Nyt vasta 12 vuoden jälkeen tunnen katkeruutta, vihaa ja surua.

["pisara"]

Olen ollut 12 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Naimisissa 7 vuotta. Meillä on 3 lasta iältään 4, 6 ja 8 vuotiaat.

Mieheni plussat on, että hän osallistuu lasten kasvattamiseen. Hän käy töissä ja hoitaa muutenkin talouden, kodin ja autoasiat hyvin. Kuulostaa siis siltä normaalilta "täydelliseltä" mieheltä...mutta mutta...

Salaisuutemme on se, että mieheni on usein väkivaltainen, on parempiakin aikoja jolloin on hyvä olla pitkiäkin ajanjaksoja. Mutta sitten aina se vaan tapahtuu kuiteskin, hän suuttuu milloin mistäkin, syy voi olla huono työpäivä, lapset kataneet esim. mukin, mä haluaisin puhua jostakin, siis ihan mikä syy vain.

Hän haukkuu, huutaa, rikkoo kotia/tavaroita, uhkailee jne. Lapset kuulee ja näkee kaiken ja ovat tietenkin paniikissa. Mieheni pahat sanat minulle ovat todellakin usein niitä todella pahoja. Muutamia vuosi sitten kävi vielä fyysisestikin päälleni muutaman kerran, mutta yleensä ottaen fyysisyys liittyy kotiin. On rikkonut ikkunoita, leluja, tuoleja, astioita, pihaistutuksia ja repinyt yleensä paitansa rikki, siis päällä olevan paitansa.

Aina olen antanut anteeksi, unohtanut jne. Enää hän ei edes pyytele anteeksi, tai näytä edes että katuisi käytöksiään. Nyt viimisen vuoden aikana olen alkanut tuntea katkeruutta, vihaa, surua häntä kohtaa. En kaipaa hänen läheisyyttään ja nyt hän valittaa siitäkin ettei saa läheisyyttä/seksiä minulta tarpeeksi. Eikä ymmärrä ollenkaan kun sanon, mistä se johtuu. Olen kuulemma liian herkkänahkainen.

Olen alkanut miettimään eroa, mutta silti joku voima mut pitää vaan tässä suhteessa. Ehkä ne on ne lapet, yhteinen omaisuus ja se etten jaksaisi erota, nähdä sitä vaivaa ja muutosta. Ja sekin mietityttää, jos alankin katumaan eron jälkeen tekoani....vaikeaa on ja henkisesti raakasta aikaa. Mieheni on siis ainoa mies kenen kanssa olen ikinä oolutkaan. Olin 18 v kun aloin seurustelemaan hänen kanssaan. Onko muilla kokemuksia tällaisesta tilanteesta ja miten olette selvineet ja tehneet ?

 

[mieti]

Mies käyttäytyy lasten nähden uhkaavasti ja jopa väkivaltaisesti ja silti perustelet yhessäoloanne lasten parhaalla??? :O Ei oikein nyt uppoa meikäläisen kaaliin tuo logiikka...

 

[hmph]

Näin niitä perhesurmia tapahtuu. Se lähtee just noin pienistä.
Hitsi kun täällä oli muutama viikko sitten hyvä topic siitä aiheesta.
Kuka kaivais sen tähän? :wave:

 

[maaginen 12]

Kuulostaa pelottavan tutulta. Suhde kesti sen 12 vuotta. Minulla lapsia vain yksi ja sekin vasta parivuotias. Suhde alkoi melkein normaalina, oltiin silloin (minä) 24 ja (mies) 34. Tilanne paheni huomaamatta vuosien aikana, ensin tuli nalkutus, sitten henkinen muserrus ja ensimmäiset mustelmat sain kuukausi ennen lapsen syntymää. Meni reilu vuosi ennen kuin sain miehen ulos kodistani.
Tee palvelus lapsillesi hanki apua tai eroa. Oma exäni kieltäytyi ammattiavusta, meillä ei kuulemma ollut mitään ongelmaa. Nyt olen väsynyt mutta onnellinen yksinhuoltaja.

