Odottavat äidit tulisi ottaa herkemmin tutkimuksiin

Odottavat äidit tulisi ottaa herkemmin tutkimuksiin - Adressit.com

Odottavat äidit tulisi ottaa herkemmin tutkimuksiin esim. Naistenklinikalle ja Kätilöopistolle.

Kuulostaako tutulta: lähdet ennenaikaisten supistusten takia keskellä yötä taksilla valitsemaasi synnytyssairaalaan, mistä sinut käännytetään kotiin koska et täytä kaikkia kriteereitä (jollei supistusten yhteydessä tule veristä vuotoa tai lapsivesi mene, on käyntisi 'aiheeton'). Supistuksiin liittyvä kipu on subjektiivinen tuntemus, eikä sitä oteta vakavasti.

Odottava äiti on vastuussa sekä omasta mutta ennen muuta toisen ihmisen- sikiön- terveydestä. Ennenaikainen synnytys tai muu raskaudenaikainen komplikaatio ei ole mikään leikin asia: sikiön terveyden suojelu tulisi olla ensisijaisen tärkeää, ei vain odottavalle äidille vaan myös terveydenhuollon ammattihenkilöstölle.

Sikiöllä on perus-ja ihmisoikeus terveeseen elämään, ja tätä oikeutta tulisi suojella jo raskausaikana ottamalla odottavat äidit herkemmin tutkimuksiin.

Odottava äiti tuntee elimistönsä parhaiten, ja jos jokin tuntuu olevan vialla tulisi tämä tuntemus ottaa vakavasti myös synnytyssairaalassa. Jos odottava äiti epäilee että ennenaikaiset supistukset vaativat tutkimuksia ennenaikaisen synnytyksen uhalla, ei odottavaa äitiä saisi käännyttää pois synnytyssairaalan päivystyksestä.

Kohdentamalla resurssit oikein (ottamalla odottavat äidit herkemmin tutkimuksiin esim. supistelujen vuoksi), säästettäisiin myös valtion rahoja (keskosten hoidosta aiheutuneet kulut).
 
  • Tykkää
Reactions: MurSusi
Tarkoitus oli tässä adressin yhteydessä kysyä, onko teillä kokemuksia siitä että teidän tuntemuksia ei ole tarpeeksi huomioitu synnytyssairaalassa, ja jokin aiheellinen tutkimus on jäänyt tekemättä?

Myös kivuttomat supistukset voivat pehmentää kohdunsuun aluetta (tämä osui nyt omalle kohdalle). On äärimmäisen tärkeä tietää jos kohdunsuu pehmenee ennenaikojaan, muuten ei välttämättä osaa välttää turhaa rasitusta (kuten turhaa kävelyä ja nostamista) ja lopputuloksena on pahimmassa tapauksessa ennenaikainen synnytys mistä lapsi maksaa terveydellään. Terveyden kanssa ei tulisi koskaan leikkiä, ja etenkään ei toisten (sikiön).
 
Minä kävin rv 22 vähän aikaa sitten illalla päivystyksessä yht'äkkiä alkaneiden kipeiden supistusten takia (itku ihan pääsi..) ja halusin tarkistuttaa, että kaikki on hyvin. Ei ollut veristä vuotoa tai muuta vastaava. Lääkäri jutusteli ja tottakai otti perus virtsanäytteen ja verinäytteen ja antoi buranaa kipuun... mutta ei olisi tarkistanut kohdunsuun tilannetta ellen olisi sitä itse pyytänyt. Samana päivänä olin käynyt ultrassa ja valitin kivuista, ei sanonut mitään siihen.. no , kaikki on hyvin nyt kun otetaan rauhallisesti :) Olen kyl erittäin herkkä menee näytille jos on jotain kipeitä tuntemuksia tai muuta....
 
Eiköhän tuo mene jo vähän liian naurettavaksi! Ensinnäkään kukaan ei tuosta vaan keskellä yötä lähde sairaalaan, AINAKIN pk-seudulla on tapana soittaa ensin synnytyssairaalaan ja puhelimessa jo käydään asia läpi kätilön kanssa, jossa kätilö arvioi sairaalaan lähdön tarpeen..

Mitäs sitten, jos kaikki "joista vaan tuntuu siltä" otettaisi sinne tutkittavaksi ja sillä aikaa joku joka OIKEASTI tarvitsee apua ei saakkaan sitä, koska päivystys on ruuhkaantunut näistä muista.. Tässähän nyt on myös muistettava se, että myös synnytyssairaaloiden henkilökuntamäärä on rajallinen!

Käsitykseni mukaan varsinkin uudelleensynnyttäjällä saattaa olla hyvinkin ajoissa "paikat kypsynyt", mutta eihän se todellakaan tarkoita sitä, että mukula syöksyy maailmaan sillä sekuntilla. :D Tietenkin poikkeuksiakin on, mutta uskoisin, että tämä on hyvin pieni osa odottajista.

