Odotusarvot miestäsi kohtaan?

Te äidit, jotka olette äitiyslomalla/vanhempainvapaalla; miten teidän miehenne osallistuu lastenhoitoon, kodinhoitoon, valvomisiin, aamuherätyksiin?

Meillä mies ei ole valvonut yhtään yötä, "vauva" kohta 9kk, eikä herännyt kertaakaan siten, että olisin itse saanut jäädä nukkumaan, kahden kuukauden koliikista huolimatta. Aina kommentti on vain; sinähän tässä olet lasta kotona hoitamassa, tai minun täytyy ladata akkuja, että jaksan käydä töissä tms. Sitten mies vain tokaisee, että nuku päivällä.. Helpommin sanottu kun tehty, en osaa nukkua päivisin, ja varsinkin, kun herran päikkärit ovat tyyliin kaksi kertaa vajaa tunti..

Onhan asia toki näin, minä en käy tällä hetkellä töissä, vaan vauva on työmaani, mutta väliin, varsinkin näin viikonloppuisin olisi kiva itsekin saada vähän pidemmät yöunet :ashamed:

Onko muillakin näin? Ihan vain kartoitan, rutisenko ihan tyhjästä, vai onko asiassa järjen hiven olemassa :|

 

Meillä kyl ihan toisin päin. Mies antaa minun nukkua viikonloppuisin jos haluan. Ja osallistuu kyl kodinhoitoon,lastenhoitoon aina ku töiltään kerkeää ja heräs yöllä sillo ku poika oli pieni. Täytyy kyl nostaa miehelle hattua et jaksaa kun ajaa töikseen rekkaa ja työpäivät ovat kyl pitkiä 10-13 tuntisia.
Mut jaksamisia sulle :hug:

 

Meillä mies on vuorotöissä eli tekee aamua, iltaa ja yötä. On alusta asti auttanut myös öisin koska aika harvoin sen tarttee aamulla aikasin herätä. Tietysti imetykset hoidin minä eikä hänen tarttenut herätä mut jos vaippaa on tarttenut vaihtaa yöllä tai poika valvonut niin mies on kyllä tosi kiitettävästi auttanut. Ettei mulle ole kertynyt hirveää uupumusta. Kyllä mun mielestä sunkiin pitäis joskus saada nukkua pitempiä unia, pätkäunet alkaa pitemmän päälle todella rasittamaan. Vaihtelevasti saan myös aamuisin jäädä nukkumaan vielä hetkeksi ja mies herää pojan kanssa. Eikä tosiaan mitenkään väkisin tartte käskeä vaan mielellään on pojan kans ja antaa mun välillä huilata. Mun mielestä sul on kyl keskustelun paikka miehesi kanssa. Sun työs on kuitenkin 24/7 vuoroa ja pitää sunkin saada välillä levätä. Tää siis vaan mun mielipide.

 

meillä on kaks lasta, 2,5v ja 4kk. ja aina oon minä joka hoitaa kaiken.olen rutissut samasta kun sinä, tuloksetta.Molemmat pojat heräilee öisin, esikoinen oli yli 1v kun nukku pitempään kun 2h putkeen.Ja aina oon minä joka herää..tosin pikkuveljen kohdalla miehen onkin turha herätä kun tahtoo vaan tissiä, mut jos ees joskus aamusin heräisin ton isomman kans...mut ei.
muutenkin kaikki kotityöt mun hoidettavia, vaikka mä vielä opiskelenkin tässä samalla.
ja mitä mies tekee; istuu koneella.
Että mun mielestä et tosiaankaan rutise turhasta, toivotaan että sun rutinas auttais ja miehes ymmärtäis että vois ees joskus antaa sun nukkua ja osallistua.

 

Niin ja mies kyllä osallistuu kodinhoitoonkin sen minkä ehtii. Mun täytyy kyllä siis kans olla onnellinen tuosta ukkokullasta et ei tartte yksin pärjätä.

