Nyt vetäs kyäkkivelhon hiljaiseksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Keittiönoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Keittiönoita

Vieras
Lukaisin junnun irc-galleriaa ja näin tämän tekstin

I would rather live my life as if there is a God and die to find out there isn't, than live my life as if there isn't and die to find out there is.

Vaikka elämänkatsomuksemme onkin tuon "nassikan" kanssa ihan eri, pakko vanhan äiteenkin nostaa hattua tuolle asenteelle =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Lukaisin junnun irc-galleriaa ja näin tämän tekstin

I would rather live my life as if there is a God and die to find out there isn't, than live my life as if there isn't and die to find out there is.

Vaikka elämänkatsomuksemme onkin tuon "nassikan" kanssa ihan eri, pakko vanhan äiteenkin nostaa hattua tuolle asenteelle =)

Mulle perusteli yksi helluntaiseurakuntalainen kymmenen vuotta sitten uskoaan tuolla lauseella. EI kai siihen voi mitäään vastaan panna. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Mulle perusteli yksi helluntaiseurakuntalainen kymmenen vuotta sitten uskoaan tuolla lauseella. EI kai siihen voi mitäään vastaan panna. :)
Eipä siihen olekaan vastaanpanemista. Enkä aio edes yrittää vaan kunnioitan junnun omaa näkemystä asioista. Vaikka se näkemys onkin eri kuin omani.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
voisittekos suomentaa yhdelle, joka ei aikoinaan saanut lukea englantia oikeastaan ollenkaan.
Vapaasti suomennettuna: "Elän mieluummin uskoen Jumalaan ja huomaten kuioltuani, ettei mitään Jumalaa ollutkaan, kuin eläisin uskomatta Jumalaan ja kuoltuani huomaisin Jumalan sittenkin olevan."

 
Hmm... vois tosiaan olla jännä huomata tuommoinen piirre omassa lapsessa, jos itse uskoo täysin päinvastaiseen. =) (mietin siis, jos vastaava tulis omalle kohdalle)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Mulle perusteli yksi helluntaiseurakuntalainen kymmenen vuotta sitten uskoaan tuolla lauseella. EI kai siihen voi mitäään vastaan panna. :)
Eipä siihen olekaan vastaanpanemista. Enkä aio edes yrittää vaan kunnioitan junnun omaa näkemystä asioista. Vaikka se näkemys onkin eri kuin omani.

Nyt alko muuten kiinnostaa jälkikäteen, onko poikasi helluntaiseurakunnan jäsen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Hmm... vois tosiaan olla jännä huomata tuommoinen piirre omassa lapsessa, jos itse uskoo täysin päinvastaiseen. =) (mietin siis, jos vastaava tulis omalle kohdalle)
Tämä ei ole mulle ensimmäinen kerta, mutta yhtä yllätyksellinen silti. Ekalla kerralla lapsestani tuli wicca. Siis esikoisestani. Nyt kuopukseni on mitä ilmeisimmin ihan kelpo kristitty (mä en ole wicca enkä kristitty). Mä tunnen rehellisesti sanottuna ylpeyttä siitä, että noi mun nuoreni ovat saaneet riittävän kantavat siivet itselleen uskoakseen oikeiksi näkemiinsä asioihin ja tunnustaakseen sen. Ja erityisesti kun ne näkemykset ovat eri kuin omani.

 

Yhteistyössä