 

[Suvi87]

Lasten takia yhdessä pysyminen on pidemmän päälle se huonoin (ja vanhemmille usein helpoin) syy pysyä yhdessä! Varsinkin jos toinen on väkivaltainen ja vielä lasten nähden! LÄhde hyvä ihminen tuollaisesta suhteesta kävelemään vielä kun omin jaloin pääset! Millaisen kuvan ja parisuhdemallin luulet näyttäväsi lapsillesi kun sallit mieheltäsi tuommoisen käytöksen?! Et ainakaan tervettä.. Jatkuvalla anteeksi antamisella viestit lapsillesi että on ok rikkoa tavaroita, huutaa ja rähjätä kun on pahalla tuulella... Niin niitä tulevaisuuden väkivaltaisia, moniongelmaisia ihmisiä tehdään.. Nyt on korkea aika ajatella järjellä, ei tunteella! Varmasti sinulla on vahva tunneside mieheesi koska on ainoa jonka kanssa olet ollut, mutta pakko sinun on itsellesi myöntää ettei kenenkään ihmisen pidä sietää tuommoista eikä varsinkaan pakottaa lapsiaan sietämään sitä samaa! Voimia se lähteminen vaatii mutta pidemmän päälle se on ainoa vaihtoehto jos ei mies muutu (ja huom! ihmisen pitää itse tajuta että toimii väärin ja itse pitää haluta muuttua, ketään ei voi siihen pakottaa). Itse elin 3 vuotta väkivaltaisessa suhteessa ja vaikka lähteminen oli rankkaa ja elämän uudelleen järjestäminen vei aikansa, hetkeäkään en ole taakseni katsonut ja olen todella onnellinen että kyllästyin ottamaan turpaani milloin mistäkin pikkuasiasta johtuen.. Äläkä yritä puolustella parisuhdettanne sillä että mies ei tällä hetkellä ole väkivaltainen sinua kohtaan koska sekin hetki voi olla lähempänä kuin uskotkaan, varsinkin jos on tehnyt niin aiemminkin. Mikä estää häntä tekemästä niin uudelleen? Nyt kamat ja voimat kasaan ja pois tuommoisesta suhteesta ja lapsille parempi kasvuympäristö!

 

["WXY"]

Kun luen täällä palstalla annettavia neuvoja parisuhteen kriisitilanteista, niin en kyllä yhtään ihmettele, miksi ihmiset eroavat niin usein. Heti kun on ongelmia, niin ensimmäinen neuvo on, että jätä se. Sanon tämän siitä huolimatta, että tässä on kyse niinkin vakavasta ongelmasta kuin perheväkivallasta. Toivoa on aina, sillä monia avioliittoja on kuitenkin pelastunut, kun yksi rohkea perheenjäsen on päättänyt tehdä asioille jotakin. Silloin kun tunteet ovat pohjalla, on vain hyvin vaikea uskoa, että koskaan voisi enää tuntea oloaan hyväksi parisuhteessaan.

Kun menitte naimisiin, olet luvannut osoittaa miehellesi rakkautta myötä- ja vastoinkäymisessä. Eli myös silloin, kun tunnet vain katkeruutta ja vihaa. Tässä tilanteessa miehellesi ja perheellesi olisi kaikkein parasta, jos miehesi voisi saada ammattiapua vihanpurkaustensa hallitsemiseen.

Perheväkivallassa raastavinta on se, että se aiheuttaa niin paljon pelkoa ja häpeää ja se pidetään viimeiseen asti salaisuutena. Avun hakemisen kynnys on suuri, koska silloin salaisuus paljastuu. Se on kuitenkin välttämätöntä, jos aikoo taistella perheensä puolesta. Toinen vaihtoehto on luovuttaa, mutta en usko senkään olevan kovin hyvä ratkaisu lasten kannalta.

Jos et saa miestäsi mukaan ammattiauttajan luo, mene yksin. Sinäkin tarvitset apua. Esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskukseen voi mennä ilmaiseksi. Sen enempää en osaa tähän tilanteeseen sanoa, sillä mielestäni neuvominen pitää jättää ammattiauttajille, jotka perehtyvät hyvin tilanteeseesi. Kannattaa uskoa heitä, sillä he ovat nähneet samanlaisia tilanteita ennenkin ja osaavat sanoa, millaisia vaihtoehtoja sinulla on.

