Nyt ymmärrän miksi koti-äitejä mollataan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yllätyin.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;26902612:
Hmm, olisiko sinulla sitten ehdottaa jotain toista "mittaria", jolla arvostus yhteisön silmissä hankitaan?
Minun mielestäni asia on hyvin yksinkertainen. Mikäli haluaa yhteisön arvostusta, niin sen eteen pitää tehdä pirusti töitä. Mikäli taas ei tätä arvostusta kaipaa (riittää, että itse arvostaa itseään), niin pääsee vähemmällä.
No vaikka se, miten kohtelee muita? Harva kuitenkin oikeasti tietää, paljonko naapuri työpaikallaan huhkii, mutta sen tietää, paljonko naapuri tarjoaa apuaan tai tekee yhteisön hyväksi esim kunnostamalla lasten leikkipaikkaa tms.
 
Joo mutta ei se ole mitään aidosti lapsien haluamista, jos karjutaan siellä hiekkalaatikon reunalla jo olemassa oleville lapsille (eikä viitsitä mennä edes kiikuttamaan) ja samaan aikaan vingutaan miten raskasta on ja suunnitellaan lisää lapsia. Monen lapsen kanssa on varmasti raskasta mutta on myös oma valinta tehdä monta lasta, sitten se vaan on raskaampaa.

Hehhehhee... eli ap nyt on ainoa kotiäiti niiden huudeilla joka hoitaa lapsiaan rakkaudella eikä ole yhteiskunnan elätti.... "mutkun ne muut".
 
Onneksi siellä puistossa missä käyn ei ole tuommoista kyyliä, jotka taas vetää jostain keskustelusta omia johtopäätöksiään ja on niin olevinaan "kaveria" puistossa ja sitten seläntakana alkaa haukkumaan koti-äitejä loisiksi.

Juu, olen kotona lasten kanssa vielä vuoden. Nuorimmainen on n 3,5v kun palaan takaisin työelämään. Ja todettakoon vielä että mistään en tule rahaa saamaan sen jälkeen kun hän 3v täyttää. Sitten vasta kun ilmoittaudun työttömäksi työnhakijaksi ja ansiosidonnaista alan saamaan.
Muta kuten sanoit itsekin ei kaikki loisia ole, kuten et sinäkään.

Mutta ei se silti anna oikeutta haukkua toisia. Vaikka itsekin sinuakin kyyläksi tituleeraan.

Mitä se on sulta pois jos toiset elääkin yhteiskunnan tukien varassa?
Miksiköhän kotityötä ei arvosteta missään koskaan? Juu eihän siitä sillälailla palkkaa saa, eikä eläkettä kerry ja jonkunhan ne on kuitenkin tehtävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26902638:
No vaikka se, miten kohtelee muita? Harva kuitenkin oikeasti tietää, paljonko naapuri työpaikallaan huhkii, mutta sen tietää, paljonko naapuri tarjoaa apuaan tai tekee yhteisön hyväksi esim kunnostamalla lasten leikkipaikkaa tms.

No mutta, eikös tuollaista pyyteetöntä toisten auttamista arvostetakin aika tavalla? Kyllä minun mielestäni. On tietysti totta, että yhteisö arvostaa vielä enemmän sitä, joka tekee SEKÄ verotettavaa palkkatyötä ETTÄ tuollaista vapaaehtoistyötä. Eiköt tämä ole sinunkin mielestäsi ihan ok?
 
Mitä se on sulta pois jos toiset elääkin yhteiskunnan tukien varassa?

Minua tämä ei haittaa, mutta ymmärrän kyllä monia haittaavan. Kyllä siinä tilinauhassa pienempi prosentti ennakkopidätyksen kohdalla olisi, mikäli kukaan ei katsoisi oikeudekseen elää _kovin pitkään_ toisten kustannuksella.

Miksiköhän kotityötä ei arvosteta missään koskaan? Juu eihän siitä sillälailla palkkaa saa, eikä eläkettä kerry ja jonkunhan ne on kuitenkin tehtävä.

