Nyt vasta ymmärrän, miten joku voi nauttia vauva-ajasta

["onnellinen"]

En ole koskaan aikaisemmin ymmärtänyt sitä, miten jotkut on hehkutanut, että vauva-aika on niin ihanaa ja siitä pitää nauttia täysillä, kun se menee niin pian ohi. Olen 4 lapsen äiti. Ensimmäinen lapsi oli perustyytyväinen vauva, mutta tosi huono nukkumaan ekat 1,5 vuotta. Muistan, että vauva-aika meni ihan sumussa ja pystyin nauttimaan oikeesti lapsen kanssa puuhastelusta vasta sen 1,5v jälkeen, kun hän alkoi nukkumaan hyvin. No toinen lapsi syntyi hätäsektiolla ja eli 2viikkoa teholla. Kolmas lapsi ei nukkunut vauvana kuin pätkissä ja oli todella itkuinen koko vauva ja taaperoiän (refluksitauti ja allergiat). Nyt tää neljäs lapsi on perustyytyväinen ja -terve vauva, joka on alusta asti nukkunut 6-7h yöunia ja päivälläkin suurimman osan ajasta hyväntuulinen...Nyt voin yhtyä joukkoon joka sanoo, että vauva-aika on aivan ihanaa ))

 

["mievain"]

Mä samaistun täysin. Mun lapset on ihan ku sun eka ja neljäs. Ja vaikka molemmat olleet helppoja niin kyllä se on iso juttu että tämä kuopus osaa nukkua öisin <3

Kauheen mietinnän vaan saanut aikaan että uskaltaako ja haluaako tehdä kolmatta... jos nukkuminen on seuraavillakin samaa luokkaa kuin ekalla ni lapset on tässä. Mut jos samaa ku tokalla ni voisin tehä vaikka kymmenen vielä...

 

[ihmettelee]

Mun lapsi on kuin sun kolmas ja minä ihmettelen ainoastaan sitä miten ihmeessä olet uskaltanut tehdä neljä lasta. Minulla kuristaa kurkkua ajatus pelkäsään toisesta, vaikka ekan lapsen taaperoajasta on jo aikaa.

 

["onnellinen"]

[QUOTE="mievain";28842524]Mä samaistun täysin. Mun lapset on ihan ku sun eka ja neljäs. Ja vaikka molemmat olleet helppoja niin kyllä se on iso juttu että tämä kuopus osaa nukkua öisin <3

Kauheen mietinnän vaan saanut aikaan että uskaltaako ja haluaako tehdä kolmatta... jos nukkuminen on seuraavillakin samaa luokkaa kuin ekalla ni lapset on tässä. Mut jos samaa ku tokalla ni voisin tehä vaikka kymmenen vielä...[/QUOTE]

Niimpä...sitä ei voi koskaan tietää, minkälainen lapsi syntyy. Mutta itse ajattelin asian niin, että jos syntyy taas "haastava" vauva, niin ainakin nyt on joku kokemus siitä, että ne valvotut yöt loppuu joskus (jos lapsella kaikki muuten ok) ja varmaan se tieto auttaa ainakin jotenkin paremmin kestämään sen ajan (ekan kanssa se oli ehkä
vaikeinta kokemuksen puuttuminen. Silloin oli tunne, että en saa enää koskaan levätä kunnolla ja se valvominen ei lopu ikinä...)

 

["onnellinen"]

Mun lapsi on kuin sun kolmas ja minä ihmettelen ainoastaan sitä miten ihmeessä olet uskaltanut tehdä neljä lasta. Minulla kuristaa kurkkua ajatus pelkäsään toisesta, vaikka ekan lapsen taaperoajasta on jo aikaa.

ehkä "rohkeuden" taustalla on se, että me ollaan miehen kanssa molemmat omien vanhempiemme ainokaisia ja toivoimme siksi kovasti omaan perheeseemme enemmän lapsia. Kun lapsilla ei ole tätejä, setiä ja serkkuja, niin on ainakin sisaruksia.

 

[---]

Musta tuntuu, että ekan kanssa kaikki on sen verran jännittävää, että siitä ei ehkä osaa ja uskalla relata ja nauttia. Lisäksi ero entiseen "vapaaseen" lapsettomaan aikaan on niin suuri. Seuraavien kohdalla ehkä on sitä lapsiperhearkea takana jo hieman pidempään ja vauvan hoito on tuttua sekä jopa helppoa uhmaikäisen jatkuviin itkupotkuraivareihin verrattuna.

Riippuu tietenkin niin paljon siitäkin, millaiset turvaverkot on.

 

["onnellinen"]

Musta tuntuu, että ekan kanssa kaikki on sen verran jännittävää, että siitä ei ehkä osaa ja uskalla relata ja nauttia. Lisäksi ero entiseen "vapaaseen" lapsettomaan aikaan on niin suuri. Seuraavien kohdalla ehkä on sitä lapsiperhearkea takana jo hieman pidempään ja vauvan hoito on tuttua sekä jopa helppoa uhmaikäisen jatkuviin itkupotkuraivareihin verrattuna.

Riippuu tietenkin niin paljon siitäkin, millaiset turvaverkot on.

Joo, toi vertailukohde pointti on hyvä...Päivät jolloin ollaan oltu vauvan kanssa kahdestaan kotona ja mies isompien kanssa mökillä on tuntuu ihan lomalta Isompien keskinäinen kinastelu on väsyttävämpää, kuin vauvan kanssa puuhastelu.

 

[Chala]

Mä en pystyis kuvittelemaan että voisin pitää vauva-arkea ihanana minkään lapsen kanssa. Omat on olleet huutajia jotka on kuitenkin siitä kaudesta päästyään nukkuneet ihan ok. Silti mä koin vauva-arjessa kamalimmaksi sen jatkuvan väsymyksen, mikä ei johtunut edes nukkumisen vähyydestä vaan myös siitä sitovuudesta, joku koko helvetin ajan kiinni jossain etkä pääse todellakaan itsenäisesti lähtemään yhtään mihinkään.