Ennen aikaisiin supisteluihin voi myös käydä pyytämässä sairaslomaa esim. työterveyshuollosta tai terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriltä (tarvittaessa voi yksityiseltä myös varata gynekologiajan ja pyytää paikkojen tarkistusta).. Ja tietenkin on neuvola, jossa käydään säännöllisesti seuraamassa raskautta ja sen etenemistä. Myös terveydenhoitajalle on hyvä puhua asioista neuvolakäynnillä ja tarvittaessa terveydenhoitaja voi laittaa lähetteen synnytyssairaalaan tai ohjata neuvolalääkärille..

Et ole tainnut ajatella nyt ihan loppuun saakka tätä juttuasi.. Kun puhut reserssien kohentamisesta.. Tosiaan kuten jo aiemmin mainitsin henkilökuntamäärä on rajallinen ja eikös siihen myöskin tarvita lisää henkilökuntaa ja tiloja, että kaikki halukkaat saadaan tutkittua juuri sillä hetkellä, kun itsestä siltä tuntuu.. Siihenkin tarvitaan rahaa..

Tietenkin sitten on riskiraskaudet erikseen jotka vaativat tiheämpää raskausajan seurantaa..
 
Jospa ensin turvattais kaikille odottaville äideille tasa-arvoinen hoito KAIKKIALLA Suomessa ja sitten vasta muut asiat. Varoja ei tietty ole ylenpalttisesti missään, mutta itsellä on suurin huoli se, että lähin synnäri ja viikonloppuisin sekä ilta-ja yöaikaan lähin paikka, mistä apua saa on 100km päässä niin en oikein osaa olla samaa mieltä siitä, että jossain Etelä-Suomessa ei oteta sisälle sairaalaan heti, jos siltä odottavasta äidistä tuntuu. Täällä joutuu oikeasti miettimään, onko asia niin iso, että saattaja autoa ajamaan 100km sairaalaan - hukkareissua ei mielellään kukaan tee, varsinkaan nyt, kun hirvet hyppii silmille ja keliolosuhteet on vaihtelevat. Tuossa matkan aikana ehtii tapahtua pahempiakin kuin se, että odottaa aamuun tai seuraavaan päivään ja rauhoittaa panikoimisensa sinä aikana.

Sille on todellakin syynsä, ettei joka asiasta tutkita läpikotaisin - jos on riskiraskaus, sitä tarkkaillaan toisella tavalla kuin normaaliraskauksia ja se on mielestäni riittävän hyvää hoitamista, koska kaikki riskit pyritään kartoittamaan neuvolakäynneillä niillä pienillä tutkimuksilla, jotka voidaan tehdä sillä henkilömäärällä mikä on olemassa. Ymmärrän sen, että odottavalla äidillä (varsinkin esikoista odottavilla) on pelkoja ja paljosta voi säikähtää, myös turhaan. Se ei minusta ole järkevää, että terveydenhoitohenkilökuntaa rasitetaan yhtään enempää - jos on koko ajan odotushuone täynnä odottavia äitejä, joilla on omasta mielestään jotain vialla vähän väliä niin kuka jaksaa sitten enää uskoa, kun tilanne on oikeasti päällä?
Vähän niin kuin poika, joka huusi "SUSI" liian monta kertaa... Jos ymmärrätte mitä tällä nyt ajan takaa.
 
Ensinnäkään kukaan ei tuosta vaan keskellä yötä lähde sairaalaan..
Kyllä lähtee, jos kokee oikeasti että on tosi kyseessä. Keskellä yötä ei voi soittaa neuvolaankaan. Ja jos on tosi kyseessä, ei siinä ole paljon aikaa soitella- muuten kuin matkalla synnytyssairaalaan.

Kuka kantaa vastuun siitä, jos odottava äiti soittaa synnytyssairaalan päivystykseen ja kertoo todella kivuliasta supistuksia jotka ovat kuukautiskivun kaltaisia. Kipu on subjektiivinen tuntemus, toisilla on korkea ja toisilla matala kipukynnys. Kuinka synnytyssairaalan puhelinpäivystäjä voi kertoa miltä toisesta tuntuu, että onko vaarattomista vai aidoista supistuksista (1. päivystäjä ei ole koulutukseltaan lääkäri ja 2. päivystäjän arviot perustuvat ainoastaan kuulohavaintoon mikä on saatu odottavalta äidiltä)? Ei mitenkään.

Jos puhelinpäivystäjä kehottaa ottamaan 1 gramman panadolia supistuksiin ja lepäämään, ja panadoli ei auta, sillä ei välttämättä ole merkitystä että annettu ohje sinällään on oikea (panadolia ja lepoa supistuksiin). Jos ennenaikainen synnytys todella uhkaa, ei siihen aina auta panadoli, tai kotona odottaminen että tilanne rauhoittuisi.

Ennenaikainen synnytys ei katso päivää (arki/pyhä) tai kellonaikaa (yö/päivä) tai henkilökunnan resursseihin (onko jonoa vai ei, onko tarpeeksi henkilökuntaa vai ei).

