Odotusajan vaikeudet

Heippa kaikille,
Ajattelin kirjoittaa ja kysellä ovatko muut joutuneet työpaikoilla samanlaiseen tilanteeseen kanssani.Odotan toista lastani ja tämä raskaus onkin ollut aivan erilainen kuin ensimmäinen.Voin todella pahoin ja oksentelin raskauden alkuvaiheessa n.8 vkon ajan ja jouduin olemaan työstä sairaslomalla 4 vkon ajan,jonka vuoksi koin työkavereideni puolesta epäilyä ja vähättelyä omaa vointiani kohtaan,minulle jopa soiteltiin kotiin ikäänkuin varmistellakseen,että olen varmasti kipeä.Jopa sitä että onko lääkäri kirjoittanut saikut ihan aiheesta epäiltiin. Odotuksen ajan elämässäni on ollut paljon stressiä myös yksityiselämässäni,läheisten pitkä sairaus ja kuolemakin ja menetys on käynyt lähellä.Lisänä vielä stressi ja mielestäni silmätikuksi joutuminen työpaikallani ei ole muuta kuin pahentanut stressiä ja henkistä pahoinvointia.Nyt rv 20+3 lääkäri määräsi viikon saikun supistusten takia,joita on tullut muutaman vkon ajan siitä asti kun olin menettää läheiseni.Nyt mietin ,onko vika sittenkin minussa,olisiko vaan pitänyt jaksaa enemmän ja olla kuuntelematta omaa vointia.Työssäni kun on myös arvioitu sitä miten elän ollessani kotona sairaslomalla ja sitä ettei raskaus ole sairaus. Kuitenkin minun on jaksettava 3v. tyttäreni kanssa.Mielestäni raskaus ja lapsen hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys ja kuitenkin tärkein asia tässä maailmassa.Nyt voin mielestäni henkisesti huonosti ja henkiset paineet myös työpaikan puolelta ahdistavat.Että muka käyttäisin raskauttani tekosyynä vain saadakseni sairaslomaa ollakseni poissa työstä,pah,ei tää kotona olokaan aina kovin herkkua ole.Kirjoittakaa omakohtaisia kokemuksia ja siitä mien raskausaikana olette voineet.Tämän kaiken jäleen olen kokenut olevani jotenkin erilainen kuin muut odottajat,kun on näin paljon vaivoja

 

Erittäin ikävää tuollainen, mutta kaikki eivät ymmärrä, että raskaudet ovat erilaisia ja vaivat sen mukaan.

Itse jouduin sairaslomalle kesätöistäni "uhkaavan keskenmenon" takia, se oli ihan ok.

Mutta myöhemmin menin työharjoitteluun, ja minulla oli edelleen aamuisin aivan kamalaa pyörrytystä, hyvä että näin mistä kolmesta ovesta pitää ulos mennä ja sitten piti vielä ajaa autolla.
Työharjoittelussa "pomoni" (nainen) arvosteli "jatkuvaa myöhästelyäni" ja moitti minua koko ajan siitä.
Sanoi että, kun Hän odotti, Hän oli joka aamu ajoissa koska Hän kunnioitti työkavereitaan eikä Hän jäänyt vitkuttelemaan kotiin.
Tuntui aika epäreilulta, mutta minkäs sille mahtoi.

 

Niinpä ja kaikkein ärsyttävintä on se että joku vertaa toisen odotusta omaan odotukseen. Ja kun mulle ainakin omat lapset on paljon tärkeämpiä kuin työkaverit ja mieluummin kunnioitan lasteni hyvinvointia kuin työkavereideni.Kiitos vastauksestasi. on vaan kovin inhottavaa mennä työpaikkaan jossa katsotaan kieroon ja suuri osa on sitä mieltä että olen ollut turhaan poissa työstä.