Kotitöitä ei uskoakseni arvosteta kovinkaan korkealle sen vuoksi, että kaikkihan ne tekevät kuitenkin. Myös ne työssäkäyvät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;26902683:
No mutta, eikös tuollaista pyyteetöntä toisten auttamista arvostetakin aika tavalla? Kyllä minun mielestäni. On tietysti totta, että yhteisö arvostaa vielä enemmän sitä, joka tekee SEKÄ verotettavaa palkkatyötä ETTÄ tuollaista vapaaehtoistyötä. Eiköt tämä ole sinunkin mielestäsi ihan ok?
Monesti vaan käy niin, että ne jotka työelämässä kerryttävät arvostustaan, eivät pahemmin ehdi/jaksa/viitsi tehdä enää työpäivänsä päätteeksi mitään yleishyödyllistä. Hieno mersu on pihassa, mutta naapureiden lapsia ei jakseta ottaa edes iltaisin omien lasten kanssa leikkimään, kun niistä on mukamas niin paljon vaivaa ja täytyy saada rankan työpäivän jälkeen olla ihan rauhassa.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Anteeksi, jos kirjoitin huonosti eikä se tullut esille mitä tarkoitin. Täällä haukutaan jatkuvasti työssäkäyviä joiden l"apsi parat" joutuvat päiväkotiin. Itsekään en ymmärrä sitä miksi 9kk pitäisi laittaa toisten hoidettavaksi mutta kun olen nähnyt tätä puolta niin jo tuntuu normaalilta se, että pieni laitetaan päiväkotiin. On ihan ok hoitaa lapset kotona. Itsekin päivähoitoa "tiskin toiselta puolelta nähneenä" voin sanoa, että koti on lapsen paras paikka. Tietenkin. Mutta se, että lapsia tehdään sen takia että saisi kotona olla. Se ei ole oikein. Jos äidin ajatusmaailma on tuollainen niin päiväkoti on sittenkin ehkä parempi paikka. Toin esiin vain pohdintani siitä, että ymmärrän nyt näitä haukkujiakin (joita en kyllä ennen ole tajunnut). Enkä missään kohtaa sanonut olevani täydellinen tai ainoa joka hoitaa lapsen rakkaudella. Valta osa on toivottavasti niitä. Kyylätä ei tarvitse nähdäkseen asioita. Kun itse joudut siellä vahtimaan sivussa toistenkin lapset niin kyllä siinä huomaa sen, että ei niistä lapsista pahemmin välitetä.

Toin oman näkemykseni tälle koti-äiti vastaan työssäkäyvä asetelmalle, joka täällä pyörii ihan jatkuvasti. Eli pitäisi olla jompaa kumpaa porukkaa, mitään ajatuksia siltä väliltä ei saa olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26902697:
Monesti vaan käy niin, että ne jotka työelämässä kerryttävät arvostustaan, eivät pahemmin ehdi/jaksa/viitsi tehdä enää työpäivänsä päätteeksi mitään yleishyödyllistä. Hieno mersu on pihassa, mutta naapureiden lapsia ei jakseta ottaa edes iltaisin omien lasten kanssa leikkimään, kun niistä on mukamas niin paljon vaivaa ja täytyy saada rankan työpäivän jälkeen olla ihan rauhassa.

Ja tällainen k*sipäisyyskö sitten korreloi positiivisesti sen kanssa, kuinka paljon kerryttää arvostusta työelämässä? Tuskinpa nyt sentään. Tuollaisen jaksamattomuuden kanssa korreloi uskoakseni pikemminkin yleinen saamattomuus tai suoranainen laiskuus, ja nämä eivät kyllä ole ominaisuuksia, jotka edesauttavat menestystä työelämässä.
 
Viimeksi muokattu:
Anteeksi, jos kirjoitin huonosti eikä se tullut esille mitä tarkoitin. Täällä haukutaan jatkuvasti työssäkäyviä joiden l"apsi parat" joutuvat päiväkotiin. Itsekään en ymmärrä sitä miksi 9kk pitäisi laittaa toisten hoidettavaksi mutta kun olen nähnyt tätä puolta niin jo tuntuu normaalilta se, että pieni laitetaan päiväkotiin. On ihan ok hoitaa lapset kotona. Itsekin päivähoitoa "tiskin toiselta puolelta nähneenä" voin sanoa, että koti on lapsen paras paikka. Tietenkin. Mutta se, että lapsia tehdään sen takia että saisi kotona olla. Se ei ole oikein. Jos äidin ajatusmaailma on tuollainen niin päiväkoti on sittenkin ehkä parempi paikka. Toin esiin vain pohdintani siitä, että ymmärrän nyt näitä haukkujiakin (joita en kyllä ennen ole tajunnut). Enkä missään kohtaa sanonut olevani täydellinen tai ainoa joka hoitaa lapsen rakkaudella. Valta osa on toivottavasti niitä. Kyylätä ei tarvitse nähdäkseen asioita. Kun itse joudut siellä vahtimaan sivussa toistenkin lapset niin kyllä siinä huomaa sen, että ei niistä lapsista pahemmin välitetä.