 

["..."]

Sun miehelläsi on psyykkisiä, hoitoa tarvitsevia ongelmia. Ehkä lääkitytäkin.

Mutta sun pitää lähteä tuosta pois. Pilaat oman elämäsi ja lastesi elämän noin. Lapsille tuo mennyt aika on ollut jo liikaa ja heissä se näkyy tulevaisuudessa.

Ettekö ole missään vaiheessa hakeneet miehelle apua? Tuo ei ole normaalia suuttumista. Eikä tuollaista pidä kenenkään jäädä katselemaan.

 

[Millenia]

[QUOTE="WXY";24732887]Kun luen täällä palstalla annettavia neuvoja parisuhteen kriisitilanteista, niin en kyllä yhtään ihmettele, miksi ihmiset eroavat niin usein. Heti kun on ongelmia, niin ensimmäinen neuvo on, että jätä se. Sanon tämän siitä huolimatta, että tässä on kyse niinkin vakavasta ongelmasta kuin perheväkivallasta. Toivoa on aina, sillä monia avioliittoja on kuitenkin pelastunut, kun yksi rohkea perheenjäsen on päättänyt tehdä asioille jotakin. Silloin kun tunteet ovat pohjalla, on vain hyvin vaikea uskoa, että koskaan voisi enää tuntea oloaan hyväksi parisuhteessaan.

Kun menitte naimisiin, olet luvannut osoittaa miehellesi rakkautta myötä- ja vastoinkäymisessä. Eli myös silloin, kun tunnet vain katkeruutta ja vihaa. Tässä tilanteessa miehellesi ja perheellesi olisi kaikkein parasta, jos miehesi voisi saada ammattiapua vihanpurkaustensa hallitsemiseen.

Perheväkivallassa raastavinta on se, että se aiheuttaa niin paljon pelkoa ja häpeää ja se pidetään viimeiseen asti salaisuutena. Avun hakemisen kynnys on suuri, koska silloin salaisuus paljastuu. Se on kuitenkin välttämätöntä, jos aikoo taistella perheensä puolesta. Toinen vaihtoehto on luovuttaa, mutta en usko senkään olevan kovin hyvä ratkaisu lasten kannalta.

Jos et saa miestäsi mukaan ammattiauttajan luo, mene yksin. Sinäkin tarvitset apua. Esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskukseen voi mennä ilmaiseksi. Sen enempää en osaa tähän tilanteeseen sanoa, sillä mielestäni neuvominen pitää jättää ammattiauttajille, jotka perehtyvät hyvin tilanteeseesi. Kannattaa uskoa heitä, sillä he ovat nähneet samanlaisia tilanteita ennenkin ja osaavat sanoa, millaisia vaihtoehtoja sinulla on.[/QUOTE]
Eli siis naisen tehtävä on jaksaa ja tukea myötä- ja vastamäessä. Vaikka sieltä mieheltä ei tulisi mitään takaisin? Missä sen miehen lupaus on? Missä on kunnioitus ja rakkaus, toisen huomioonottaminen? Totta munassa saa viheltää pelin poikki vaikka sillä samalla sekunnilla, kun joku nyrkillä mätkäisee. Itsensä ja lapsien suojelu on paljon tärkeämpi asia, kuin joku "myötä- ja vastoinkäymisissä" -sanahelinä, varsinkin jos toinen osapuoli on se vastoinkäyminen.

Ja mitä siitä vaikka joku neuvoisi joka pikku asiassa, että "jätä se sika". Kyllä jokainen saa ihan itse päättää missä se jättämisen raja menee. Jos joku haluaa jättää pesemättömien pyykkien tai pahanhajuisten pierujen takia, niin kuka sinä olet sanomaan, että ei saisi ja pakko on pysyä yhdessä? Kai nyt jokainen neuvoa kysyvä osaa ihan itsekin päättää mitä tekee, eikä ole pakko sokeana uskoana ensimmäistä heittoa?