 

Mulla alkuraskaudessa (eikä niin alkukaan..) oli vähän samanlaista.Oksensin aamusta iltaan 4 kuukautta.Kaikilla kavereilla ollut helppoja raskauksia niin ärsytti kun kaikki vähätteli mun oloa ja sain kuulla myös paljon tota "raskaus ei ole sairaus"...Joo ei olekaan mutta sairaaksi olen itseni tuntenut lähes koko 30 viikon ajan.Onneksi on kohta ohi

 

No.....minulla oli työnantajana lapseton nainen.Tunsin jo aina siitä huonoa omaatuntoa että lähdin töistä tasan työajan päättyessä jotta ehdin hakea neljä lastani eri hoitopaikoista. Puhumattakaan jos joku lapsistani sairasti! Nyt kun tulin viidennen kerran raskaaksi, irtisanouduin. Kukaan ei voi ymmärtää että paine työpaikalla oli niin suuri, etten olisi saattanut kertoa olevani raskaana. Ja kuka hullu nyt IRTISANOUTUISI näinä epävakaina aikoina vakityöpaikastaan!!! Niinpä. Mutta....Lisäksi vielä olen tuhrutellut ihan plussatestistä alkaen ja teen sen verran fyysistä työtä, etten halunnut riskeerata uutta elämän alkua. No, kukin tavallaan. Me onneksi muutimme juuri joulun alla aika kauaksi tuosta työpaikasta ihan toiselle paikkakunnalle, joten syyksi sanoin muuton sekä työkavereilleni että työnantajalle.

 

Mulla oli kanssa aluksi ihan järkyttävää pahoinvointia, jonka takia kerroin esimiehelle aika varhaisessa vaiheessa raskaudestani, olin sairaslomallakin oksentelun takia. Lisäksi sairastin poskiontelontulehduksen alkuraskaudessa ja senkin takia olin saikulla. Esimieshän (4 lapsen äiti) totesi, että häntä kyllä vähän epäilyttää, että olenko oikeasti kipeä. No lääkäriltä olin saanut kassillisen lääkkeitä ja sairaslomaa, joten kyllä olin IHAN OIKEASTI kipeenä.

Tänään sain sairaslomaa supisteluiden takia, ja eiköhän siitäkin tullut pomolta sanomista... Mua niin ärsyttää, ihan kuin olisin tahallani huonovointinen tai muuten vaan vaivainen tän raskauden takia! Kyllä mäkin olisin mieluummin töissä kuin yksin täällä kotona. Tänään sanoinkin yhdelle ihanalle työkaverille, että tästä lähtien mä aattelen vaan vauvaa ja itteäni, enkä todellakaan välitä idiootin pomon sanomisista. Onneksi enää vaan 4 kk äippäloman alkuun

 

Tänään viimeksi sain kuulla työtoveriltani vähättelyä ja hän sanoi ettei työni edes ole niin raskasta että se voisi aiheuttaa supisteluja,sitä paitsi hänensupistelunsa kuulemma helpottivat istumisella. Ja että ovat oikeen porukalla miettinyt sairaslomani tarkoitusperää. Itse olenkin sitä mieltä että supistelut ja väsymys ovat johtuneet rankoista elämäntilanteistani ja stressistä ja henkisestä paineesta jotka osaltaan ovat työpaikan aiheuttamia,välillä olen verrannut tilannetta jopa työpaikkakiusaamiseen.Olen joutunut kesken sairasloman menemään työpaikalleni ns."kuulusteluun" siitä mikä vointini on ja siitä miksi ei mieheni voi niin usein jäädä hoitamaan sairasta lastamme,joka oli korvakierre lapsi ja sairasti 16 korvatulehdusta vuoden aikana ennen kuin pääsi putkitukseen.Myönnän että olen joutunut viimeisen kahden vuoden aikana olemaan paljon poissa työstäni,mutta koskaan en turhaan. Olen ainoa kolmekymppinen meidän työyhteisössa ja kaikilla muilla on aivan erilainen elämän tilanne kun ovat lähes viisikymppisiä ja lapset ovat kaikilla jo isoja. Esimieheni,joka on mies, on jopa soitellut sairaslomani aikana minulle kotiin tarkistaakseen kuinka kipeä olen ja epäillyt miten pahoinvointi voi estää työkykyä ja kestää niin kauan.Tämän tilanteen edessä olen aivan neuvoton ja asia vaivaa minua todella paljon,älä välitä on yleinen kommentti jota olen kuullut,mutta en voi olla välittämättä kun tuntuu niin pahalta.Minäkin olen ainakin 100 kertaa sanonut että nyt en enää välitä siitä mitä muut sanovat ja että tästä eteenpäin ajattelen vain lapsiani,mutta siinä vaiheessa kun haukut menee henkilökohtaisiksi ja epäillään valehtelijaksi ei voi muuta kuin tuntua pahalta.

