Hei kaikille, varovaisesti ilmottaudun mukaan vaikka olenkin aika toivoni menettänyt tapaus tällä hetkellä
Yritystä on takana 1 v 7 kk ja julkisella puolella ollaan oltu alkututkimuksissa, joiden lopputulos on diagnoosi N97.9 "Infertilitas feminae non specificata" eli minun selittämätön hedelmättömyys. Kaikki on kuitenkin itselläni kunnossa, tuubat auki, ovuloin, mutta kun vaan ei tärppää! Miehellä todettiin myös hitaat siittiöt, joten tällaisella yhdistelmällä itketään täällä kuukaudesta ja pettymyksestä toiseen.
Viimeisimmän pettymyksen kruunasin skoolamaalla ensimmäistä kertaa rohkeasti clomifenit kurkusta alas ja tänään on ensimmäisen clomikierron viimeinen päivä! Kuumia aaltoja on koettu, hikeä pukannut ja muutenkin ollut vähän mummokuumottava olo
Toiveet on erittäin matalalla, sanoisinko että jopa mitättömät tämän onnistumisen suhteen. Täältä ketjusta haen nyt turvaa kun tuntuu että mies ei jaksa kuunnella meikäläisen horinoita aiheesta "Raskaana" enää hetken vertaa.
Katsotaan mitä tuleman pitää. Tekis mieleni huutaa suoraa huutoa, ihan rehellistä suoraa konstailematonta huutoa, niin pinkeällä hermo tämän asian kanssa on eikä se varmasti yhtään edesauta niitä onnellisuushormoneja joista voisi olla hyötyä tässä yrityksessä. Vaikea maailma.