Odottajan aika on pitkä...

["Odottaja"]

Miksi sitä pitää olla niin kärsimätön, että alkaa odottaan lähtöä jo liian aikaisten nyt siis rv 37+3. Yöt menee valvoessa kun ei pysty nukkuun, päässä pyörii liikaa ajatuksia ja selkä ei kestä makaamista Miten ajatukset sais pois tulevasta?

 

["Odottaja"]

Up

 

[Madicken04]

Jaa-a... Tuollaista se kai oli silloinkin on sektiopäivä oli tiedossa.

Nyt taas kun 6 viikon ikäinen tässä tuhisee alkaa raskausajan vaivat ja odottamisen kärsimättömyys jo unohtua.

Lohdutuksena vaan että ei se enää hirveän kauaa kestä. Pitää vaan yrittää keksiä jotain muuta tekemistä ja ajattelemista. Kirjoja tai elokuvia?

 

[odottaja minäkin]

Tuttu tunne. Loppua kohti vaan ajan kuluminen hidastuu. Mä odotan nyt jo, että vauva syntyis ja olen vasta viikolla 27. Pitkä odotus vielä edessä. En siis tietenkään halua, että vauva nyt syntyy vaan en malta odottaa, että tulee synnytys ajankohtaiseksi.

 

[vieraas]

Tuttu juttu.. Itse sain odottaa rv 42+0 ennen kuin poika oli sylissä ja nyt tuo pikku herra on jo viikon ikäinen. Tiedän, ettei mene pitkään kun huomaan ekan vuoden olevan takana päin...

 

["vieras"]

Olen kade.

terv. rv 34+5...

 

[Huohh]

Itse olen rv30. Yöllä tosiaankin ajatukset pyörivät päässä eikä uni tule. Vatsalihaksetkin jo niin kipeät vauvan potkujen takia, että ei meinaa enää jaksaa yhtään potkua. Ja tämä kömpelö olo, huoh.

 

[moekoe]

Tuttu tunne. Muksu syntyi viikoilla 40+5 ja ne oli kyllä mun 3 elämäni pisintä viikkoa. Kun neuvolalääkäri veikkasi että kohta syntyy kun olin viikolla 37+...
Nyt odotan kans synnytystä ja sitä vauvaa kovasti, vaikka olen vasta viikolla 18+

Mutta siinä sen näkee, luonnon toiminnan ja sen pätevyyden! Jos on jännittänyt synnytystä (sillai normijännityksenä) niin viimeisillä viikoilla on valmis vaikka niistämään sen mukelon ulos nenän kautta!

 

[Huohh]

Mutta siinä sen näkee, luonnon toiminnan ja sen pätevyyden! Jos on jännittänyt synnytystä (sillai normijännityksenä) niin viimeisillä viikoilla on valmis vaikka niistämään sen mukelon ulos nenän kautta!

Tämä muuten tuntuu olevan aivan totta. Itse pelkäsin synnytystä kuollakseni ennen kuin olin edes raskaana. Raskaaksi tullessa en voinut edes kuulla sanaa "synnytys", mutta nyt tuo lähestyvä synnytys tuntuu lähinnä suurelle helpotukselle ja alkaa jo aivan odottamaan sitä. Monet tuota sanoivatkin, mutta pidin sitä suuren luokan potaskana