Toin oman näkemykseni tälle koti-äiti vastaan työssäkäyvä asetelmalle, joka täällä pyörii ihan jatkuvasti. Eli pitäisi olla jompaa kumpaa porukkaa, mitään ajatuksia siltä väliltä ei saa olla.

No itse en henk.koht. ole koskaan todistanut samanlaista tapahtumaa, jossa äidit ringissä pohtisi (aikuisten oikeesti) kuinka ottaa maksimihyöty lapsista ettei tarvitse mennä töihin. Ja itsekin olen noita puistoja kiertänyt aika lailla päivittäin, omassa työssäni lastenhoitajana ja sitten oman kanssa.

Ja se ettei ole koko ajan keinuttamassa sitä omaa jeesus jooseppia ei tarkoita ettei välittäisi/ rakastaisi lasta. Oudompaa minusta on ne mammat jotka ei anna lapselle minkäänlaista hajurakoa, vaan ollaan koko ajan sen lapsen niskassa hengittämässä ettei se a. putoa mistään, b. vauhdit pysähdy nanosekunniksikaan c. joudu itse etsimään lapiota hiekkalaatikolta JNE.

Myöskään se että lapsille joskus hermostuu, ei kieli rakkauden puutteesta. Luulisi jokaisen äidin nyt tietävän että joskus se kuppi kaatuu omankin kullannupun kanssa, kun se on terrorisoinut koko perhettä esim. koko aamun.
 
Muuten ihan ok aloitus, mutta vähän puutteellisia nuo omat laskelmasi. Sen reilu kolme vuotta, jonka olet kotona (ja olet nostanut myös korkeampaan äitiys/vanhempainrahaa hoitotuen lisäksi), niin jätät kolmelta vuodelta vero-eurota maksamatta. Perheenne talous on myös omaa palkkaasi pienempi, jolloin kulutuksenne on piempää, eli ette yhtä lailla osallistu muiden ihmisten työllistämiseen.
 
[QUOTE="kotiäiti";26902821]No itse en henk.koht. ole koskaan todistanut samanlaista tapahtumaa, jossa äidit ringissä pohtisi (aikuisten oikeesti) kuinka ottaa maksimihyöty lapsista ettei tarvitse mennä töihin. Ja itsekin olen noita puistoja kiertänyt aika lailla päivittäin, omassa työssäni lastenhoitajana ja sitten oman kanssa. [/QUOTE]

Itse olen kyllä noihin tuollaisiin äiteihin törmännyt. Mutta en nyt sanoisi, että niitä enemmistö olisi. Mutta olen kyllä itsekin hämmästellyt, miten joillain voi olla noin typerä ajatusmaailma.
 
Ja se ettei ole koko ajan keinuttamassa sitä omaa jeesus jooseppia ei tarkoita ettei välittäisi/ rakastaisi lasta. Oudompaa minusta on ne mammat jotka ei anna lapselle minkäänlaista hajurakoa, vaan ollaan koko ajan sen lapsen niskassa hengittämässä ettei se a. putoa mistään, b. vauhdit pysähdy nanosekunniksikaan c. joudu itse etsimään lapiota hiekkalaatikolta JNE.

Myöskään se että lapsille joskus hermostuu, ei kieli rakkauden puutteesta. Luulisi jokaisen äidin nyt tietävän että joskus se kuppi kaatuu omankin kullannupun kanssa, kun se on terrorisoinut koko perhettä esim. koko aamun.[/QUOTE]

Monessa puistossa kuitenkin ne samat äidit istuu penkillä juoruamassa ja se oma lapsi (monesti pieniä 1-2v) ei koskaan pääse keinumaan, jos joku toinen ei satu nostamaan ja keinuttamaan. Jokaisella on huonoja päiviä mutta itsekin olen todistanut jo vuosia tiettyjen äitien toimintaa. Kyllä sen kotihoidontuen eteen voisi vähän lasten kanssa ollakin. Onneksi suurin osa leikkii ja touhuaa lastensa kanssa. Ei voi olettaa, että esim. alle 2v selviytyy kaikesta yksin.
 
Monessa puistossa kuitenkin ne samat äidit istuu penkillä juoruamassa ja se oma lapsi (monesti pieniä 1-2v) ei koskaan pääse keinumaan, jos joku toinen ei satu nostamaan ja keinuttamaan. Jokaisella on huonoja päiviä mutta itsekin olen todistanut jo vuosia tiettyjen äitien toimintaa. Kyllä sen kotihoidontuen eteen voisi vähän lasten kanssa ollakin. Onneksi suurin osa leikkii ja touhuaa lastensa kanssa. Ei voi olettaa, että esim. alle 2v selviytyy kaikesta yksin.