Kuka määrittelee ja tietää sen, kuka 'oikeasti' tarvitsee apua?
 
yleensä (ei tietenkään joka tapauksessa) kun on tosi kyseessä, sillon myös supistusten lisäksi vedet menee/tihkuu tai tulee jonkinlaista muuta vuotoa esim. verta.. ja vaikka näitä vuotoja ei tulisi, niin kyllä sen supistuksista huomaa.. Ja kyllä kätilö sen puhelimitse osaa kertoa supistusvälin perusteella onko tosi kyseessä. Kätilöhän se on joka itse synnytyksetkin hoitaa, ei lääkäri.. myös kätilöllä on on koulutus kohdunsuun tarkistukseen.

Muotoilin ehkä asiani liian huonosti. En tietenkään tarkoittanut että neuvolaan voi soitella keskellä yötä.. :stick: Mutta niinkun MrsR tuossa ylempänä jo mainitsikin, niin eteläsuomessa on erittäin nopea päästä sairaalaan, toisin kun jossain muualla.

Ja jos on ennenaikaisuuden riski ja kovat sopistelut, niin eihän sillon mitään taksia odotella vaan soitetaan lanssi!

Itse koen että esim. Kättärillä on ammattitaitoinen ja osaava henkilökunta. Sieltä saa kyllä apua ja hoitoa, kun siihen on tarve.

Onko sulla muuten esittää jotain tilastoja siitä, että kuinka moni vauva on syntynyt ennenaikaisesti, kun odottava äiti ei ole ajoissa päässyt hoitoo? Tai siitä, kuinka monen vauvalle on käynyt huonosti sen takia? Tällasesta pitäisi olla jonkinlaista näyttöä ennen kun alkaa mitään huutelee/ adresseja pystyyn pistää..
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä lähtee, jos kokee oikeasti että on tosi kyseessä. Keskellä yötä ei voi soittaa neuvolaankaan. Ja jos on tosi kyseessä, ei siinä ole paljon aikaa soitella- muuten kuin matkalla synnytyssairaalaan.

Kuka kantaa vastuun siitä, jos odottava äiti soittaa synnytyssairaalan päivystykseen ja kertoo todella kivuliasta supistuksia jotka ovat kuukautiskivun kaltaisia. Kipu on subjektiivinen tuntemus, toisilla on korkea ja toisilla matala kipukynnys. Kuinka synnytyssairaalan puhelinpäivystäjä voi kertoa miltä toisesta tuntuu, että onko vaarattomista vai aidoista supistuksista
Kyllä aika huono vertaus on tuo menkkoihin vertaus kun toisilla ei juuri tunnu ja toiset ei pääse liikkeelle niiden aikaan... Sitä paitsi ei ketään käännytetä ovelta jos oikeasti on hätä!!
Eikä sinne neuvolaan nyt muutenkaan ole tarvis soittaa jos joku hätä tulee, kyllä se sairaalan päivystysnumero on itellä ainakin pikavalikossa kun soittamisen aika tulee!!
Raskaana 39+6 ja luottavaisin mielin! :) ja kyllä suomessa on hoitohenkilökunta synnytyssairaaloissa sitä luokkaa että osaavat ohjata lisätutkimuksiin jos todella tarvetta!
 
Hienoa että näin monella näin positiivinen kuva synnytyssairaalasta ja sinne pääsystä :) mikä tarkoittanee samalla sitä, että omakohtaiset kokemukset siitä että olisi ollut tosi kyseessä tai suuria ongelmia ja henkilö olisi käännytetty pois synnytyssairaalasta puuttuu.

Toinen asia mikä myös voi vaikuttaa asiaan on tiedon taso, että kaikki odottavat äidit eivät tiedosta mahdollisia ongelmia (kuten kohdunsuun pehmentymistä kivuttomien supistusten seuraustena, mikä on siis mahdollista). Kun ei hakeudu tutkimuksiin, ei ole ongelmia (ei joudu kokemaan sitä, että synnytyssairaala ei ota vastaan, koska yleensä kivuttomiin supistuksiin ei liity kohdunsuun pehmentymistä). Näin jää ongelmatkin selvittämättä.

Tiedän tapauksen missä synnytyssairaalassa ei uskottu sitäkään että lapsivesi meni, ja odottava äiti oltiin käännyttämässä takaisin. Toivon ettei kukaan joudu kokemaan tätä pois käännyttämistä, tai sitä, ettei synnytyssairaalassa uskota mitä odottava äiti kertoo. Raskauden aikainen hoito on kaikista tärkein hoitomuoto, koska siinä hoidetaan vähintään kahta ihmistä kerralla, joista toisella koko elämä vielä edessä (vertaa esim. vanhusten hoito: hoidetaan yhtä vanhusta jolla jo elämä suurelta osin eletty).
 
onko sulla edelleenkään esittää mitään faktaa/tilastoa siitä, että kuinka moni käännytetään sairaalasta pois ilman asiallista tutkimusta ja monessako tapauksessa se on johtanut ennenaikaiseen syntymään tmv.

itse luulen, että nämä on vaan yksittäistapauksia ja sulle ehkä on käynyt huono tuuri, jos koet että sua on kaltoinkohdeltu sairaalassa. Tiesitkö, että mahdollisesti voit vielä hyvin perusteluin vaihtaa synnytyssairaalaa??
 
