Heippa kaikille,
Ajattelin kirjoittaa ja kysellä ovatko muut joutuneet työpaikoilla samanlaiseen tilanteeseen kanssani.Odotan toista lastani ja tämä raskaus onkin ollut aivan erilainen kuin ensimmäinen.Voin todella pahoin ja oksentelin raskauden alkuvaiheessa n.8 vkon ajan ja jouduin olemaan työstä sairaslomalla 4 vkon ajan,jonka vuoksi koin työkavereideni puolesta epäilyä ja vähättelyä omaa vointiani kohtaan,minulle jopa soiteltiin kotiin ikäänkuin varmistellakseen,että olen varmasti kipeä.Jopa sitä että onko lääkäri kirjoittanut saikut ihan aiheesta epäiltiin. Odotuksen ajan elämässäni on ollut paljon stressiä myös yksityiselämässäni,läheisten pitkä sairaus ja kuolemakin ja menetys on käynyt lähellä.Lisänä vielä stressi ja mielestäni silmätikuksi joutuminen työpaikallani ei ole muuta kuin pahentanut stressiä ja henkistä pahoinvointia.Nyt rv 20+3 lääkäri määräsi viikon saikun supistusten takia,joita on tullut muutaman vkon ajan siitä asti kun olin menettää läheiseni.Nyt mietin ,onko vika sittenkin minussa,olisiko vaan pitänyt jaksaa enemmän ja olla kuuntelematta omaa vointia.Työssäni kun on myös arvioitu sitä miten elän ollessani kotona sairaslomalla ja sitä ettei raskaus ole sairaus. Kuitenkin minun on jaksettava 3v. tyttäreni kanssa.Mielestäni raskaus ja lapsen hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys ja kuitenkin tärkein asia tässä maailmassa.Nyt voin mielestäni henkisesti huonosti ja henkiset paineet myös työpaikan puolelta ahdistavat.Että muka käyttäisin raskauttani tekosyynä vain saadakseni sairaslomaa ollakseni poissa työstä,pah,ei tää kotona olokaan aina kovin herkkua ole.Kirjoittakaa omakohtaisia kokemuksia ja siitä mien raskausaikana olette voineet.Tämän kaiken jäleen olen kokenut olevani jotenkin erilainen kuin muut odottajat,kun on näin paljon vaivoja
Ajattelin kirjoittaa ja kysellä ovatko muut joutuneet työpaikoilla samanlaiseen tilanteeseen kanssani.Odotan toista lastani ja tämä raskaus onkin ollut aivan erilainen kuin ensimmäinen.Voin todella pahoin ja oksentelin raskauden alkuvaiheessa n.8 vkon ajan ja jouduin olemaan työstä sairaslomalla 4 vkon ajan,jonka vuoksi koin työkavereideni puolesta epäilyä ja vähättelyä omaa vointiani kohtaan,minulle jopa soiteltiin kotiin ikäänkuin varmistellakseen,että olen varmasti kipeä.Jopa sitä että onko lääkäri kirjoittanut saikut ihan aiheesta epäiltiin. Odotuksen ajan elämässäni on ollut paljon stressiä myös yksityiselämässäni,läheisten pitkä sairaus ja kuolemakin ja menetys on käynyt lähellä.Lisänä vielä stressi ja mielestäni silmätikuksi joutuminen työpaikallani ei ole muuta kuin pahentanut stressiä ja henkistä pahoinvointia.Nyt rv 20+3 lääkäri määräsi viikon saikun supistusten takia,joita on tullut muutaman vkon ajan siitä asti kun olin menettää läheiseni.Nyt mietin ,onko vika sittenkin minussa,olisiko vaan pitänyt jaksaa enemmän ja olla kuuntelematta omaa vointia.Työssäni kun on myös arvioitu sitä miten elän ollessani kotona sairaslomalla ja sitä ettei raskaus ole sairaus. Kuitenkin minun on jaksettava 3v. tyttäreni kanssa.Mielestäni raskaus ja lapsen hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys ja kuitenkin tärkein asia tässä maailmassa.Nyt voin mielestäni henkisesti huonosti ja henkiset paineet myös työpaikan puolelta ahdistavat.Että muka käyttäisin raskauttani tekosyynä vain saadakseni sairaslomaa ollakseni poissa työstä,pah,ei tää kotona olokaan aina kovin herkkua ole.Kirjoittakaa omakohtaisia kokemuksia ja siitä mien raskausaikana olette voineet.Tämän kaiken jäleen olen kokenut olevani jotenkin erilainen kuin muut odottajat,kun on näin paljon vaivoja