Ohjat omiin käsiin!?

Heips!
Täällä olisi yksi vauvakuumeilija joka haluaisi muiden kokemuksia jos joku on ollut samanlaisessa tilanteessa..!?
Eli vauva olisi haaveissa, niin minulla kuin miehelläkin. Kuitenkin kun alan miehelle vihjailemaan että voisi jo jättää pillerit pois niin löytyy joku syy miksi ei olisi sopiva aika lapsia tehdä, milloin koira on liian villi ettei samaan taloon voi lasta tuoda ja toisinaan on raha-asiat huonosti(molemmat kuitenkin käymme töissä ettei tässä ihan p-a olla).. Itse kuitenkin ajattelen asian niin että pelkästään raskaaksi tuleminen voi viedä aikaa ja siihen vielä odotusaika päälle niin kyllä h-hetkeen mennessä olisi vauvaa varten kaikki asiat kunnossa.
Olisinko jotenkin törkeä jos vain jättäisin pillerit pois enkä kertoisi miehelle? Hän on itse sanonut haluavansa lapsia ja uskoisin että olisi positiivinen yllätys hänellekin jos tulisin raskaaksi. Ajatus ensimäisestä yhteisestä lapsesta on jännittävä ja ihana mutta myös samaan aikaan pelottava, joten en sinäänsä ihmettele miksi hän keksii kaikenlaisia "tekosyitä" miks ei vielä olisi sopiva hetki.
Jatkaisinko siis tätä jo pari vuotta kestänyttä kuumetta vai ottaisinko ohjat omiin käsiini!? :/

 

Hmm, minä itse en kyllä lopettaisi ehkäisyä salaa toiselta. Eihän tuommoinen ole reiluakaan. Parasta varmaan olisi vain keskustella miehesi kanssa asiasta perinpohjin, ja kertoa avoimesti, selvästi ja jämäkästi omat tuntemuksesi..

Jos mies ei halua lapsia (vielä), niin ei ole sopivaa toista siihen "pakottaakaan"..

Millä pohjalla suhteenne on?

 

Suhteemme on vahvalla pohjalla, asumme yhdessä emmekä juurikaan tappele.. Hoidamme kodin yhdessä ja pystymme puhumaan toisillemme kaikesta, mieheni on siis tietoinen miten kovasti lapsen haluaisin.. Tiedän myös mieheni olevan valmis, muutama päivä sitten hän löysi varastosta lasten matkasängyn ja tuli innoissaan minulle kertomaan että nyt on tulevalle lapselle sänkykin valmiina Viikoittain hän vihjailee jotain lapseen liittyvää mutta kun tulee puhe lapsen tekemisestä niin sitten ruvetaan empimään..
En haluaisi miestä ruveta jatkuvasti piinaamaan kyselemällä että joko aletaan hommiin mutta en myöskään jaksaisi odottaa..

 

Mieti omalle kohdalle jos miehesi pettäisi luottamuksesi samalla tavalla?

Rehellisyys kunniaan, ja puhu puhu ja puhu miehelle.
Väitän ettei suhde ole koskaan entisensä jos jäät kiinni siitä että olet pillerit lopettanut, koska minusta se on luottamuskysymys.
Enta sitten kun lapsi on syntynyt ja vannot miehellesi syöväsi ehkäisyä...? uskooko enää vai kuoleeko seksielämä siihen? Koska ei pysty enää luottamaan sinuun.

Itse en kykenisi antamaan anteeksi jos mies päättäisi noin isosta asiasta "molempien puolesta"
ja musta suhde ei ole kovin hyvällä pohjalla jos oikeasti edes harkitset tuota

Tämä siis vain mun mielipide.

 

No älä nyt herranen aika ainakaan pakota miestä isäksi jos ei ole valmis! Toi on vaan sellanen asia mitä ei voi yksin päättää, pahimmassa tapauksessa miestä rupee ahdistamaan ja lähtee lätkimään.
Kyllä mä muistan mitä piinaa oli odotella, kun itse niin kovasti halusi mutta mies jarrutteli, mutta oli se ihana tunne kun ystävien luona katseltiin niiden lasta touhuamassa ja mies kuiskas mulle että haluaisi myös tollasen :heart:

Jos on kuitenkin jo pieniä myöntymisiä nähtävissä niin ei siihen varmaan enää kauaa mene, koitahan jaksaa vielä hetki odotella

 

Komppaan muita, älä jätä ehkäisyä pois miehesi tietämättä : / Siitä voi syntyä ikuinen luottamuspula ja siitä ne riidat vasta alkaakin. Kannattaako tuollaisen takia pilata hyvällä pohjalla oleva suhde?

Ei olisi reilua tulevaa lastakaan kohtaan, että hänet olisi saatu aluille epärehellisin keinoin.

Mun mielestä yks pahimpia temppuja, mitä nainen voi miehelle tehdä, on jättää ehkäisy pois ilman, että mies tietää asiasta.

