Odottavat isät

[Himpu]

Täällä on paljon keskustelua äitien tuntemuksista, mutta entäs isät? Miten te koette (alku)raskauden?

Meillä ainakin mies on kovin innoissaan, suunnittelee tulevaa, ja odottaa pääsyä ultraan kanssani. Seksiä tekisi mieli entiseen tahtiin, mutta vaimokkeen pahoinvointi ja väsymys on hillinnyt tahtia - "uudet" muhket rinnatkin herättävät himoja . Itse asiassa, jos pahoinvointi ei ole älytön, pienet petileikit jopa parantavat oloa.

Itse olen kokenut aika hassuksi sen, miten mies pitää huolta syömisistäni: ei liikaa lakua tai karkkia, katsoo tarkkaan tuoteselosteet, raahaa kaupasta hedelmiä ja mehuja mielihalujeni mukaan... Ihan mukavaa kyllä, kun se jaksaa huolehtia. Juhannuksena otti rauhallisesti ja oli seuranani muiden rellestäessä. Toki olen sanonut ja halunnut, että hän voi käydä silloin tällöin ulkona kavereitten kanssa, vaikka minä joutuisin yksin kotona olemaankin (en halua lähteä savuisiin baareihin). Kaiken kaikkiaan tuntuu, että kummallakin on hyvä fiilis, vaikka asiat tässä pikkuhiljaa muuttuvatkin; mennään tilanteen mukaan ja huomioidaan toinen.

Olisi tosi mukava kuulla muutenkin tulevien isien ajatuksia.

 

[ariel69]

Hei Himpu! Kiva kuulla, että sinulla on kypsä, vastuunsa tunteva mies. Meillä on asiat onneksi aika samaan malliin, mies on riehunut riehumisensa jo ennen meidän suhdetta eikä koe että menettäisi mitään vakituisessa suhteessa taikka vauvan syntyessä. Päin vastoin! Toki vieläkin, lähes neljäkymppisenä, saunakaljat maistuvat ja silloin tällöin saattaa olla poikien saunailtojakin. Meno on kuitenkin jo rauhoittunut sen verran, että osataan ottaa kohtuudella. Pidämme molemmat kokkaamisesta ja vältämme rasvaa, sokeria jne. Mies on joutunut käymään kaupassa nyt kun olen sairauslomalla ja hyvin terveellistä muonaa sieltä kasseista löytyy!
Vauva on päivittäinen puheenaihe ja molemmat olemme innoissamme pikkusen odotuksesta. Miehelle lapsi on esikoinen ja kauan odotettu! Olen varma, että hän tulee viettämään paljon aikaa lapsen kanssa ja onpa jo puhunut mahdollisesti jäävänsä hoitovapaallekin lapsen ollessa parivuotias!

 

[Zanni]

Meillä myös isä on mukana odotuksessa. On suunnitellut kuulemma jo vaunujen ja sängyn ostamista. Katsoo, että syön tarpeeksi ja muutenkin tuntuu pitävän huolta toisella tavalla kuin aiemmin. Erityisen hellyttävää oli se, kun kertoi ajatelleensa ostaa sellaisen vauvamuistokirjan - tiedättehän, sellaisen, mihin saa laittaa valokuvia ja kirjoittaa, milloin on ensimmäisen kerran kontannut jne. Siinä meinasi sillmä kostua.

 

[paksu]

Täälläkin on mies ollut täydellä touhulla mukana odotuksessa. Meillä alkaa loppu tosin olla jo käsillä. Parhaiten on ittelle jäänyt mieleen se kun olimme lastentarvikekirpputorilla. Itse olen innokas kirppareiden koluaja, mutta miehelle nuo reissut ovat olleet hiukan vastahakoisempia. Yksi kerta ukko sitten kotiin päästyämme kaivaa muovipussista chiccon muovisen junan perävaunuineen. Oli kuulemma syöksynyt sen kimppuun mammojen välistä..olin aivan otettu!! No muutenkin on tarkkaillut syömisiäni ja kantanut huolta jaksamisestani kympin arvoisesti. Aina kun yksi viikko on saatu täyteen, lukee ukko mahalle vauvakirjan artikkelin siitä mitä mahassa nyt tapahtuu. Ja mahan rasvauksen on hoitanut mielellään aina ennen nukkumaanmenoani. Nyt vain odottelen kuinka se synnytyksestä selviää.