No tuskin sekään nyt rakkauden puutteesta kielii silti, vaikka ei koskaan keinuttaisi lasta. Ja voihan olla että monelle äidille se puisto on nimenomaan se päivän ainoa "hengähdyshetki", jossa myös tapaa muita aikuisia ihmisiä. Muu osa päivästä sitten ollaankin aika tiiviisti niiden lasten kanssa touhuten sitä ja tätä.

En oikeasti ymmärrä miten joku voi vetää johtopäätöksiä rakkaudesta lapseen sen mukaan, miten joku äiti keinuttaa lastaan puiston keinussa. Taitaa osa kotiäideistä olla ainakin keskivertoa yksinkertaisempaa sakkia...
 
Joo paska ihminen olen kun mietin pääni puhki miten voisin mieluummin olla kotona poikani kanssa kun töissä suurimman osan valveillaoloajasta. Ja kyllä minäkin ehdin töitä vielä tekemään useita vuosia vaikka saisinkin lapsia lisää ja olisin heidän kanssaan kotona kolme vuotiaaksi asti.
 
[QUOTE="Vieras";26902963]Joo paska ihminen olen kun mietin pääni puhki miten voisin mieluummin olla kotona poikani kanssa kun töissä suurimman osan valveillaoloajasta. Ja kyllä minäkin ehdin töitä vielä tekemään useita vuosia vaikka saisinkin lapsia lisää ja olisin heidän kanssaan kotona kolme vuotiaaksi asti.[/QUOTE]

Mutta jokatapauksessa nuorin lapsistasi joutuu 3v:nä hoitoon ? Eli turvaat muille lapsille kotona oloa tekemällä sisaruksia. Mutta entä se viimeinen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;26902743:
Ja tällainen k*sipäisyyskö sitten korreloi positiivisesti sen kanssa, kuinka paljon kerryttää arvostusta työelämässä? Tuskinpa nyt sentään. Tuollaisen jaksamattomuuden kanssa korreloi uskoakseni pikemminkin yleinen saamattomuus tai suoranainen laiskuus, ja nämä eivät kyllä ole ominaisuuksia, jotka edesauttavat menestystä työelämässä.
Itse asiassa juu. Ihmiset, jotka valitsevat sellaisen ammatin, jossa ei töiden jälkeen tarvitse edes ajatella työasioita, eivät juurikaan arvostusta työstään saa.
 
Joo o kuulostaa tutulta.. Mulla 25v kaveri joka odottaa kolmatta lastaan, työtön isä seuranaan. Kävi amista 4 vuotta eikä saanut suoritettua siltikään sitä loppuun. Nyt siis tehdään lapsia kun ei ole ammmattia/töitä/rahaa. Itse olen 1,5v tytön äiti ja töihin tässä palailemassa. Menen tienaamaan rahaa,jota kenties saan säästöönkiin ja sitten muutaman vuoden päästä katsotaan joko olisi aika sisarukselle.
 
Ikävä kyllä mun kaveripiiriin kuuluu näitä, jotka saivat ensimmäisen lapsensa alle parikymppisinä kouluttamattomina (peruskoulu, puoliksi käyty lukio/amis taustalla). Nyt n. 25v 2-4 lasta ja edelleeb koulu käymättä. Lisätienestiä tekevät sallituissa rajoissa esim kaupassa, mikä on mielestäni järkevää. Nyt useammalla on iskenyt kasvoille se todellisuus että kouluttautumiseen on melko huonot resurssit/motivaatio ja työnteko esim siellä kassalla ei ole tulevaisuuden kannalta se kiinnostavin vaihtoehto. Myös omien sanojensa mukaan he ovat ikään kuin loukussa tuossa tilanteessaan. Ymmärrän hyvin, valitset niin tai näin niin vaikeaa tulee olemaan. helpoin ratkaisu on siis ollut tehdä uusi lapsi jolloin nämä hankalat asiat siirtyy taas muutamalla vuodella.
 
voi ku on olisi töitä mihin palata! olen kotiäiti joka ei todellakaan suunnittele jäävänsä kotiin hinnalla_millä_hyvänsä! 2 lasta on joista nuorin 8kk. Tutkintokin löytyy mutta sain ensimmäisen lapseni heti koulun jälkeen enkä ole siis tehnyt päivääkään alani töitä kohta 3v!!! Arvostan kyllä koti-äitejä, ei tämä ole helppoa ja joskus tuntuu kuin loma odottaa kun lapset pääsevät hoitoon ja itse töihin.