Asenteesi on todella väheksyvä, niinkuin tietäisit mitä ne eronneet ihmiset ovat liittonsa eteen tehneet. Olet jo päättänyt, etteivät mitään ja saarnaat asiasta. Minusta tuollainen suhtautuminen on aika sairasta, ja teet sitä myös tilanteessa, jossa avun kysyjä lapsineen elää vaaratilanteessa sekä henkisesti että fyysisesti.

 

[Jaska-]

Mistähän tämä oletettu 'väkivaltaisuus' johtuu sitten ?

Se että rikkoo tavaroita ei tarkotia että on väkivaltainen ihminen, se että käy sinuun käsiksi (ei siis pahoinpitele) ei tarkoita myöskään että on väkivaltainen ihminen.

Sitten jos ruvetaan väkivaltaisuus ja pahoinpitely määrittelemään jollain 'usko toivo ja hakkaus' metodilla niin kädestä kiinni tarttuminen on jo pahoinpitelyä.
Vastaako se sitten todellisuutta niin en tiedä siitä, minusta ei.

Nuo syyt mitkä annoit miehesi suuttumiselle on tietysti ne syyt mitkä sinä näet, onko todellisuudessa näin? vähän epäilen.
Pitkässä parisuhteessa tulee kipupisteitä puolin ja toisin, tarpeeksi kun tulehtuu asiat niin yksi ele voi tuoda kaiken paskan pinnalle.

Jonka jälkeen se 'ottava' osapuoli kertoo kavereilleen ja muille että "se suuttui täysin suotta" ja näin ollen saa vahvistusta omalle uhriroolille ja sille uskolle että kaikki vika on siinä toisessa ihmisessä.

Tietysti tavaroiden paiskominen on huono asia, mutta ymmärräthän sinä nainen että niitä tavaroita paiskotaan jotta sinua ei tarvitsisi paiskoa? ilmeisesti välit on niin tulehtuneet että pari kertaa kymmenen vuoden aikana hän on tarttunut sinuun kiinni? Mutta pääosin tuo aggression purkamiskeino on toiminut ettei ole joutunut pieksämään sinua sairaalakuntoon lasten edessä.

Ei varmaan kaukana ole ollut

 

[Millenia]

Mistähän tämä oletettu 'väkivaltaisuus' johtuu sitten ?

Se että rikkoo tavaroita ei tarkotia että on väkivaltainen ihminen, se että käy sinuun käsiksi (ei siis pahoinpitele) ei tarkoita myöskään että on väkivaltainen ihminen.

Sitten jos ruvetaan väkivaltaisuus ja pahoinpitely määrittelemään jollain 'usko toivo ja hakkaus' metodilla niin kädestä kiinni tarttuminen on jo pahoinpitelyä.
Vastaako se sitten todellisuutta niin en tiedä siitä, minusta ei.

Nuo syyt mitkä annoit miehesi suuttumiselle on tietysti ne syyt mitkä sinä näet, onko todellisuudessa näin? vähän epäilen.
Pitkässä parisuhteessa tulee kipupisteitä puolin ja toisin, tarpeeksi kun tulehtuu asiat niin yksi ele voi tuoda kaiken paskan pinnalle.

Jonka jälkeen se 'ottava' osapuoli kertoo kavereilleen ja muille että "se suuttui täysin suotta" ja näin ollen saa vahvistusta omalle uhriroolille ja sille uskolle että kaikki vika on siinä toisessa ihmisessä.

Tietysti tavaroiden paiskominen on huono asia, mutta ymmärräthän sinä nainen että niitä tavaroita paiskotaan jotta sinua ei tarvitsisi paiskoa? ilmeisesti välit on niin tulehtuneet että pari kertaa kymmenen vuoden aikana hän on tarttunut sinuun kiinni? Mutta pääosin tuo aggression purkamiskeino on toiminut ettei ole joutunut pieksämään sinua sairaalakuntoon lasten edessä.

