Pohdin, pohdin 1vuosi ja 9 kk:tta odotusta, odotusta, odotusta - ei raskautta. Niin vähän ja silti niin piinaavan pitkästi. Toisaalta tuntuu, että toivoa on - niin vähän aikaa mennyt ja silti tuntuu, että niin liikaa toiveita, odotusta, haaveita, unelmia... Ympärillä raskauksia, vauvoja, kyselijöitä... Tutkimukset jo meillä aloitettu - minussa kaikki kunnossa - miehen spermassa kenties jotain - tutkimukset jatkuvat vielä ennen kuin he tekevät diagnoosia ja päättävät hoidoista. Kuukaudet vierii, kohta voi jo sanoa, että vuodet. Niin ja oikeastaan vuodet, sillä olimme tuota ennen vuoden ilman ehkäisyä ns. varmoilla päivillä rakasteltiin - jotkuthan tulevat raskaaksi pelkästä miehen vierellä istumisesta. No' minä odotan tuskin uskallan edes ääneen sanoa sanaa lapsettomuus - se tuntuu niin lopulliselta - ja silti käyn täällä aina toisten kirjoituksia lukemassa - Nyt rohkenin itsekin. Edelleen odotan.