 

Niin irtisanoutuminenkin on käynyt mielessä myös minulla,mutta sillä aiheuttaisin tällä hetkellä vain harmia itselleni.Ymmärrän kyllä erittäin hyvin niitä jotka ovat siihen ratkaisuun päätyneet,se ei ole itselläkään ollut kaukana.Kuitenkin olen ajatellut että minulla on täysi oikeus jäädä kotiin hoitamaan sairastunutta lasta tai siinä vaiheessa kun lääkäri minut sairaslomalle määrää.Lisään vielä että työskentelen hoitoalallamissä luullaan että ymmärystä olisi enemmän tällaisia asioita kohtaan.Työtoverini ovat hoitajia tai lääkäreitä ja hepäs vasta kovia ovatkin epäilemään sairasloman tarvetta.

 

Lennuliinille haluaisin sanoa vain sen verran, että kertomasi mukaan työkaverisi vain vaikuttavat erittäin kateellisilta, elämäänsä kyllästyneiltä ihmisiltä. Luulisi, että enemmän sinusta on hyötyä olla sairaana sairaslomalla, jolloin saavat terveen tuuraajan, kuin töissä, jolloin luultavimmin et pystyisi työskentelemään läheskään täydellä teholla. Ja luulisi myös, että PERHEELLISET ihmiset, varsinkin äidit näkisivät tämänkin puolen, mutta näköjään ei.

Juurikin tuollaiset viisikymppiset, juuri vaihdevuodet ylittäneet naiset tuntuvat olevan tässä yhteiskunnassa suurimpia muiden elämän arvostelijoita. Kun ei enää omassa elämässä tapahdu mitään jännää, eikä ole enää muuta kuin työntekoa ja eläkkeelle pääsyn odottamista, odotetaan myös kanssaihmisiltä samanlaista käytöstä, miksi? Ettei vaan iske kateus. Näillä viisikymppisillä ihmisillä tuntuu olevan jo NIIN paljon elämää takana, ja NIIIN paljon elämän viisautta, että voidaan arvostella muitta mutkitta toisten elämää...

Tekstini pointti oli antaa Lennuliinille hieman tukea vaikeaan tilanteeseen. Itsellä ei ole kokemusta vaikeista työoloista raskaana ollessa, eikä vielä raskaudestakaan (olen vielä niin alussa), mutta noista elämään kyllästyneistä viisikymppisistä ja vaikeista elämäntilanteista on valitettavasti. Paljon kultaisia hermoja ja jaksamisia sinulle!

 

heipähei...
todella tuttua....juuri aamulla soitin esimiehelle (päiväkodin johtaja) että olen poissa lapseni kuumeen takia. Olen lisäksi raskaan arv 20 ja ollut milloin flunssan takia ja milloin pahoinvoinnin takia poissa töistä. Sain niin hirveät huudot että minun takia ryhmä ei toimi jne. oon itkeny koko päivän. Äippäloma alkaa toukokuun alussa LA on 27.6. Esimies rupesi huutamaan että helsinginkaupunki voi palkata seuren sujaisen minun kotiin hoitamaan lastani.....ei onnistu...en ota vierasta ihmistä hoitamaan lastani joka makaa 39 kuumeessa. En tiedä mitä tehdä....osaako joku auttaa.....

 

vielä sen verran että työtoverini ymmärtävät minua ja heidän mielestä ryhmä ei kärsi....onhan meitä 5 hoitajaa.....

 

Kiitos kaikille,on ihanaa että vielä joillain löytyy inhimillisyyttä!! DsariaL,kiitos sinulle sanoistasi,lämmitti kovasti mieltä sinun sanasi. :hug:

 

Hei!

Kuulutteko ammattiliittoon, eli olisiko teillä mahdollisuus ottaa yhteyttä luottamusmieheen? Kenelläkään esimiehellä ei ole oikeutta vaatia kesken sairasloman tulemaan töissä käymään. Itse asiassa jos menee, ja sillä kerralla sattuisi jotain, ei esim. mikään vakuutusyhtiö suostu korvaamaan tapahtunutta. Myös tuo sairaslomalle soittelu on mielestäni ihan selvää työpaikkakiusaamista ja suosittelen lämpimästi yhteydenottamista luottamusmieheen.