Mun kaverille kävi niin 1,5 vuotta sitten niin, että rv 31 alkoi supistella kipeästi, ja kun sipustuksia tuli säännöllisesti 5 minuutin välein hän soitti Kättärille (todellakin justiin yöllä), että olisi tulossa kun synnytys tuntui yllättäen käynnistyvän. Puhelimessa sanottiin, että ota paracetamolia ja lepäile kotona, että noilla viikoilla ei voi vielä alkaa synnytys kun ei ole mitään ennakoivia ongelmiakaan ollut, ja supistukset menee ohi. Seuraavana päivänä tuli sitten kiire Naistenklinikalle, kun lapsi tosiaan sitten syntyi. Asianmukaisella osastohoidolla olisi ehditty antamaan supistuksenestolääkkeet ja kortisonit.

Tutustuin tähän äitiin oman keskosvauvani kautta, joka syntyi samoihin aikoihin. Itselläni valui lapsivedeksi epäilemääni nestettä housuihin rv 30, soitin synnärille (tämäkin tapahtui yöllä, ei kyllä Kättärillä), ja pyydettiin tulemaan heti näytille. Samantien tutkimuspöydältä lähdin ambulanssilla Helsinkiin, sain antibioottitipan ja kortisonit, ja vauva sai kaksi viikkoa lisäaikaa vatsassa.
 
Mun kaverille kävi niin 1,5 vuotta sitten niin, että rv 31 alkoi supistella kipeästi, ja kun sipustuksia tuli säännöllisesti 5 minuutin välein hän soitti Kättärille (todellakin justiin yöllä), että olisi tulossa kun synnytys tuntui yllättäen käynnistyvän. Puhelimessa sanottiin, että ota paracetamolia ja lepäile kotona, että noilla viikoilla ei voi vielä alkaa synnytys kun ei ole mitään ennakoivia ongelmiakaan ollut, ja supistukset menee ohi. Seuraavana päivänä tuli sitten kiire Naistenklinikalle, kun lapsi tosiaan sitten syntyi. Asianmukaisella osastohoidolla olisi ehditty antamaan supistuksenestolääkkeet ja kortisonit.
.
Juuri tällaisia tapauksia tarkoitan: ja nämä tilanteet olisi vältettävissä ottamalla todesta odottavan äidin tuntemukset. Odottava äiti tietää itse parhaiten miltä supistukset tuntuvat, kuinka tiheään ne tulevat ja onko tosi kyseessä. Mielummin yksi turhakin käynti synnytyssairaalassa kuin yksi ennenaikainen synnytys mikä olisi ollut estettävissä.

Onneksi vauvasi sai lisäaikaa vatsassa! Tämä oli juuri oikeaa toimintaa.
 
Sanottakoon nyt vielä se, että asun itse K-SKS:n alueella ja täällä pyydetään lähellä asuvia synnyttäjiä olemaan mahdollisimman pitkään kotona, koska sairaalapaikat varataan pitkästä matkasta tuleville, mikä on oikeasti ihan loogistakin - ei sitä huvikseen ajella pitkin poikin maakuntaa, jos ei ole tosi kyseessä.

Yksittäistapauksia on varmasti aina, kiire tekee kaikkialla asiat hankaliksi, muttei voida vaatia parempaa ellei ole rahoja sitä toteuttaa. Ikäviä kokemuksia näkyy ihmisillä olevan, tiedän muutaman todella ikävän tapauksen omastakin lähipiiristä, muttei se ole antanut aihetta tehdä hätäisiä johtopäätöksiä sen suhteen, että pitäisi aina päästä tutkittavaksi, kun siihen ei ole resursseja. Täälläkin on kaiketi yöllä päivystämässä 4 kätilöä, joista yksi hoitaa sisääntulevat synnyttäjät niin eiköhän siellä ole kädet täynnä ilman hysteerisia odottavia äitejäkin, jotka vaativat päästä katsottavaksi milloin mistäkin syystä. Ihan siis voisin sanoa olevani samoilla linjoilla -pimpelipom-:n kanssa.
Ideana hyvä, mutta valitettavasti toteutus maksaa maltaita eikä nykyisillä resursseilla ole yksinkertasesti mahdollista ottaa kaikkia haluavia tutkimuksiin. Ja tilastoja ois kiva lukaista, mihin tätä vois perustaa - kuinka moni ennenaikaisista synnytyksistä ois ollu estettävissä jollain lääketieteellisellä avulla suhteessa kaikkiin ennenaikaisiin synnytyksiin?
 
Tilastoista: Ennenaikaisesti syntyneistä löytyy mm. THL:n tilasto mikä on painettu v. 2011 ja koskee v. 2010 syntyneitä (1, liite 11). Suomessa tuskin on tehty selvityksiä siitä, minkä verran näistä ennenaikaisista synnytyksistä olisi ollut vältettävissä asianmukaisella hoidolla (ainakaan vuoteen 2006 mennessä ei ole tehty selvityksiä sairaaloissa tapahtuvista virheistä ja hoitovahingoista. Esimerkinomaisesti: silti Suomen sairaaloissa voi sattua vuosittain kuolemaan johtavia hoitovirheitä 700-1700 (2). Toivottavasi joku muu löytäisi (tai viranomainen keräisi) tilastoja siitä, minkä verran ennenaikaisia synnytyksiä olisi ollut estettävissä asianmukaisella hoidolla.