 

en kyllä käsitä kuinka tuollaisia miehiä on edes olemassa. Meillä on ihan itsestäänselvää ilman mitään keskustelujakin että lapsi on ihan yhteinen "työmaamme". Alusta saakka mies on herännyt öisin yhtä lailla kuin minäkin huolimatta töistään. Nykyäänkin kun vauva vielä syö kerran yössä niin yöllä kun herää syömään niin toinen meistä menee lämmittämään maidon ja toinen nostaa pojan meidän sänkyyn ja vahtii siinä ja vaihtaa vaipan (pissaa niin älyttömästi että se on pakko vaihtaa öisin). Ja jokaikinen yö siis mieskin herää.

Vkloppuaamuisin mies nousee mukisematta kahdeksalta (poika herää aina kasilta) pojan kanssa leikkimään jos en itse jaksa. Usein noustaan molemmat. Työpäivien jälkeen kun mies tulee kotiin ottaa hän "lastenhoitovastuun" eli pääasiassa vaihtaa vaipat,syöttää ja leikittää. Mies myös kylvettää lähes aina. Itse silloin siivoilen ja teen ruokaa, käytän myös koiran pitkällä lenkillä koska tarvitsen usein hetken itselleni. Jos en jaksa siivota/mies ei jaksa leikittää niin silloin minä leikitän ja mies siivoaa. Tätä ei kyllä tapahdu lähes koskaan koska mies ei niin välitä siivoamisesta mutta siivoaa kyllä pyydettäessä mukisematta, jos vaikka pyydän että voisiko hän laittaa tiskit,imuroida jne.

Meillä ehkä asiaan vaikuttaa se, että mies on hoitanu vauvaa niin paljon että tietää ettei se todellakaan ole sama asia kuin ulkopuolisissa töissä käynti. Tai siis ettei voi sanoa että "mulla on ollut rankka työpäivä en nyt jaksa" koska sitä se on kotonakin tavallaan. Olen tehnyt muutaman päivän töitä jolloin hän on vahtinut vauvaa ihan kokopäiväisesti ja sitten tosiaan jos mulla on ollut menoa niin hän on ollut kotona lapsen kanssa.

Tietää siis ettei se ole "vaan kotona olemista" vaan ihan oikeasti vaatii jatkuvaa valppaana olemista ja leikkimistä jne kun on kotona. Pitää myös tehdä ruoat ja siivota eikä se tosiaan ole helppoa kun hoitaa vauvaa. Eli tuo ei elä kuvitelmissa että mä vaan olen kotona ja "laiskottelen". Niin älyttömän ihanaa kun on kotona ollakin lapsen kanssa ja nähdä hänen kasvavan niin onhan se tosiaan omalla tavallaan työtä myös :heart:

Ajatteleeko sinun miehesi että sinä "pääset helpommalla" kotona lapsen kanssa kun hän "kuitenkin käy töissä ja tuo leivän pöytään" tai muuta sellaista? Silloin hän saattaa nimittäin sen takia pitää oikeutettuna sitä ettei hänen muka tarvitsisi osallistua muuhun. Pistä hänet hoitamaan vauvaa kokonaiseksi päiväksi esim. viikonloppuna, kyllä luulisi vähän ajatusten muuttuvan. Mielestäni et todellakaan rutise tyhjästä!!

Niin ja meidän poikamme on nyt n.9,5kk.

 

Kyllä meilläkin mies siis leikkii pojan kanssa viikonloppuna, ja töistä tullessaankin saattaa syöttää iltapuuron ja leikkiä, mutta tosiaan tuo valvominen on jäänyt minulle, ja se käy väliin hermoon.. Varsinkin näin pitkinä pyhinä, kun itse hyppään pojan tykönä vähintään 2-3 kertaa yössä, ja herään pojan rytmin mukaan ennen kuutta, kun taas toinen nukkuu yön ja vielä aamullakin pari tuntia sen jälkeen, kun ollaan oltu jo hereillä... :| Ehkä olen pikkumainen, mutta tosiaan nuo kokonaiset yöunet olisivat kiva nukkua itsekin silloin tällöin

