meillä on se tilanne että anoppi "haluaisi olla" enemmänkin innoissaan ja ostella kaikkea vauvalle ja olla enemmän tekemisissä jne. itse en kuitenkaan halua päästää häntä lähelle, ja se tuli alkuraskaudesta ehkä hieman liiankin tiukasti tehtyä selväksi.
hän on erittäin voimakastahtoinen nainen, ja oli pitkään "harmissaan" kun "vein" häneltä pojan. nyt kun lapset yhtä lukuunottamatta ovat jo avioituneet, on tilanne hiukan rauhoittunut, mutta edelleen hän yrittää toimia jonkinlaisena viestinviejänä esim minun ja toisen miniän kuulumisissa. vaikka siis ollaan tämän toisen miniän kanssa itsekin tekemisissä. välillä me vaihdetaan nopeasti tärkeimmät kuulumiset ihan vain siksi ettei anoppi "ehdi ensin", kun se niin tykkää huseerata uutisia eteenpäin (esim asumis-, työpaikka-, auto- yms jutut, mitä nyt yleensä ihmisten kanssa jutellaan, mutta anoppi pitää hirveän tärkeänä että meinaa haljeta onnesta jos kuulee jonkun meidän kuulumisen ennen muita)
muut miehen sukulaiset on ok, ja oon kiitollinen heiltä saamastani huomiosta ja lahjoista. he ei tee sitä niin hössöttäen
periaatteessa anoppi on muka-mukava mua kohtaan. mä en vaan kestä' sitä hössötystä. omalta äidiltä toivoo ja kestää enempi hassujakin yhteydenottoja
mies on ollut ihan lutuinen raskausaikana. on sopinut kesälomansa alkamaan lasketusta päivästä, niin isyyslomaa kattellaan sitte tarpeen mukaan myöhemmin, kun alkaa olla kiva liikuskellakin vauvan kanssa. ja uutta autoa kun koeajettiin, mies kävi kotona testaamassa että vaunut mahtuu takaluukkuun. siis tommoisia käytännönjuttuja koko ajan, mitä en välttämättä edes huomaa, mutta jotka tarkemmin ajateltuna ovat varsin tärkeitä juttuja.
ultrissa hän on ollu mukana (mulla on otettu niitä vähän enemmänkin kun on tehty kokoarviota yms), ja kyselee siellä vauva-asioita lääkäriltä. sama juttu neuvolassa. myös kotitöitä on mies alkanu tehä enempi.