 

[Arska82]

Itse olen ollut hyvin innoissani tulevasta lapsestani. Kun kuulin et avovaimoni on raskaana, niin taju siinä meinas mennä ja tuli pikkasen heikko olo, mutta kun asian oli käsitellyt rauhassa, niin sen jälkeen en ole muuta kun ollut innoissani koko asiasta. Olen alusta asti halunnut olla mukana kaikissa ultrissa ja sit myös mukanan synnytyksessä. Itse halusin et muutamme isompaan asuntoon, hommaamme uuden tilavemman auton, turvaistuimen, tuplarattaat (on jo parivuotias pikkutyttö) ja kaikenmaailman muita vauvan tavaroita. Laskettu aika on ens sunnuntaina ja nämä pari viikkoa on ollut ihan tuskaa kun odotan vauvan syntymistä niin innolla. Omasta mielestäni raskaus kaunistaa naista, ainaskin kaunistaa omaani vaikka hän ei sitä oikein tahdo uskoa. Olen pyrkinyt mahdollisuuksieni ja taitojeni puitteissa takaamaan odottajalle parhaimman olon. Tuonu ruokaa, hoitanut lasta, siivonnut, tuonut närästyslääkettä, juotavaa keskellä yötä, hieronut, tukenut. Täytyy kylläkin myöntää etten voisi olla yhtään onnellisempi kun se lapsi vihdoin ja viimein syntyy.

 

[Aurora 80]

Voih, kuulostavat ihanilta nuo teidän miehenne! Meilläpäin mies oli usein tuollainen esikoista odottaessani, toki ainainen vauvalässytykseni aiheutti joskus lasittuneen katseen ja hajamielistä nyökyttelyä...

Nyt kun toinen lapsi on tulossa, niin mies on kyllä huomaavainen kuten aina eli ei mitään suurempia ongelmia, mutta on itsekin tunnustanut välillä unohtavansa koko raskauteni! Varsinkin ennen kuin tämä pötsini (rv 22+) alkoi kasvamaan. Niin kyllä unohdin välillä minäkin...

Ymmärtää tietysti miksi minun pitää välttää raskasta kantamista yms., mutta mitään jalkahierontaa ei ole tarjolla. Ei siihen olisi aikaakaan, kun esikoinen on taaperoikäinen vauhtihirmu. Niin ne ajat muuttuvat... =)

 

[Craviz]

Meillä mies huolehtii minun voinnistani..olenko syönyt, olenko juonut riittävästi..kehottaa aina ajamaan varovasti yms..taputtelee masua, juttelee sille, kokeilee päivittäin josko saisi tuntumaa vauvan potkuista ja saahan se
On ylpeä tuleva isä, kertoo sen kaikille ja niin ihana hymy naamalla..
Elää tunteitteni mukana, ymmärtää kun kiukuttaa, kun itkettää..antaa minun lihoa rauhassa heh, sanoo vain että niin pitääkin kun tuskastelen kilojani..
On se kivaa..

 

[hiimu]

Just yöllä vetistelin tästä aiheesta... Kun miehellä on ennestään 2 lasta, niin ymmärrän kyllä ettei hän jaksa olla niin innoissaan ja täysillä mukana, mutta kun tämä on MUN ensimmäinen!
Mä inhoan syvästi kaikkea vauvahössötystä ja vouhkaamista, täähän on maailman luonnollisin asia. Mutta silti tulee itku kun mies suhtautuu yhtä terveesti... Mun sisäinen reppana haluais että minä ja maha oltais sen elämän keskipiste.
Mites te muut jotka olette ensi kertaa asialla ja mies ei?