Kotityöt teen minä, niistä en ole viitsinyt edes puhua, mitä nyt esim. joulusiivoukseen kyllä "pakotin" miehen mukaan, sellaisia ei yksin voi tuon pojan kanssa tehdä. Väliin olen saanut käydä kaupoilla ihan itsekseni, ja koiran kanssa lenkillä, ja viihteelläkin kerran, ja mies on pojan kanssa nuo ajat pärjännyt kyllä. Mutta kun minä olen kotosalla, hän on itsekin myöntänyt, että kokee asian niin, että päävastuussa olen silloin minä, niin kuin varmaan olenkin. Mutta väliin tuntuu täällä unitokkurassa päivät ollessani, että seinät kaatuu päälle... :headwall:

 

Varsinkin näin pitkinä pyhinä, kun itse hyppään pojan tykönä vähintään 2-3 kertaa yössä, ja herään pojan rytmin mukaan ennen kuutta, kun taas toinen nukkuu yön ja vielä aamullakin pari tuntia sen jälkeen, kun ollaan oltu jo hereillä... :| Ehkä olen pikkumainen, mutta tosiaan nuo kokonaiset yöunet olisivat kiva nukkua itsekin silloin tällöin

Miten hän sitten perustelee pyhinä sen ettei hänen tarvitse nousta jos ei kuitenkaan ole aamulla töihin menossa? Tosi harmi jos hän kokee että on oikeutetumpi nukkumaan paremmin

 

en kyllä käsitä kuinka tuollaisia miehiä on edes olemassa. Meillä on ihan itsestäänselvää ilman mitään keskustelujakin että lapsi on ihan yhteinen "työmaamme". Alusta saakka mies on herännyt öisin yhtä lailla kuin minäkin huolimatta töistään. Nykyäänkin kun vauva vielä syö kerran yössä niin yöllä kun herää syömään niin toinen meistä menee lämmittämään maidon ja toinen nostaa pojan meidän sänkyyn ja vahtii siinä ja vaihtaa vaipan (pissaa niin älyttömästi että se on pakko vaihtaa öisin). Ja jokaikinen yö siis mieskin herää.

Vkloppuaamuisin mies nousee mukisematta kahdeksalta (poika herää aina kasilta) pojan kanssa leikkimään jos en itse jaksa. Usein noustaan molemmat. Työpäivien jälkeen kun mies tulee kotiin ottaa hän "lastenhoitovastuun" eli pääasiassa vaihtaa vaipat,syöttää ja leikittää. Mies myös kylvettää lähes aina. Itse silloin siivoilen ja teen ruokaa, käytän myös koiran pitkällä lenkillä koska tarvitsen usein hetken itselleni. Jos en jaksa siivota/mies ei jaksa leikittää niin silloin minä leikitän ja mies siivoaa. Tätä ei kyllä tapahdu lähes koskaan koska mies ei niin välitä siivoamisesta mutta siivoaa kyllä pyydettäessä mukisematta, jos vaikka pyydän että voisiko hän laittaa tiskit,imuroida jne.

Meillä ehkä asiaan vaikuttaa se, että mies on hoitanu vauvaa niin paljon että tietää ettei se todellakaan ole sama asia kuin ulkopuolisissa töissä käynti. Tai siis ettei voi sanoa että "mulla on ollut rankka työpäivä en nyt jaksa" koska sitä se on kotonakin tavallaan. Olen tehnyt muutaman päivän töitä jolloin hän on vahtinut vauvaa ihan kokopäiväisesti ja sitten tosiaan jos mulla on ollut menoa niin hän on ollut kotona lapsen kanssa.