En kyllä vaihda näitäkään vuosia pois sillä lapset ovat lapsia hetken ja tulevaisuudessa saamme yhteistä aikaa vain viikonloppuisin ja ehkä arki-iltana sen 19min. Joten koitan olla kotona siihen saakka kunnes nuorin on 1v
 
"lykätä lapsia" ja "saisi olla kotona" ja blaa blaa.. Mikä ihmisarvon mittari se työnteko on? Kaikki ei pysty työhön, jaksa työtä jne. Olkoot niin, ihan sama mulle! Miksi tästä aiheesta jaksetaan aina vaan jauhaa?? Jos on niin katkera kotona oleville äideille, kun itse käy töissä raatamassa niin siinäpähän jääköön kukanenki myös kotiin! Se kotihoidontuki yms tuet ei varmastikaan oo niin isoja summia, että niistä pitäisi olla kateellinen. Jos on kotona, ei ole varaa kovin ihmeellisiin asioihin, toisin kuin töissä käydessä. Miksi töissä käyvät jaksaa olla niin katkeria kotona oleville äideille, jotka saa tukea siihen, että jotenkuten saa pidettyä perheensä hengissä?? Ottaako teitä niin paljon päähän maksaa veroja, kun ne ei jokainen sentti mene ITSELLE? Vaan niistä saatetaan auttaa joitain muita? Sairasta tämä vaahtoaminen, kuinka mahtavia ihmisiä työssäkäyvät ovat ja paskoja lusmuja nuo kotona lapsensa hoitavat! Terv. työssäkäyvä äiti
 
Jännä miten nykypäivänä se arvostus hankitaan sillä että miten paljon tekee töitä... maailma ei oo ihan raiteillaan..minun mielestäni. En kyllä tee lapsia siksi että voisin olla kotona, mutta silti en ymmärrä tätä maailman ajatusta enää...

Ei arvotus tule työn määrästä vaan siitä kuinka hyvin pystyy itsensä ja perheensä elättämään. Se on minulla jonkinlainen mittari. Siis silloin kun ihminen on terve ja työkykyinen. Jos terveen,työkykyisen elättäjänä toimii valtio, ja tätä tieten tahtoen käytetään hyväksi niin en kovin korkealle voi rimaa nostaa. Ei valtion tehtävä ole maksaa palkkaa äitiydestä.
 
"lykätä lapsia" ja "saisi olla kotona" ja blaa blaa.. Mikä ihmisarvon mittari se työnteko on? Kaikki ei pysty työhön, jaksa työtä jne. Olkoot niin, ihan sama mulle! Miksi tästä aiheesta jaksetaan aina vaan jauhaa?? Jos on niin katkera kotona oleville äideille, kun itse käy töissä raatamassa niin siinäpähän jääköön kukanenki myös kotiin! Se kotihoidontuki yms tuet ei varmastikaan oo niin isoja summia, että niistä pitäisi olla kateellinen. Jos on kotona, ei ole varaa kovin ihmeellisiin asioihin, toisin kuin töissä käydessä. Miksi töissä käyvät jaksaa olla niin katkeria kotona oleville äideille, jotka saa tukea siihen, että jotenkuten saa pidettyä perheensä hengissä?? Ottaako teitä niin paljon päähän maksaa veroja, kun ne ei jokainen sentti mene ITSELLE? Vaan niistä saatetaan auttaa joitain muita? Sairasta tämä vaahtoaminen, kuinka mahtavia ihmisiä työssäkäyvät ovat ja paskoja lusmuja nuo kotona lapsensa hoitavat! Terv. työssäkäyvä äiti

Valitan mä en jaksa auttaa koko maailmaa - vallankaan niitä jotka lisääntyy eikä kykene jälkeläisiään elättämään.

Mä haluaisin ne rahat laittaa rapistuvaan koulujärjestelmää (joka on suomen hyvinvoinnin yksi kulma kiviä - ei suinkaan työtä kammoksuvat ihmiset). Haluaisin lapsille kunnon ruuat kouluun. Haluaisin että vanhuksilla olisi ihmilliset olot hoitolaitoksilla ja että heitä kohdeltaisiin paremmin kun nautakarjaa. Mä mieluummin maksan vaipat vanhukselle kuin se että rouva x ei nyt vaan halua tehdä töitä.

Toki saa ottaa kevyemmin - ei työ mittari ole. Vaan täällä ei elä valitettavasti kauniilla ajatuksilla. Toki tunnen perheitä joissa isä elättää perheen eikä siinä mitään.
 

Yhteistyössä