vessan lattialle monta kertaa! Ainakin 10! :o

Se on joka kerta kun on vatsatauti niin pyörtyilen monta kertaa. Aika hirveetä.

Mä en oo koskaan aiemmin pyörtynyt. Joten oli aika hämärä olo :o Ja se että mä en heti hiffannut että missä olen, kun tulin tolkkuihini. Ja aika tuntui pitkältä, vaikka todellisuudessa olin pois tästä päivästä vaan jokusen sekunnin :o Mä näin ikäänkuin untakin siinä ajassa :o

 
Tässä muutama aika sitten mun mies pyöryi yöllä vessaan. Luojan lykky oli se, että olin just vähän aikaa sitten käynyt vaihtamassa silloisen kuopuksen lakanat, kun oli lirahtanut pisut sänkyyn. Heitin ne vaan kylppärin lattialle ja olivat siellä pehmennyksenä, kun mies tipahti. Säikähdin niiiiiiiiin paljon!!! Meillä oli silloin rakennusprojekti kesken ja mies teki samalla vielä omaa palkkatyötäänkin. Oli siis vaan megastreessantunut. Mutta kyllä ehti päässä käydä jo jos jonkinmoista ajatusta, että jos en saakaan sitä hereille...

Toivottavasti sunkin olosi alkaa kohta kohentua!!
 
meillä on opetettu 112, iskälle ja mummulle soitot. ja kännyköihin saa niihin pikavalinta näppäimiin tärkeät numerot muistiin, niin pienen ei tarvii painaa useita nappeja ku soittaa jollekkin aikuiselle jos jotain tapahtuu. pian varmasti opppivat että kakkosta painamalla menee iskälle puhelu.
 
Meillä on opetettu pojalle 3v:stä lähtien ambulanssin soitto ja osaa tarpeen vaatiessa mennä isänsä hakemaan työpaikalta jos puhelin menee mykäksi
jos minulle sattuu jotakin(perussairauksien vuoksi se riski on).

(se on muuten kanssa hyvä opettaa jos käykin niin että puhelin ei toimi:akku loppu tai jotain, että miten sitten toimia)


mut ap:lle :hug: se on ikävä tunne, kerran koettu
 
mä pyörryin kans eka kerran pari vuotta sitten mahataudissa. olin menossa antamaan pari vuotiaalle pojalleni aamupalaa ja alko sumenemaan silmissä. istahdin keittiön tuolille ja seuraavaksi heräsin lattialta. kaikki oli väärinpäin silmissä ja poika seiso vieressä. sano että "äiti pippu" eli siis oli nähny kun tipuin tuolilta ja mätkähdin maahan. alko oikein itkettään ku säälitti et mitähän se ajatteli. kauhee jos oisin lyöny pahasti pääni.. soitin sit ukon töistä kotiin kun alko pelottaan.
 
Mä muistan ku olin kouulus ni ensin oli hätänumero 000 ja sit se vaihtuki melkein heti 112 me tehtii jokainen sellaset isot punaset laput niist uusista numeroista siis hätänumerost ja poliisin hätänumerost mut siis on ne jo ollu ainaki 15vuotta (Hui ku aika onki menny nopeesti)



Alkuperäinen kirjoittaja MendedHearts:
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu:
Alkuperäinen kirjoittaja MendedHearts:
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu:
Muistan kun miehen siskon poika kerto 4v ikäsenä, että jos jotain pahaa sattuu, niin täytyy painaa puhelimesta "kaks kertaa veturia ja kerran pikkukakkosta" (ei tuntenu numeroita, mut oli painanu ne mieleensä tv:n kaukosäätimestä lastenohjelmien mukaan)

Ihana :heart: :heart:
Meillä opetellaan numeroita... Tuntuu että nolla on ainut mikä muistetaan varmasti :D


Tajusin just et tää 112 on ollu sit jo melko kauan... tää kyseinen siskonpoika on nimittäin nyt armeijassa... sillon ku oon ite ollu lapsi, niin soitettiin numeroon 000

On se tainnut... Minen muista mitään muuta kuin yksykskakkosen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
mä pyörryin kans eka kerran pari vuotta sitten mahataudissa. olin menossa antamaan pari vuotiaalle pojalleni aamupalaa ja alko sumenemaan silmissä. istahdin keittiön tuolille ja seuraavaksi heräsin lattialta. kaikki oli väärinpäin silmissä ja poika seiso vieressä. sano että "äiti pippu" eli siis oli nähny kun tipuin tuolilta ja mätkähdin maahan. alko oikein itkettään ku säälitti et mitähän se ajatteli. kauhee jos oisin lyöny pahasti pääni.. soitin sit ukon töistä kotiin kun alko pelottaan.

Hui!