Tietää siis ettei se ole "vaan kotona olemista" vaan ihan oikeasti vaatii jatkuvaa valppaana olemista ja leikkimistä jne kun on kotona. Pitää myös tehdä ruoat ja siivota eikä se tosiaan ole helppoa kun hoitaa vauvaa. Eli tuo ei elä kuvitelmissa että mä vaan olen kotona ja "laiskottelen". Niin älyttömän ihanaa kun on kotona ollakin lapsen kanssa ja nähdä hänen kasvavan niin onhan se tosiaan omalla tavallaan työtä myös :heart:

Ajatteleeko sinun miehesi että sinä "pääset helpommalla" kotona lapsen kanssa kun hän "kuitenkin käy töissä ja tuo leivän pöytään" tai muuta sellaista? Silloin hän saattaa nimittäin sen takia pitää oikeutettuna sitä ettei hänen muka tarvitsisi osallistua muuhun. Pistä hänet hoitamaan vauvaa kokonaiseksi päiväksi esim. viikonloppuna, kyllä luulisi vähän ajatusten muuttuvan. Mielestäni et todellakaan rutise tyhjästä!!

Niin ja meidän poikamme on nyt n.9,5kk.

Tää oli kyllä kun mun kirjoittama juttu. Siis noin niinkuin ajatusmaailmaltaan, erojakin tietty kun mun mies tekee vuorotöitä mut esim. noi yöherätykset ja pullon lämmitykset menee noin meilläkin. Meillä poika 10,5kk.

 

Yö heräämiset meillä on olleet aina mun heiniä, joka myös ymmärrettävää, koska edelleen imetän, joten mies nyt ei hirveemmin siihen pysty puuttumaan.
Joskus on viikonloppuisin käynyt niin, että mies saattanut ottaa tytön kainaloonsa ja tokaissut mulle, että nuku rauhassa, hän hoitaa tytön. Kuulostaa siis hyvältä, joo ja nämä hetket sitä onkin. Sitten on myös tämä toinen puoli. Mies ei osallistu kodin siivoukseen juuri ollenkaan. Joskus saattaa tiskikoneen tyhjentää/täydentää ja se sitten onki tilanne jonka se itse kyllä muistaa että kyllä sen silloin tein.

Sitten on vielä nämä tilanteet kuten juhlapyhät vaikka nyt uusi vuosi. Meillä lapsi päälle 4kk ja minä istun lapsen kanssa kotona ja mies baarissa kavereidensa kanssa. Sitten alkaa soittelemaan yhdeksän aikaan, että voisin mennä hänen kaverilleen lapsen kanssa kun hänkin sinne menee. Siis haloo!! Tietää, että tytön nukkumaan meno aika tuolloin. Sitten loukkaantuu mulle kun en halua yhdessä viettää uutta vuotta. Jos sanon miehelle esim. että helppohan sen on mennä mihin lystää kun olettamus tietenkin on että minä hoidan lapsen. Itse yleensä joudun kysymään mieheltä aina, että voisiko tytön kanssa olla pari tuntia että kävisin asioilla. Monesti tällöin tulee kieltävä vastaus kun täytyy tehdä sitä ja tätä. Siis joudun hankkimaan lapsen vahdin jostakin tai ottamaan tytön mukaan jos jotakin menoa.

Näin meillä siis. Ymmärrän myös sua Irma. Asiasta puhut. Tuntuu tosiaan toisinaa, että meidän naisten pysyttävä vaan kotona hoitamassa lapsia, eikä saa kysyä mitään miehen menoista. Mielellään sitten itse pitää kuitenkin miehelle varmistaa tieto että itse varmasti kotona olet, ettei miehen tarvitse pientä päätään sotkea kun vaimo onkin muualla kuin kotona

 

Mamacitan kysymykseen;
Hän on vain todennut, että molemmilla meillä on omat hommamme :| Kun olen kysynyt, onko hänen mielestään hänen työnsä 4x arvokkaampaa kuin minun, en ole oikein mitään kommenttia saanut...

 

Ärtsy mies :-( Ärsytti lukea. Mä en edes suostuisi tuollaiselle tekemään lasta. Jos ei hoida lasta = Ei ansaitse lasta.

Mitähän vastaavasta äidistä ajateltaisiin.. joka kieltäytyisi ottamasta vastuuta lapsestaan/ vauvastaan ja kieltäytyisi hoitamasta tätä. Moinen inhotus joutaisi varmaan vankilaan tai saisi kenkää alta aikayksikön mieheltä.