Itse olen tällä hetkellä kolmatta kertaa raskaana, kaikki raskaudet alkaneet vuoden sisällä ja jokainen ollut eri tavalla vaikea (mm. kovia verenvuotoja ja kipuja alkuvaiheessa, raskaudenkeskeytys sikiövaurion vuoksi, keskenmeno, kovat liitoskivut, pahoinvointia ja nyt viimeisimpänä rannekanavan oireyhtymä ). Olen jokaisen raskauden vuoksi joutunut olemaan jonkin verran poissa töistä, yhteensä kuitenkin lukuisten viikkojen ajan. Minullekin jotkut työkaverit ovat sanoneet, ettei raskaus ole sairaus. Itse olen siihen vastannut, ettei periaatteessa olekaan, mutta joskus kyllä muistuttaa sellaista kovasti.

Suurimmaksi osaksi olen saanut todella paljon tukea työyhteisöltä, erityisesti esimieheltäni. Hänen kanssaan sovimme jo ensimmäisen raskauden päätyttyä keskeytykseen ja palattuani töihin, että jos jonain päivänä en "pysty" tulemaan töihin, niin soitto aamulla riittää. Samoin hän on ollut erittäin ymmärtäväinen kaikkia muita raskauksien tuomia vaivoja kohtaan. Hän on monet kerrat todennut, että tärkeintä olisi, että tällä kertaa saisin vauvan syliin asti. Muut asiat ovat toisarvoisia.

Sen sijaan entinen esimieheni on esimerkiksi täräyttänyt minulle päin kasvoja, että olen henkisesti sairas, kun en päässyt ensimmäisen vauvan menetyksestä parissa kuukaudessa ylitse. Se kommentti koski ja kovasti, enkä ole voinut antaa hänelle sitä edelleenkään anteeksi. Tuskin koskaan annankaan. Hänen lausuntonsa vuoksi kävin kuitenkin psykologin vastaanotolla kysymässä, olenko tosiaan epänormaali. Psykologi suorastaan suuttui ex-esimiehen lausunnosta ja totesi, että kyseisellä ihmisellä itsellään on jotain pahasti vialla.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että perhe menee aina työn edelle. Maailmassa on valitettavan paljon myös toisin ajattelevia ihmisiä, jotka edellyttäisivät muiden noudattavan omaa arvomaailmaansa. Mutta siihen en ainakaan minä ole valmis lähtemään mukaan. Karu totuus loppupeleissä on se, ettei kukaan oikeasti ole työssään korvaamaton, vaikka sellaisen illuusion itselleen ja muille loisikin. Sen sijaan perheessään jokainen on korvaamaton.

 

Minun mielipiteeni työn ja perheen merkityksestä on ollut aivan sama kuin sinulla,työssäni minulle on kyllä toitotettu sitäkin että minulla on huono työmotivaatio ja pitäisi olla lojaalimpi työtovereita kohtaan,tämän sanonut henkilö sanoi itsekin aina toimivansa niin.Sitäpaitsi heillä on kuulemma korkeampi työmoraali kun eivat niin "helposti" jää sairaslomalle. Työssäni minua on itketetty niin paljon ja aloin jo itsekin uskoa että kaikki vika on minussa ja omassa käyttäytymisessä ja että todellakin olen huono työntekijä. kun olin perheetön en juuri koskaan ollutkaan sairaslomalla,mutta nyt emnsimmäisen raskauden jälkeen on tilanne ollut aivan toinen. Kuulun kyllä liitton,mutta meidän luottamusmiehemme on yksi työkaverini,joka on muiden kanssa samaa mieltä,eikä varmasti koskaan asettuisi pitämään puoliani. Työpaikkakiusattu olen itsekin kokenut olevani ja nyt kaiken tämän jälkeen kiinnostukseni työhöni on täysin poissa,enkä koskaan voi unohtaa sitä miten henkilökohtaisiin asioihini on puututtu tai sitä miten minua on arvosteltu.Olen ollut näistä yhteydessä neuvolaani ja saanut sieltä todella paljon tukea ja vahvistusta siihen että työtovereideni käyttäytyminen ei ole normaalia vaan menee kiusaamisen puolelle. kiitos myöskin kaikille teille,on niin ihanaa saada vahvistusta siihen ettei vika ole omassa päässäni ja käyttäytymisessäni.Pikkuhiljaa tällaisessa tilanteessa alkaa uskoa että kaikissa työpaikoissa on ihan samanlaista ja minun tarvitsee vain kestää kaikki,onneksi näin ei ole. Henkisesti olen näissä asioissa aivan loppu,enkä tiedä jaksanko työssäni tästä eteenpäin. Sitä vaan ihmettelee kuinka jotkut ihmiset voivat olla niin sydämettömiä ja aiheuttaa toiselle niin paljon mielipahaa ja ennenkaikkea olla vielä ylpeä sanomisistaan.