Kyllä muakin vähän hirvitti, kun tuo tapahtui siis eilen illalla, iltapesun aikaan, ja päivän ajan olin jo ollut oksentamatta... Tai aamupäivällä oksensin kerran. Yöllä oksensin saavikaupalla. Ripulia ei ole ollut... Ja sitten illalla kopsahdin. Ehdin onneks istumaan lattialle (muistaakseni...ainakin mä olin istahtamassa) ennen kuin kopsahdin, ettei kolissut pahasti.

Mutta jäi semmonen olo että uskallanko mä lähteä nyt ton koiran kanssa aamulla pihalle, jos pökerrynkin johonkin.
 
Hyvä ettei pahemmin käynyt :) Aika hurjalta kuulostaa, ens kerralla heti kun tunnet heikotusta niin istut siihen paikkaan, mielellään selkä tukevasti seinää vasten. Pää hetkeks polviin. Auttoi mulla viimeksi, vaikka osui kuuma patteri selän taa ;)

Raittiissa ilmassa tulee parempi olo, ja varmaan se koirakin osaa tarvittaessa "häkyyttää" apua. Mutta älä silti lähe jos tuntuu epävarmalta. Oota pari päivää.

Tosta lasten soittamaan opettamisesta. Ei meilkä 2,5v. osaa vielä mihkä soittaa. Vaikka oppiski sen 112 numeron ottamaan ni osaako muka sanoa koko nimensä ja osoitteensa että tietävät missä hätä on :/ Aluksi taitais olal helpointa, jos olis olemassa suoravalinta että vaikka isälle soittaa. Sit isä voi tarvittaessa hälkyyttää apua.
 
mulla yhteen aikaan oli noita pyörtymiskohtausia,ei ollu vatsataudista tms johtuvaa,myehemmin sitten tutkimuksissa selvisi että jonkinasteita epilepsiaa,mutta koskaan en lääkitystä saanut,eli aika pienestä aivojen häiriöstä kyse.Mulla niitä kohtauksia tuli väsyneenä,tressaantuneena ym,nyt ei oo vuosiin tullu.
Mut mä muistan kuinka kauheelta tuntu herätä aina sen putoamisen jäljiltä,vaikka se tiedottomuus ei kestänyt kun hetken,pari vaarallisempaakin tilannetta oli ja kerran satutin itseni niin että kohtaus iski päälle kun mulla oli täys pannu kuumaa kahvia kädessä,kaveri oli kahvilla.Se pannu oli vaan yhtäkkiä pudonnut mun kädestä,särkynyt lattialle,olin vielä kerennyt kääntymään kaveriin päin katsomaan ja sit tipahtanut lattialle sen särkyneen kahvipannun päälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ronya Royce:
No voi! :hug:
Miksei mies ihan alunperinkin patistanut sua petiin ja luvannut hoitaa iltatoimet? :/

Kun mulla oli jo hyvä olo iltapäivällä & illalla. Vähän semmonen että pahaa teki, mutta ihan ihmismäinen kuitenkin. Ja sitten ihan yhtäkkiä tekikin heikkoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mulla yhteen aikaan oli noita pyörtymiskohtausia,ei ollu vatsataudista tms johtuvaa,myehemmin sitten tutkimuksissa selvisi että jonkinasteita epilepsiaa,mutta koskaan en lääkitystä saanut,eli aika pienestä aivojen häiriöstä kyse.Mulla niitä kohtauksia tuli väsyneenä,tressaantuneena ym,nyt ei oo vuosiin tullu.
Mut mä muistan kuinka kauheelta tuntu herätä aina sen putoamisen jäljiltä,vaikka se tiedottomuus ei kestänyt kun hetken,pari vaarallisempaakin tilannetta oli ja kerran satutin itseni niin että kohtaus iski päälle kun mulla oli täys pannu kuumaa kahvia kädessä,kaveri oli kahvilla.Se pannu oli vaan yhtäkkiä pudonnut mun kädestä,särkynyt lattialle,olin vielä kerennyt kääntymään kaveriin päin katsomaan ja sit tipahtanut lattialle sen särkyneen kahvipannun päälle.

Lisään vielä,et mua pelotti ihan sikana lapsen syntymän jälkeen kun tuli sitä unvajetta ym,et miten uskallan kannella lasta jos tulee kohtaus päälle,mut ei tosiaan ole ollu kohtausken kohtausta vuosiin,et mikä lie juttu sit oli.
Mulle tehtiin varjoainekuvaukset,ultrat aivoista,magneettikuvat,aivojensähkökäyrät ja kaikki mahdollinen ja tosiaan jotain ihan pientä sähköhäiriöö siellä oli.
Mut tiedän tunteen joo,ja sitä pitkän aikaa sen jälkeenki viel viettii ja pelkää että koskas se taju seuraavan kerran lähtee ja missä tilanteessa.
Mut paranemisia ja lepäile=)

 

Yhteistyössä