 

Sä ilmoitat, että et hoida lasta ensi yönä, piste. Että sun mielenterveys, psyykinen hyvinvointi kärsii, jos et saa UNTA. Silloin siitä kärsii myös lapsi. Että jo muinaisessa kiinassa unettomuutta käytettiin kidutukeinona. Ilmoitat, että sinä nukut ja hän hoitaa lasta. Piste. Jos tulee riita, sitten tulee. Minä ainakin nostaisin metelin (ja olen samoista asioista nostanutkin). Kukaan ei tule pitämään sun puoliasi ja arvostamaan sinua, jos et tee sitä itse. Hommat voi olla omat kummallakin, mutta lapsi on yhteinen.

Mä toivon sinulle NIIN PALJON VOIMIA JA SYMPATIAA!!!!!

 

ehkä mies on tosiaan saanut sut "suostumaan" siihen ettei hänen tarvi nousta. Vaikket tietenkään selvästi ole samaa mieltä niin hän ei ehkä näe että ihan tosissasi olet kun ei vieläkään ole antanut sinun nukkua. Metelin nostaisin minäkin ja sellaisen että jääräpäisemmänkin miehen ajatusmaailmaan iskoutuisi se että uni on todellakin erittäin tärkeää! kyllähän hänen pitäisi se tietää kun itse haluaa myöskin nukkua Esim. viikonloppuina toinen yö ehdottomasti vain hänen kontolleen. Ei todellakaan ole liikaa vaadittu. Ja aika lapsellista sanoa että "nuku päivällä" jos lapsi nukkuu alle tunnin pätkiä pari. Vähintäänkin se on helppo tapa yrittää luistaa omasta heräämisvastuustaan.. Asian korjaaminen on tosin tässä tilanteessa sinun vastuullasi selvästi koska mies ei vastaan aio vapaaehtoisesti tulla.

Toivotan paljon voimia ja HYVIÄ unia!! =)

 

Itse en voisi kyllä kuvitellakaan eläväni miehen kanssa joka ei osallistu meidän yhteiden lapsen hoitoon. Nostaisin kyllä kovan metelin jos näin olisi!
Meillä mies syöttää lasta, vaihtaa vaippoja ja vaatteita, leikkii, kylvettää ja laittaa nukkumaan kotona ollessaan enemmän kuin minä =) . Imetyksen tietnkin hoidan itse.. Olen aloittanut osa-aikaiset työt joten viikonloput(kin) mies hoitaa tosi paljon. Miehen osaliistuminen kodin/lapsen hoitoon on ainakin edellytys että voin käydä välillä töissä "virkistäytymässä". Niin ja viikolla olen itse päässyt usein 2-3 kertaa vielä jumppaankin =)
Viikolla minä hoidan 90% yöheräämisistä, joita onneksi melko vähän. Viikonloppuna mieskin voi käydä rauhoittelemassa. Ja ikää meidän tytöllä kohta 11kk :heart:

 

Vielä siis tarkennus, että kyllä mies osallistuu lapsen hoitoon, ei vain öisin eikä aamuisin Saattaa olla ehkä niinkin, etten ole kyllin selvästi ilmaissut, kuinka raskasta on nukkua vain pätkittäisiä unia, tai olen kyllä ilmaissut, mies ei ehkä vain käsitä, kuinka raskasta ja ärsyttävää se on pitkän päälle... Vauvan jaksan kyllä hoitaa, mutta muuhun ei sitten energiaa ole riittänytkään

Vikaa saattaa olla ehkä itsessänikin, olen kenties ollut liian lepsu, enkä ole jaksanut tolkuttaa, kuinka tärkeää olisi edes joskus nukkua kokonainen yö heräilemättä :kieh: Täytyy ottaa asia jälleen tapetille, ehkä vähän vielä entistä selvemmin sanakääntein? |O

Kaunis kiitos kaikille sympatioista/vinkeistä ja omista kokemuksista, tiedän ainakin, ettei tämän ehkä kuulu olla näin, tai ettei ainakaan kaikille muilla ole näin