Odotatko kuolemaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja quiet wind
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Q

quiet wind

Vieras
Otsikossahan se kysymys tulikin, siis oletko koskaan odottanut kuolemaa tai toivonut sitä?

Tunnen pohjatonta tyhjyyttä välillä sisälläni. Olen kai ihan normaali ihminen, kavereita, perhe yms. Kuitenkin välillä toivon että kuolema tulisi ja korjaisi pois, itsemurhaa en aio tehdä koska siitä läheiseni syyttäisi itseää mutta tunnen vain itseni tarpeettomaksi, ylimääriseksi roskaksi ihmisten seassa.

Parikertaa hengenlähtö on ollut lähellä, tahattomasti, ja silloinkin olin rauhallinen sillä hetkellä "olen valmis jos on minun aikani", mutta mitään ei sattunutkaan. Sen jälkeen minua katsottiin ihmeissään, "miten osasit olla noin tyyni osaisimpa itsekin tuossa tilanteessa".

Onkohan ketään muuta joka ajettelisi samoin.
 
Ymmärrän tasan tarkkaan mistä puhut. Mielummin toivoisi, että puhaltaisi "hyvä tuuli" ja kääntäisi tämän veneen suunnan, kun itsellä ei siihen voimia ole. Nuo ajatukset poismenosta kaivertavat sisintä.
 
En todellkaan. Mulla 2 alaikäistä lasta. sitten kun ovat omillaan, toivottavasti noin 40-50 vuotiaana kun olen auttanut pikkulapsiajan kanssa lapsiani, voisin olla valmis. Mutta ehkä tarvitsevat tukea myös lastensa murkkuikään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En todellkaan. Mulla 2 alaikäistä lasta. sitten kun ovat omillaan, toivottavasti noin 40-50 vuotiaana kun olen auttanut pikkulapsiajan kanssa lapsiani, voisin olla valmis. Mutta ehkä tarvitsevat tukea myös lastensa murkkuikään.

siis lastenlasteni pikkulapsiajan...
 
En todellakaan, aina ajattelen et jos tuon lapsen saan täysi-ikäiseksi ja siihen asti ainakin elää niin olen tyytyväinen. Toivottavasti näen vielä lastenlapsetkin.
 

Yhteistyössä