Vastuukysymys on nyt sivuutettu kokokaan tässä keskusteluketjussa, mikä mielestäni on todella oleellinen. Kuinka kurjalta tuntuisikaan- jos omalle kohdalle sattuisi ennenaikainen synnytys-myöhemmin kertoa omalle lapselle että "noudatin synnytyssairaalan ohjeita ja jäin kotiin lepäämään vaikka itse tiesin ja tunsin että sinä olit syntymässä hetkellä millä hyvänsä.. synnyitkin sitten etukäteen ja kärsit nyt keskushermoston vaurioista loppuelämäsi... Kunpa vain olisin toiminut omien tuntemuksien mukaan ja lähtenyt synnytyssairaalaan silloin saaduista puhelinneuvoista huolimatta....". Tämä on -ainakin minun mielestä -yksi pahimmista asioista mitä voisi tapahtua: kuinka sitä voisi antaa itselle koskaan anteeksi ettei marssinut päättäväisenä synnytyssairaalaan kun siltä (tositilanne oli käsillä) tuntui? Myöhemmin on myös mahdotonta saattaa vastuuseen puhelinpäivystäjää tapahtuneesta vahingosta. Siinä voi vain syyttää itseään... En tiedä miten muut ajattelevat asian, mutta itse koen sen näin, ja siksi on mielestäni äärimmäisen tärkeää että tutkimuksiin pääsee kun oma elimistö sanoo että nyt on jotakin pahasti vialla.

Mielenkiintoinen tapaus mitä kannattaa lukea jos aikaa ja mielenkiintoa: Oikeuslaitos - THO:2005:14

Eikö uutisissa myös hiljattain ollut juttua siitäkin, että yleislääkärin vastaanotolle päästäkseen on valehdeltava (liitoiteltava) oireistaan.

(1) http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr42_11.pdf
(2) http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo96057.pdf
 
^samahan se on kaikessa muussakin hoidossa, ainakin täällä syrjäseudulla. Olet hätäkeskuspäivystäjän arvion armoilla, saatko ambulanssia vai et. Ja niin karua kuin se onkin, heidät koulutetaan selvittämään tilanne mahdollisimman pitkälle ja tekemään päätökset sen mukaan, koska se ambulanssin lähettäminen täytyy olla perusteltua. Jonnekin voi kehkeytyä vieläkin pahempi tilanne ja silloin päivystäjä on vastuussa siitä, että se tarvittava auto onkin jo menossa toisaalle.
Jos kerran tarvitsee sitä apua ja kokee, että sitä on saatava heti niin ei ole vaihtoehtoa kuin lähteä sitten itse liikenteeseen - tuskin poiskaan kääntävät ovelta (toivon mukaan ainakaan), jos sairaalaan asti menet.

Vastuu on kuitenkin hyvin pitkälti aina ihmisellä itsellään - eihän kukaan voi tietää toisen puolesta mitään. Mutta jos leikitään ajatuksella, että tämmöinen menisi läpi niin käytettäisiinkö sitä hyötyä väärin ja kuinka paljon? Ja entäpä jos se väärinkäyttö johtaa siihen, että joku menettää henkensä, koska hysteerinen odottava äiti vaatii saada hoitoa johonkin ei-tärkeään asiaan?

Ja se, mikä minua tässä kaikista eniten tympäisee, että teillä siellä kasvukeskuksissa on jo kaikki mahdollinen ja vähän enemmän - jos tämä menisi läpi, niin mistähän kummasta ne varat vietäisiin? Villi veikkaus, täältä syrjäseutujen jo ennestään vähäisistä julkisista palveluista. Eli että siellä Kättärillä ja Naikkarilla saa kaikki käydä hysteerisesti vaatimassa hoitoa raskauden perusteella vie meiltä täältä kaikki mahdolliset terveyspalvelut. Reiluako? Juuei. Olisitte onnellisia, että apu on kuitenkin lähellä. Tuo oma 100km matka lähimpään (synnytys)sairaalaan on vielä pientä verrattuna Pohjois-Suomen tilanteeseen. Voisitteko edes kuvitellakaan, että kaikki terveydenhoito ajoittuu omalla paikkakunnalla tasan tarkkaan virastoaikoihin? Se on minusta isompi ongelma kuin se, ettei hoitoon pääse just sillä sekunnilla kuin haluaa - mulla menee yli tunti ennen kuin olen sairaalassa sisällä ja ties kuinka pitkään ennen kuin olen lääkärin kanssa keskustelemassa. Siis ihan oikeasti pientä suhteellisuuden tajua noihin vaatimuksiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Tiuku Tuikkunen
^Edelliseen voisin vielä lisätä:
Täältäkin on synnärille melkein 100km. Eräs tuttuni kertoi, että hänen edellisen synnytyksensä aikaan oli niin paha ruuhka, ettei kaikki äidit mahtuneet huoneisiin. "Vähemmän kiireiset", myös tuttuni, joilla siis myös oli synnytys käynnissä, saivat tyytyä odottamaan odotustilassa. Minnehän sitten ohjattaisiin ne äidit, joilla ei ole varmuutta synnytyksen käynnissä olosta, tuollaisessa ruuhkatilanteessa...? Aina ei vaan riitä resurssit, vaikka kuinka toivoisi, että olisi toisin.
 