Meilläkin asiasta keskusteltiin aika usein, mutta pillerit jäivät sitten yhteisestä päätöksestä pois.
Jos miehesi on kuitenkin jo lämpenemään päin, tuskin menee pitkä aika siihen, että ehkäisyn voit jättää pois

 

Aamulla otin taas lapsi asian puheeksi.. Herra sanoi että nyt ei kerkeä seksi harrastamaan mut jos sitten illalla Kysyin häneltä saanko jo pillerit jättää pois niin vastaus oli että puhutaan illalla asiasta lisää.. Saa nähdä ottaako mies asian vielä tänään uudestaan esille.. Onhan tämä aika rasittavaa kun itse olisi jo ihan valmis ja tietää että mieskin lapsia haluaa mutta silti ei homma meinaa sen pidemmälle edetä..
Vaikka olen vakavasti harkinnut että ilman lupaa jättäisin pillerit pois niin en kyllä siihen kuitenkaan pystyisi.. Toivottavasti illalla saadaan joku ratkaisu tähän tilanteeseen..

 

No mitäs jos sitten alkaisitte vaikka käyttämään jotain muuta ehkäisyä?

Itse aikoinani yli 10-vuotta pillereitä syöneenä en niihin enään halua koskea ja minusta on vain väärin että aina oletetaan naisen vetävän hormooneita.

Meillä tehtiin niin, että yhteisestä päätöksestä jätin pillerit pois ja käytimme muuta suojaa muutaman kierron ajan. Siitä sitten molemmat lämmettiin varmaksi ajatukselle, että saa lapsi tulla.

 

Olen iloinen ettet aio miehen selän takana jättää pillereitä pois.
Sano vain rehellisesti hänelle että olet valmis äidiksi ja nyt jätät pilleriehkäisyn, jolloin vastuu ehkäisystä siirtyy miehelle. Tällöin hän saa itse päättää milloin on valmis isäksi. Voi olla että siihen menee pitkäkin aika, mutta ei se mitään. Tällöin kehosi saa rauhassa palautua pillereiden aiheuttamalta sekotilalta.

 

Keskusteltiin eilen pitkään miehen kanssa, jäi ehkä vähän sekava fiilis.. Mies jo mietti mitä kaikkea sitten lapselle tarvii hommata ja tietää jo millaiset rattaat vauvalle ostetaan, muutama nimiehdotuskin taisi tulla.. Toisaalta hän taas mietti sitä vastuun määrää mikä lapsen mukana tulee.. Miehelläni on lapsi edellisestä suhteesta, mutta lapsen äidin takia hän ei ole poikaansa saanut tavata, kai sekin on jäljen jättänyt ja ehkä miehelläni on pelko että joutuu taas samaan tilanteeseen.. Hän kuitenkin rakastaa lastaan ja suree sitä ettei ole poikaa pitkään aikaan nähnyt..
Mutta nyt teen niin kuin me vähän jo sovimme, jätän pillerit pois.. Selvennän vielä tänään myöhemmin miehelle että ehkäisy on nyt hänen vastuullaan jos hän haluaa asiaa vielä miettiä..
Aina sanotaan että naisista ei ota selvää mitä ne haluavat mutta ei noista miehistä ota sen selvempää

 

Entäs jos sanot miehellesi, että jätät jossakin vaiheessa pillerit pois? Noin iso päätös voi tuntua miehestä suurelta, mutta jos hän siunauksensa lasten tekemiselle antaa, niin silloin ei siitä toinna liikaa ressata.

Niinkuin itse sanoitkin, luonnon voimasta ei tiedä. Lapsi voi saada alkunsa heti tai sitten odottelun jälkeen. Meillä tosiaan alkoi yrittelyt, saas nähdä kuin käy. Kyllähän meitä molempia jänskättää, mutta haaveissa oma lapsi on molemmilla.

 

No itse vähän olen / olin tuossa tilanteessa, eli mies on nihkeämpi lapsen suhteen, mutta ei sitä ole kyllä tyrmännytkään, ja pillerit lopetin helmikuussa, ja silloin hänelle siitä ilmoitin, mutta oli tuntunut jotenkin unohtavan, kun noin kk taaksepäin tuli jotain puhetta vauvoista jne niin typerys kysyi että etkös syö pillereitä ja mitä jos tuut raskaaks...voi äly hoi :stick:
Nyt on kuitenki varmaan ihan ok asian kanssa, vaikka minä olenkin se osapuoli joka on puuhakkaampi tämän hankkeen suhteen... nyt tuo lievä pco vielä hankaloittaa tilannetta, mutta juu, mies kyllä tietää mitä haluan, eikä tuo nyt ole ainakaan vastaan laittanut mitenkään, päin vastoin itse on ehdotellut noita peitonheilutteluitakin vähän normaalia enemmän

 

Kaverini teki nämä temput miehelleen. Kahdesti. Nyt sitten ihmetelee vielä kun on saanut ukoltaan viimeksi viime kesänä että mikä mättää :headwall:

 

Niin joo ja minähän unohdin mainita, että mun miehellä myös edellisestä lyhyestä suhteesta vähän päälle 3-vuotias tyttö, joka on aina välillä meillä, tää lapsi tuli meidän elämään silleen, että oltiin just alettu seurustelemaan kun tää eksä ilmotti olevansa paksuna...et ymmärrän kyllä oman miehenikin nihkeyden. Nyt on kyllä alkanu ite ehottelemaan entistä enemmän noita sänkytouhuja, että taitaa olla joku piilevä vauvakuume

