Odottajia, jotka eivät ole yhdessä isän kanssa?!

Yritämpä ainakin kerätä tänne samassa tilanteessa olevia, eli lapsi tulossa, ja parisuhdetta isän kanssa ei ole! Omalla kohdallani lapsella kyllä tulee olemaan isä, mutta minkälainen, sen aika näyttää

 

Täällä toinen samaisessa tilanteessa. :wave:

Kaksi lasta on katkenneesta avioliitosta ja välit lasteni isään ihan hyvässä mallissa. Saattaa olla että jossain muodossa exäni pakostikin tulee olemaan jonkinlaisena "isän"mallina tällekin lapselle kun kuitenkin olemassa olevien lasten sisaruksesta kyse.

Aika näyttää myös minun kohdalla tarjoaako elämä vielä Sen Oikean ja samalla sitoutuneen isän lapsille. Onnellisia ollaan varmasti näinkin.

 

harmittaa eniten varmaan se, kun itse on ihan ok tilanteen kanssa, mutta muualta sitä kritiikkia sitten tuleekin oikein urakalla. Ihmiset eivät oikein ymmärrä, miksi haluan tämän lapsen, eivätkä tunnut myöskään kunnioittavan päätöstäni, vaan saan osakseni ihmeellistä päivittelyä ja kai jonkinlaista sääliäkin?! Ärsyttää!
Kuulen myös siitä, kuinka minusta ei ole tähän yksin jne.. En kai sentään yksin ole, vaikka en parisuhteessa olekaan!

 

No minä en ole vielä kuullut varsinaista säälittelyä kun en ole kaikille edes kertonut asiasta. Vanhempani onneksi suhtautuvat asiaan ihan positiivisesti. Uskon tosin että saattavat hekin tietysti päänsä sisällä pyöritellä vaikka mitä huolia. Kyllähän sitä jaksamista itse paljon miettii kun noissa kahdessa ekassakin on aika paljon hommaa ollut mutta kuitenkin helpottamaan päin kun alkavat olla isoja lapsia. Luon itseeni toivoa että kaikesta selvitään, yksinkin. Helppoa ei tietenkään tule olemaan. Pakko se on useamman lapsen yksinhuoltajana olla realisti itselleen.

 

täällä myös odottava mamma enkä ole parisuhteessa lapsen isän kanssa enkä tule olemaankaan. isällä narsistinen persoonallisuushäiriö, jonka takia elämäni oli yhtä helvettiä hänen kanssaan. on oikeastaan vieläkin kun joskus tekemisissä ollaan. isä on täysin epäkypsä ja epäreilu, haukkuu kylillä kaikille vauvaa. itelläni tosin pelkona se, ettei kukaan "valmista pakettia" huoli enää. en oikein luota itteeni ja pelkään tosissani että yksin jään enkä toista miestä saa, koska mulla on jo lapsi.

 

Kiva tietää, että on muitakin samassa tilanteessa olevia! Itselläni muutenkin nyt kauhea ahdistus ja stressi, huomenna ultraan tarkistamaan, ettei ole kohdunulkoinen raskaus(toivottavasti kaikki hyvin) ja sen lisäksi olen lähes hysteerinen tulevan HIV-testin suhteen. Olen nuoruudessani ollut oikein urakalla idiootti, ja sen seurauksena en koskaan ole testiin uskaltautunut, mutta nyt se on sitten väistämätöntä, ja pelkään hirveästi positiivista testitulosta. aargh tätä painajaista!! Helpottaa kyllä kummasti siitä avautua, vaikka eipä se pelko ja paniikki mihinkään katoa

 

Täällä myös yksinodottaja . Aikaisemmat lapset 16 ja 19- vuotiaat. Erosin heidän isästään kun nuorin oli n.1,5- vuotias. Eli yksinhuoltajana olen heidätkin kasvattanut. Nyt kävi tälläinen ylläri vielä vanhalla iällä. . Onnessani odotan tätä pientä sytyväksi.

 

Tätä vauvaa en odottele yksin, mutta esikoisen odotin, synnytin ja hoidin yksin.. Paljon tsemppiä kaikille teille! Kaikki kääntyy hyväksi