Nyt moni on vastauksissaan lähtenyt miettimään sitä, milloin hoito on lääketieteellisesti arvioiden perusteltu. Sehän ei ole tässä lainkaan tarkoitus (ainakaan minun, sillä kuten viesteistäni on varmasti tullut jo esiin, en luota aina kätilöiden tekemiin arvioihin, ja myös lääkäreiden ammattitaidossa on eroja). Hain itse alkuperäisellä viestillä sitä, että nimenomaan odottavan äidin omaan arvioon tulisi suhtautua vakavammin kuin mitä nyt tehdään. Odottava äiti on ensisijainen ja suora tiedonlähde tässä asiassa, ja muut (kuten puhelinpäivystäjä) ovat vasta toissijaisen arvion tekijän asemassa.
 
Nyt moni on vastauksissaan lähtenyt miettimään sitä, milloin hoito on lääketieteellisesti arvioiden perusteltu. Sehän ei ole tässä lainkaan tarkoitus (ainakaan minun, sillä kuten viesteistäni on varmasti tullut jo esiin, en luota aina kätilöiden tekemiin arvioihin, ja myös lääkäreiden ammattitaidossa on eroja). Hain itse alkuperäisellä viestillä sitä, että nimenomaan odottavan äidin omaan arvioon tulisi suhtautua vakavammin kuin mitä nyt tehdään. Odottava äiti on ensisijainen ja suora tiedonlähde tässä asiassa, ja muut (kuten puhelinpäivystäjä) ovat vasta toissijaisen arvion tekijän asemassa.
Eihän se äitikään aina tiedä, onko tilanne tulipalokiire vai ei... Tietysti se äiti on ensisijainen lähde, mutta sen arvioinnin tekee joku muu (aka ammattilainen alallaan) niiden saatujen tietojen perusteella eikö vain? Silloin se minusta kuuluu jo lääketieteellisen hoidon perusteluihin ellei odottava äiti sitten ole itse lääkäri tai kätilö. Täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä minäkään enää, mitä tässä haetaan takaa, kun kuitenkin tilanne on sama katsoi sitä miten päin tahansa. Pitäähän se hoito perustella lääketieteellisesti jotenkin tai se ei ole lääketieteellistä hoitoa. :O Mun aivot voi olla maanantaista johtuen puurossa, mutta tässä on nyt ristiriitaa paljonkin. Tässä pitäisi tarkoitusperästä huolimatta huomioida sekin, kuinka paljon niitä väärinkäytöksiä tulee, jos tämmöinen esitys menisi läpi, hyötyyn nähden? Olen vakaasti sitä mieltä, että se hyöty jää pieneksi vrt.vahinkoihin/väärinkäytöksiin.

Ja edelleen, mua ei vois vähempää napata se, jos joku ei saa hoitoa sillä sekunnilla kun sitä haluaa, kun tässä maassa on tuhansia, jotka joutuvat hoitoa odottamaan tunnin kaksi, jopa kolme - sairaalaan pääsyn osalta. Hoitoon pääseminen ei saa olla tahdon asia, sinne pääsee kyllä, jos sitä tarvitsee. Sen verran pitää luottoa olla hoitohenkilökuntaan, että antaa heidän tehdä päätökset hoidon tarpeesta sen "ensisijaisen" tiedonlähteen antamien tietojen perusteella - ikävää, jos näin ei ole, mutta tarkoittaako se sitä, että yhden ihmisen huonon kokemuksen perusteella pitää torpata ja teilata terveydenhuolto nykyisellään? Koska joku ei tuntenut tulleensa otetuksi todesta, pitää siis tehdä mittava ja kallis muutos terveydenhoitoon? Entäs ne tuhannet, joilla on hyviä kokemuksia? Parannuksia on totta kai kaikessa mahdollista tehdä, mutta millä varoilla se toteutetaan? Vaatimuksia on kaikilla ja toteutuskelpoisia niistä on vain marginaaliosa.

Itsehän liputtaisin vieläkin sen puolesta, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus päästä hoitoon (olit raskaana tai et) kohtuullisuuden rajoissa matkojen ja aikojen suhteen - sitten vasta mietitään muita parannuksia.
 