 

:hug:

Tärkeintä on sinun ja lapsiesi, syntyneen ja syntymättömän hyvinvointi!

Minäki olen ollu raskausaikana paljon sairaslomalla. Podin siitä todella huonoa omaatuntoa ja tunsin epäonnistuneeni tässä toisessa raskaudessa (ekassa kun ei ongelmia ollut ) .
Mullakin supistuksia jostain rv 20 asti ollut, eikä tosiaan asiaa helpottanut heti sairasloma, koska ressasin työasioita silti. Minäki tein "vain" istumatyötä ja tuntui hölmölle olla pois. Mutta mutta, juurikin tuossa yksi lääkäri ja yksi kätilö sanoivat minulle että juuri se istuminen voi toisilla niitä supistuksia pahentaa!!!
Mulla ainakin näin on, yhdessä vaiheessa en pystynyt tosiaankaan istumaan kotona koneella/ruokapöydän ääressä/sohvalla kun ihan hetken.

Kaikkea hyvää sinun odotukseen :flower:

 

Lennuliini
Tuo kuulsotaa erittäin järjestelmälliseltä työpaikka kiusaamiselta...sinuna ottaisin välittömästi yhteyttä luottamusmieheen, jotta aisaa saadaan setvittyä.
Nykypäivän elämänkatsomus ei valitettavasti ole enään perhekeskeinen vaan työkeskeinen ja siitä nämä asenteet juontavat juurensa...perhettä pidetään itsestään selvyytenä, joka on ja pysyy, mutta työ on kohotettu korokkeelle ja työnsä tulisi hoitaa vaikka toinen jalka haudassa...mikään perhetrategia ei ole nykyään mikään este työnteolle, tai ainakin näin monesti ajatellaan... :ashamed:

Itsekkin entisellä työpaikalla jouduin pahaan olkapään lihastulehdus ja jännettuppitulehdus kierteeseen ja jouduin olemaan useasti poissa töistä, vaikken olisikaan tahtonut...usein venyt lääkärille menoa aina siihen pisteeseen että käsi oli lähes liikkumaton kivun takia...typerää.
Tästäkin huolimatta minua katsottiin aina kieroon ja naurettiin selän takana, kun toimitin tiimimme esimiehelle sairaslappusta...olo tuntui kurjalta ja loi ahdistusta...luottamusmiehen kanssa kävin sitten lähes vuoden päästä juttusilla kun omat työystäväni alkoivat karttaa minulle puhumista muissa kuin työasioissa ja koska hän ei saanut asioihin liitonkaan kanssa muutosta aikaan (kyseessä siis erittäin iso yhtiö ) eikä yksinään (sillä eihän kukaan voi pakottaa toista pitämään toisesta ystävänä ) niin päätin irtisanoutua toimestani.

Olimme tuolloin yrittäneet saada esikoista alulle n.7kk ja kun työ lopulta loppui ja olin vihdoin stressitön, sai poikamme heti alkunsa...joten ellei jotain pahaa niin ei ilmeisesti hyvääkään ja tämä oli kyllä elämäni paras valinta koskaan.
Tulen jatkossakin valitsemaan ennemmin perheen kuin työn, sanoi kuka muu mitä tahansa =)

 

kesken sairasloman tulemaan töissä käymään. Itse asiassa jos menee, ja sillä kerralla sattuisi jotain, ei esim. mikään vakuutusyhtiö suostu korvaamaan tapahtunutta.

Muuten kyllä sympatiseeraan ja empatiseeraan kirjoittajia, mutta haluan korjata yhden asian:

"Raukeaako tapaturmavakuutus, jos tulee sairauslomalla töihin?

- Yllättävän usein työnantajat toteavat, etteivät voi ottaa töihin, kun ei ole vakuutukset voimassa. Se on täyttä roskaa ja moneen kymmeneen kertaan selvitetty. Sellaisia vakuutusehtoja ei ole olemassa, että tapaturmaehdot eivät olisi voimassa, jos tulee niin sanotusti sairaana töihin. "

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article212193.ece