Ei varmaan kaukana ole ollut

No tuota, ei tätä hommaa nyt mitenkään saa käännettyä ap:n syyksi anteeksi vain. Onhan se tosiaan "hyvä" juttu, että on enimmäkseen tavaroita paiskonut ap:n sijasta, mutta mitä ap on voinut tehdä niin pahaa, että raivoaminen, möykkääminen ja tavaroiden rikkominen on hyväksyttyä? Lasten nähden? Ja välillä sitten käydään vähän kiinni vaimoonkin? Se on kyllä yksi hiton hailee tälle tilanteelle, että mikä miestä raivostuttaa, apua hänen täytyy hankkia. Terapiassa asian purkaminen toki tekee hyvä, mutta mikään syy ei millään tapaa oikeuta hänen käytöstään tai muuta sitä tosiasiaa, että hänen täytyy muuttua. Vai meinaatko että kun ap lakkaa olemasta vittumainen akka, muuttuu tämä reuhaava puoliso sormennapsautuksella ihannemieheksi?

Tilanne on vielä mennyt sellaiseksi, että mies ei edes häpeä tai pyydä anteeksi.

 

["WXY"]

Siksi sanoinkin, että kannattaa jättää neuvominen ammattiauttajille. Jos he sanovat, että turvallisuuden kannalta on parempi lähteä, niin silloin kannattaa tehdä niin. Mutta mielestäni sitä ei kannata tehdä vain siksi, että täällä palstalla yllytetään. Kirjoitukseni tarkoitus oli vain rohkaista hakemaan apua, sillä mielestäni perheenne jokainen jäsen tarvitsee sitä tässä tilanteessa. Ammattiauttajat osaavat sanoa, onko tässä tilanteessa mitään toivoa. Tarkoitukseni ei ollut loukata eikä missään nimessä vähätellä tilanteen vakavuutta.

(Mutta olen edelleen sitä mieltä, että suurinta rakkautta on se, että ajattelee toisen parasta silloinkin, kun toinen ei pätkääkään ansaitse sitä. Tässä tapauksessa toisen paras on siis se, että yrittää saada hänelle ammattiapua, ei missään tapauksessa se, että itse alistuu ja kärsii.)

 

[Millenia]

[QUOTE="WXY";24733022]Siksi sanoinkin, että kannattaa jättää neuvominen ammattiauttajille. Jos he sanovat, että turvallisuuden kannalta on parempi lähteä, niin silloin kannattaa tehdä niin. Mutta mielestäni sitä ei kannata tehdä vain siksi, että täällä palstalla yllytetään. Kirjoitukseni tarkoitus oli vain rohkaista hakemaan apua, sillä mielestäni perheenne jokainen jäsen tarvitsee sitä tässä tilanteessa. Ammattiauttajat osaavat sanoa, onko tässä tilanteessa mitään toivoa. Tarkoitukseni ei ollut loukata eikä missään nimessä vähätellä tilanteen vakavuutta.

(Mutta olen edelleen sitä mieltä, että suurinta rakkautta on se, että ajattelee toisen parasta silloinkin, kun toinen ei pätkääkään ansaitse sitä. Tässä tapauksessa toisen paras on siis se, että yrittää saada hänelle ammattiapua, ei missään tapauksessa se, että itse alistuu ja kärsii.)[/QUOTE]
Periaatteessa ihan jees, mutta meinaatko nyt ihan oikeasti, että kun keskustelupalstalle tulee kertomaan mulkusta ukostaan, niin ihmiset eivät saisi kommentoida, "hitto mikä kuspää" tai "jätä se sika"? Ei täällä kukaan mitään virallista neuvoa anna, tämä on keskustelupalsta, lätinäpalsta. Eiköhän kukin vain sano, mitä tekisi itse samassa tilanteessa, ja tämä onkin usein juuri se asia, mitä ap hakee.

 

["vieras"]

ei tollasesta ole helppoa lähteä. ei todellakaan. oma eksäni ei suostunu tulemaan minnekkään, ei mun kanssa mun psykologille, ei pariterapiaan ei mihinkään.
vaikeaa yksin on suhdetta hoitaa... vaikka tekisit kaikkesi, on ne vanhat väkivallan jäljet saaneet aikaan pelon mutta myös toivon. Pelko siitä että jos vaikka katan pöydän väärin niin sitten lentää taas astiat seinään ja minä siivoan...
Mutta myös toivo siitä että tää oli nyt viimenen kerta, ei se enää paisko astioita, hauku mua huoraksi tai huuda lapsille.
Mä jaksoin liki 13 vuotta tällaista liittoa. Kunnes se toivo lakkasi olemasta. Ei kerta kaikkiaan jaksanut enää musertua kahden-kolmen viikon välein.... välillä mies oli ihana, mutta kuitenkin kiero. Kiristi seksillä, piti mua kotona, luki viestit ja avasi mun postit. Minä en ollu pettäny ikinä.
Nyt se on eksä ja hyvä niin