Mä olen sitä mieltä, että äidin vastuu on osata vaatia itselleen oikeanlaista hoitoa, jos tietää, että sellaista tarvitsee. Jos soitat päivystykseen, että sulla on vähän tuntunut supistuksia ja pelkäät, että paikat niistä saattaa lähteä avautumaan, voi olla, että sut käsketään soittamaan seuraavana päivänä neuvolaan. Jos taas sanot, että supistelee säännöllisesti ja oikeesti olet sitä mieltä, että vauva syntyy minä hetkenä hyvänsä ja aijot nyt lähteä sairaalaan näytille. Silloin vastaus on varmasti, että tervetuloa. Tämä nyt on vaan mun mielipide ja oma kokemus asioista. Äidin täytyy itse tietää, eikä vaan olla pikkusen huolissaan, jos jotain sattuukin nyt, kun vähän supistelee.

Sekava teksti. Toivottavasti ymmärsitte pointin. Olen siis sitä mieltä, että Suomessa varmasti tehdään tarpeelliset tukimukset, jos on tosi kyseessä. Varmistustutkimukset kuuluvat sitten neuvolan piiriin.

Niin ja piti vielä lisätä, että ihan kaikkeen vaan ei voi varautua. Aina tulee käymään valitettavasti sellaisia tapauksia, että äiti vaan aavistelee jotain, mutta ei ole varma ja sairaalan henkilökunta tekee hoitamattajättämispäätöksen omien ohjeidensa mukaisesti, mutta sitten äidin tuntemukset ovatkin olleet oikeassa ja lapsi syntyy vaikka ennenaikaisesti. Tämä nyt pätee ihan kaikkeen elämässä, että kaikkeen ei voi varautua ja kaikkia ei voi pelastaa vaikka kova halu olisikin.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Idylli
Jatkan vielä tätä viestiketjua todeten, että olisin voinut laajentaakin aihetta: odottavat äidit tulisi ottaa herkemmin tutkimuksiin, mutta myös esim. saatuja tutkimustuloksia tulisi myös herkemmin noudattaa.


Ihan konkreettisia esimerkkejä epäonnistuneista synnytyksistä löytyy mm. Valviran sivuilta, ks. Sikiön hartiat juuttuivat kiinni synnytyksessä - Valvira.fi

Sikiön hartiat juuttuivat kiinni synnytyksessä

2.8.2010

Dnro 911/05.01.04.00/2009
2.8.2010

Nainen kanteli synnytyksensä hoidosta. Hän oli terve uudelleensynnyttäjä, joka oli synnyttänyt aiemmin 3,5 kg ja 3,8 kg painavat lapset. Neuvolassa todettiin raskausviikolla 32 kohdun pohjan korkeuden (SF-mitta) olevan suuri (yli 2 standardipoikkeama keskikäyrästä). Tämän vuoksi tehtiin raskausviikolla 33 sokerirasituskoe, joka oli normaali. Lääkäri A:n ja terveydenhoitajan tekemät kohdun pohjan mittaustulokset poikkesivat toisistaan. Terveydenhoitaja konsultoi poikkeavan suuren SF-mitan vuoksi lääkäri B:tä raskausviikolla 37+4. Raskautta päädyttiin edelleen seuraamaan neuvolassa, eikä lähetettä äitiyspoliklinikalle tehty vaikka SF-mitta oli huomattavan suuri kaikilla loppuraskauden neuvolakäynneillä.

Synnytys käynnistyi spontaanisti raskausviikolla 40. Kohdunsuu oli synnyttämään tullessa 6 cm auki ja synnytys edistyi normaalisti. Sikiön pää saatiin syntymään normaalisti, vaikka se olikin tiukassa. Hartioiden ulosauttoa jatkettiin poikkipöydällä ja päivystävä lääkäri C pyydettiin paikalle. Lääkäri C yritti hartioiden ulosauttoa kaikin tavanomaisin keinoin. Kun tavanomaiset keinot eivät auttaneet, hän yritti vapauttaa takimmaisen hartian ja työntää pään takaisin kohtuun (Zavanellin manööveri). Kun mikään ei auttanut, lääkäri C teki lopulta symfyseotomian (häpyluiden irrottaminen toisistaan), jonka jälkeen saatiin syntymään 5800 g painava lapsi. Lapsi oli synnyttyään täysin eloton ja veltto (Apgar-pisteet 0). Lapsen elvytys aloitettiin välittömästi ja hänet siirrettiin tehohoitoon. Lapsella todettiin vaikea-asteinen hapenpuutteesta johtuva aivovaurio ja hän kuoli muutaman vuorokauden iässä. Synnyttäjällä todettiin synnytyksen jälkeen virtsatievaurioita, jotka hoidettiin päivystysleikkauksilla.

Valviran pysyvän asiantuntijan mukaan loppuraskauden seurannassa neuvolassa epäiltiin suurikokoista sikiötä, koska SF-mitta oli selvästi yläkäyrän yläpuolella. Lähete äitiyspoliklinikalle olisi ollut aiheellinen, mutta lähetettä ei tehty. Sikiön poikkeuksellisen suuri koko olisi mahdollisesti todettu äitiyspoliklinikan ultraäänitutkimuksessa ja synnytys olisi tällöin todennäköisesti päädytty hoitamaan suunnitellulla keisarileikkauksella, jolloin vahinko olisi vältetty. Selvitysten mukaan alueen sairaala oli ohjeistanut neuvoloita lähettämään synnyttäjän äitiyspoliklinikalle, mikäli SF-mitan kasvu oli nopeutunut tai kohtu oli palpoiden suuri. Tätä ohjetta ei tässä tapauksessa kuitenkaan ollut noudatettu.

