E
ex hoitsu
Vieras
olen entinen sairaanhoitaja. nykyään kaupallisella puolella. kun olin juuri melkein lähdössä töistä sain puhelun. oli sitten eräs sukulaisen tuttava pyytänyt sukulaiselta "sen sairaanhoitajan" numeroa kun olisi vähän kysyttävää.
voi herrajjjjjumala sentäs. mitä siitä vaikka olisin sh, mitä en nykyään edes koe olevani? no. puhelu alkoi "tarvitsen peräruiskeen". minä sanoin että ahaa. hieman hämmentynyt kyllä olin. soittaja kertoi saaneensa numeroni yhteiseltä tutulta ja onneksi saikin kun tarvitsee peräruiskeen.
minä hiukan ihmettelin, miksi minulle kertoo ummetuksestaan. sitten tuli uutispommi: tuu antaa mulle tää ruiske. sanoin että minähän olen töissä. kysyi että missä sairaalassa. sanoin etten tee nykyään hoitoalan hommia. tyyppi suuttui mulle. huusi "etkö sä ajattele potilaita" (kyllä kiitos, toivon kaikkien saavan hyvää hoitoa ja ehkä juuri siksi olen oman paikkani löytänyt muualta, hoitotyö ei ollut "mun juttu")
sanoin että tää on ammatillinen ratkaisu joka on katsottu meidän perheelle parhaaksi (harmittaa oikein että rupesin selittelemään). kysyi "etkö sä ole kumminkin koulun käynyt hoitaja". juu olenhan minä.
sitten selvitin soittajalle aikatauluani, joka pienten lasten töissäkäyvänä äitinä on hiukan kiiruinen (enkä muttenkaan ole hirmuisen innokas juoksemaan peräruiskeita antamassa puolitutuille jotka on sattuneet kuulemaan että jossain on melkeen tuttu sh, mutta tätä en tietenkään sanonut)
soittaja tiuskaisi "et siis halua sen vertaa auttaa" ja sulki luurin.
voi herrajjjjjumala sentäs. mitä siitä vaikka olisin sh, mitä en nykyään edes koe olevani? no. puhelu alkoi "tarvitsen peräruiskeen". minä sanoin että ahaa. hieman hämmentynyt kyllä olin. soittaja kertoi saaneensa numeroni yhteiseltä tutulta ja onneksi saikin kun tarvitsee peräruiskeen.
minä hiukan ihmettelin, miksi minulle kertoo ummetuksestaan. sitten tuli uutispommi: tuu antaa mulle tää ruiske. sanoin että minähän olen töissä. kysyi että missä sairaalassa. sanoin etten tee nykyään hoitoalan hommia. tyyppi suuttui mulle. huusi "etkö sä ajattele potilaita" (kyllä kiitos, toivon kaikkien saavan hyvää hoitoa ja ehkä juuri siksi olen oman paikkani löytänyt muualta, hoitotyö ei ollut "mun juttu")
sanoin että tää on ammatillinen ratkaisu joka on katsottu meidän perheelle parhaaksi (harmittaa oikein että rupesin selittelemään). kysyi "etkö sä ole kumminkin koulun käynyt hoitaja". juu olenhan minä.
sitten selvitin soittajalle aikatauluani, joka pienten lasten töissäkäyvänä äitinä on hiukan kiiruinen (enkä muttenkaan ole hirmuisen innokas juoksemaan peräruiskeita antamassa puolitutuille jotka on sattuneet kuulemaan että jossain on melkeen tuttu sh, mutta tätä en tietenkään sanonut)
soittaja tiuskaisi "et siis halua sen vertaa auttaa" ja sulki luurin.
Hullu "asiakas". 