 

["WXY"]

Periaatteessa ihan jees, mutta meinaatko nyt ihan oikeasti, että kun keskustelupalstalle tulee kertomaan mulkusta ukostaan, niin ihmiset eivät saisi kommentoida, "hitto mikä kuspää" tai "jätä se sika"? Ei täällä kukaan mitään virallista neuvoa anna, tämä on keskustelupalsta, lätinäpalsta. Eiköhän kukin vain sano, mitä tekisi itse samassa tilanteessa, ja tämä onkin usein juuri se asia, mitä ap hakee.

Olen vain havainnut ihan yleisesti tällä palstalla, että oli sitten kyse suuresta asiasta (kuten tässä tapauksessa) tai pienestä, niin lähes ainoa neuvo on se, että pitäisi erota. Ja mielestäni se kertoo kuitenkin aika paljon siitä, millainen asenne ihmisillä on ylipäätään avioliittoa kohtaan, vaikka saattavatkin heittää netissä ihan mitä sattuu.

 

["lähde"]

Itse sain lapsena todistaa äidin ja isän väkivaltaisia riitoja sekä hirveätä huutoa, toisen huorittelua sun muuta. Sitä jatkui koko lapsuuden sekä teini-iän. Silloin olin siihen jo tottunut mutta nyt kun katson aikuisena tätä asiaa sekä sitä miten tuo väkivalta ja riitojen selvittely on vaikuttanut meihin lapsiin. Meitä on siis kolme lasta, nuorin 26, minä 27 ja vanhin 34. Nyt sen vasta näkee millaisen mallin me lapset olemme saaneet vanhemmiltamme siitä kuinka riidellään.

Pikkuveljeni alistaa sanallisesti riidellessään jokaisen tyttöystävänsä joita hänellä on ollut. Tällä hetkellä hän onkin ollut noin 5 vuotta yksin koska ei kykene normaaliin parisuhteeseen raivoamisensa takia. Isovelveni joka on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta on ihan samanlainen. Haukkuu ja alistaa vaimoaan sekä lisäksi ei auta yhtään lastenhoidossa. Olen koittanut vaimolle puhua järkeä että lähtisi mutta hän on jäänyt suhteeseen sen takia kun on uskovainen ja avioliitosta luopuminen olisi luovuttamista. Itsekkään en ole mikään pulmunen. Edellisessä suhteessa aina riidellessä koitin osua sinne kipeimpään kohtaan sanallisesti sekä välillä tuntui siltä että teki mieli lyödä eksää koska muulla tavalla ei saanut omaa kantaansa asiaan esille. Se kuulkaa tuntuu aika hirveältä kun on valmis väkivaltaan saadakseen oman äänensä kuuluviin riidoissa.

Nykyisen miehen kanssa emme huuda tai sen suuremmin riitele. Meillä ei ylipäätänsä huudeta kotona kuin harvoin ja silloin olo tuntuu ihan hirveältä. Suorastaan säikähdän jos mies huutaa koska se on todella harvinaista. Lapsemme oppivat järkevän tavan riidellä, puhua rakentavasti ja kuunnella mitä toisella on sanottavaa ilman että tarvii haukkua ja loukata toista mielinmäärin tai olla väkivaltainen. Lapsien kohdalla tosin joskus ei voi olla huutamatta koska pienet korvat eivät aina kuule mitä sanotaan, kuten varmaan jokainen tietää. Lapsienkin kanssa kuitenkin käydään asiat läpi niin että keskustellaan rauhallisesti siitä miksi ollaan vihaisia ja pyydetään anteeksi huutamista.

Eli mieti tarkkaan mitä ne lapset siitä oppivat kuinka riidellään. He katsovat isältä ja äidiltä mallin elämään. Myöhemmin aikuisina he toistavat automaattisesti sitä samaa mallia minkä he ovat teiltä oppineet. Myös sen että kumppaniaan voi alistaa.