 

Nyt on miehen kanssa asiat puhuttu selviksi.. Yhdessä päätimme jättää ehkäisyn pois ja molemmat on innoissaan tästä yhteisestä "projektista"
Kiitos teille kun osasitte kannustaa puhumaan miehelle, omista kavereistani kun ei siihen ollut..
Toivotaan että jo tässä lähi kuukausina saisin alkaa masua kasvattamaan

 

Voi ihanaa, että saitte asian puhuttua noin hyvälle mallille! Olen iloinen puolestasi

Tuo aloitusviestisi oli aivan kuin omasta elämästäni.. Minä olisin onnesta soikeana jos yksi jos toinenkin pikkuprinsessa tai -prinssi tulisi arkeamme ilahduttamaan, mutta mies pistää kapuloita rattaisiin.. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, jos hän ei ala muuttaa mielipidettään.. Tuntuisi tyhmältä alkaa kiristää ehkäisynkäytön kanssa tms. Puhumalla tämän pitää ratketa.. Toivottavasti yhtä iloinen päätös saadaan kuin teillä!

Elena, Myötä ja vastamäessä

 

Täällä myös samasta ongelmasta poteva. Itse olisin ollut valmis äidiksi jo kauan sitten. Vuosi takaperin sanoin miehelleni, että vuoden päästä kesän jälkeen (eli kohta) aloitetaan vauvahommat. Luin jostain joskus, että mies on suostuvaisempi, kun saa "ajatteluaikaa" asialle. Noh, vuosi kului, ja tässä ollaan. Mies ilmoitti itse, että ajankohta on sitten lokakuu. Nyt PELKÄÄN tosissani, että hän ilmoittaa lokakuun alussa, ettei ole vieläkään valmis isäksi. Jos näin käy, elämältä putoaa pohja. Tämä vauvakuumeilu on nykyisin aivan sietämätöntä. Tuntuu, että jos mies niin toteaa lokakuussa, hän jollain tasolla pettää luottamukseni. Sattuu pelkkä ajatuskin..

Ihana kuulla, että muilla homma hieman paremmin onnistunut kuin täällä. :wave:

 

Hmm.. Tuli tässä mieleen, että toisaalta, eihän mies voi määrätä naisen kehosta, ja sanella että esim. ensi marraskuussa sitten aloitetaan.. En tiä, tuntuu vain jotenkin..erikoiselta. Ite totesin sen, että en enää koske ikinä e-pillereihin, nyt saan taistella että tulis edes ovulaatio ja joutui nuo terolutitkin aloittaa.

Oon tähän ikään asti aina tehny mitä muut tahtoo, eksätki on ollu semmosia paskiaisia että kun joskus yhdellekin sanoin että mitä jos tulisinkin vahingossa raskaaksi, niin sieltähän se tuli, "no vittu, tekisit tietysti abortin, minä en mitään kersaa halua", ja nykyään kyseinen jätkä on kihloissa itteään reilusti vanhemman 4:n lapsen äitin kanssa ja heillä myös yhteinen lapsi. Ja aika monellakin mun eksällä on/oli jo silloin lapsia kun mun kanssa yritti olla, nyt alan olemaan siinä iässä, että en enää lykkää elämääni kenenkään takia. Olen sen myös tehnyt tälle nykyiselle avokille selväksi, että olen 4 vuotta hänen eksänsä takia näitä vauvahaaveita lykännyt, mutta enää en ala elämääni lykkäämään kenenkään takia, miks mun onnen pitäis kärsiä siitä mitä muut on tehny tai mitä muut sanoo. Jokainenhan määrää itse omasta elämästään.

 

Eihän mies voi määrätä, muttei nainenkaan voi määrätä miehestä. Ei ketään pitäisi pakottaa isäksi.

Ja se, että eksäsi joskus on sanonut että tekisit abortin vahingon sattuessa, ei tarkoita etteikö hän joskus kypsyisi ja kasvaisi isäksi..

Minusta tuntuu taas, että monesti nainen määrää tai yrittää määrätä miestä enemmän kuin toisinpäin.. Toki, ei kenenkään ole pakko syödä pillereitä tai tehdä aborttia, eikä pidäkään.. Mutta ei sitä voi salaa lopettaakaan, mistä tässä keskustelussa ja otsikossa kyse, "ohjat omiin käsiin". Pitää hyväksyä se, että mies ei välttämättä vain yksinkertaisesti halua lasta. Piste. Se riittää.

Ei minusta lapsellekkaan reilua syntyä ei toivottuna isänsä puolelta... Siinä luultavasti myös parisuhde kärsii ja vanhemmat jopa eroaa..

En minäkään hyväksyisi, jos homma menis toisinpäin!! Jos mies synnyttäisi, niin hän vaan nyt just päättäis että "moi haluan vauvan ja jään kotiin ja susta tulee äiti".