Valvira yhtyi pysyvän asiantuntijansa kantaan, jonka mukaan raskauden seuranta neuvolassa ei ollut kaikilta osin asianmukaista. Valvira katsoo, että nainen olisi pitänyt lähettää äitiyspoliklinikalle raskausviikolla 37+4, koska SF-mitta oli tällöin toisen kerran huomattavasti yläkäyrän yläpuolella. Terveydenhoitaja ja lääkäri B päätyivät kuitenkin seuraamaan raskautta edelleen neuvolassa. Valvira katsoi, että terveydenhoitajan olisi pitänyt lähettää nainen äitiyspoliklinikalle raskausviikolla 37+4 tai viimeistään sen jälkeen olleilla neuvolakäynneillä, jolloin SF-mitta oli edelleen huomattavasti yläkäyrän yläpuolella. Valvira totesi, että lääkäri B:n olisi tullut ohjata lähettämään nainen äitiyspoliklinikalle, kun terveydenhoitaja konsultoi häntä. Lääkäri B:n olisi myös pitänyt tehdä antamastaan konsultaatiovastauksesta asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät.

Valvira totesi, että synnytyksen hoito oli asianmukaista. Viimeisenä vaihtoehtona hätätilanteessa oli symfyseotomia perusteltu toimenpide. Valitettavasti lapsi ehti vammautua, minkä seurauksena hän myöhemmin menehtyi. Valvira totesi lapsen hoidon olleen asianmukaista. Äidin virtsarakkovaurion aiheutti kookkaan lapsen vaikea synnytys ja symfyseotomia. Virtsarakkovaurion hoito oli asianmukaista.

Valvira kiinnitti edellä olevan perusteella terveydenhoitajan ja lääkäri B:n huomiota äidin lähettämiseen äitiyspoliklinikalle poikkeavan suuren kohdunpohjan mittaustuloksen vuoksi sekä lääkäri B:n huomiota asianmukaisten potilasasiakirjamerkintöjen tekemiseen konsultaatiovastauksesta.

(ks. myös muut ratkaisulyhennelmät sivuilta)
 
Ja edelleen, mua ei vois vähempää napata se, jos joku ei saa hoitoa sillä sekunnilla kun sitä haluaa, kun tässä maassa on tuhansia, jotka joutuvat hoitoa odottamaan tunnin kaksi, jopa kolme - sairaalaan pääsyn osalta. Hoitoon pääseminen ei saa olla tahdon asia, sinne pääsee kyllä, jos sitä tarvitsee.
Itsehän liputtaisin vieläkin sen puolesta, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus päästä hoitoon (olit raskaana tai et) kohtuullisuuden rajoissa matkojen ja aikojen suhteen - sitten vasta mietitään muita parannuksia.
Keskussairaalassa on oltava ympärivuorokautinen valmius hätäkeisarinleikkaukseen niin että leikkaustiimi päivystää sairaalassa

Kätilö soitti sykelaskuista klo 07.50 päivystävälle synnytyslääkärille, joka päivysti kotona. Sykekäyrään alkoi tulla uusia laskuja ja kätilö soitti klo 08.20 uudelleen päivystävälle erikoislääkärille. Päivystävä erikoislääkäri oli tällöin jo sairaalassa ja matkalla synnytyssaliin. Sikiön syke laski tasolle 70 lyöntiä/minuutissa. Erikoislääkäri yritti naisen ollessa konttausasennossa ottaa sikiön päästä mikroverinäytettä, mutta sitä ei saatu otettua. Leikkaussalin henkilökunta ja lastenlääkäri hälytettiin paikalle. Leikkaussalin henkilökunta päivysti kotona, minkä vuoksi erikoislääkäri yritti nopeuttaa lapsen syntymää imukupilla. Imukuppi kuitenkin irtosi kaksi kertaa ja lääkäri päätti tehdä hätäkeisarinleikkauksen klo 08.43.

Leikkaussalissa anestesialääkäri aloitti anestesiavalmistelut kahden teho-osaston sairaanhoitajan avustaessa, koska leikkaussalihenkilökunta ei ollut vielä paikalla. Kätilö avusti synnytyslääkäriä leikkausvalmisteluissa. Leikkaussalin henkilökunta tuli kuitenkin pian ja klo 08.59 syntyi veltto lapsi, joka sai 2/4 Apgarin pistettä. Lapsi oli hoidossa teho-osastolla ja hänellä todettiin myöhemmin hapenpuutteesta johtuva CP-vamma.

(koko ratkaisuseloste Keskussairaalassa on oltava ympärivuorokautinen valmius hätäkeisarinleikkaukseen niin että leikkaustiimi päivystää sairaalassa - Valvira.fi )

Tästä näkee mielestäni myös sen, että ongelma ei välttämättä ole vain hoitoon pääsemisessä, vaan myös hoidon saamisessa.
 

Yhteistyössä