 

["vieras"]

Mies käyttäytyy lasten nähden uhkaavasti ja jopa väkivaltaisesti ja silti perustelet yhessäoloanne lasten parhaalla??? :O Ei oikein nyt uppoa meikäläisen kaaliin tuo logiikka...

No kyllä se logiikka on ollut aina hukassa ihmisellä joka tuollaiseen jää. Tuo selityshän just se tavanomaisin. Lasten etua noissa perheissä ei huomioida.

 

[Jaska-]

No tuota, ei tätä hommaa nyt mitenkään saa käännettyä ap:n syyksi anteeksi vain. Onhan se tosiaan "hyvä" juttu, että on enimmäkseen tavaroita paiskonut ap:n sijasta, mutta mitä ap on voinut tehdä niin pahaa, että raivoaminen, möykkääminen ja tavaroiden rikkominen on hyväksyttyä? Lasten nähden? Ja välillä sitten käydään vähän kiinni vaimoonkin? Se on kyllä yksi hiton hailee tälle tilanteelle, että mikä miestä raivostuttaa, apua hänen täytyy hankkia. Terapiassa asian purkaminen toki tekee hyvä, mutta mikään syy ei millään tapaa oikeuta hänen käytöstään tai muuta sitä tosiasiaa, että hänen täytyy muuttua. Vai meinaatko että kun ap lakkaa olemasta vittumainen akka, muuttuu tämä reuhaava puoliso sormennapsautuksella ihannemieheksi?

Tilanne on vielä mennyt sellaiseksi, että mies ei edes häpeä tai pyydä anteeksi.

Terve
Ei kukaan ole yrittänyt kääntää tätä AP:n syyksi, en edes minä vaikka moni täällä niin haluaa ajatella.

Hyväksyttävä/oikeutettu käytös on asia erikseen, siitä en juuri edes kirjoittanut muuta kuin sen että miehen käytös oli "huono asia" ... mitenkä tuon nyt sitten kukin haluaa tulkita.. mene ja tiedä.

Minä puhuin siitä mitenkä asiat ovat ja mitkä ovat mahdolliset motiivit niiden taustalla, te puhutte siitä (kuten yleensä?) että kuinka asioiden _pitäisi_olla.

Emmeköhän me (jenny tighlips`?) ole sen verran sivistyneitä että meidän ei tarvitse jokaisessa kommentissa erikseen tuomita aggresiivista tai väkivaltaista käyttäytymistä vaan voimme puhua ikään kuin olettaen että kaikki ovat sen asian suhteen samalla _sivulla_ ?

Jos tämä on liikaa vaadittu aikuisilta ihmisiltä niin kertokaa toki? Voin yrittää ottaa sen huomioon tulevaisuudessa muutoin jatkan keskustelua samalla linjalla.

Jotta ihminen voi muuttaa käytösmallia niin pitää tietää mistä se (suuttuminen) johtuu.

Jotta päästään siihen tilanteeseen missä asiasta voi keskustella ilman että se johtaa aggressioon niin pitää välttää niitä asioita jotka siihen johtavat ja tässä se puolison osuus korostuu haluttiin sitä tai ei, oli mitenkä 'syytön' tai ei, yleensä ei.

Tilanne tuskin ratkeaa jollakin naiivilla syyllinen vs syytön asettelulla, jokainen ihminen tietää että tuollainen asettelu ei vastaa todellisuutta, päinvastoin se lisää aggression määrää kun tietää että toisella (naisella) on koko yhteiskunnan ja julkinen mielipide puolellaan teki sitten mitä tahansa melkeinpä.

Siihen jos nainen alkaa tarjoamaan jotain mukamas rationaalista/kypsää lähestymis/keskustelu tapaa niin olosuhteiden johdosta tuo yritys kääntyy yritykseksi mitätöidäja holhota toista, mikä tietysti lisää aggression määrää.

Reality is a bitch, ei siinä juuri auta keskustella siitä kuinka asioiden tulisi olla ihanteellisessa/normaalissa parisuhteessa vaan pitää puhua siitä mistä ne ongelmat johtuvat?

 

["vieras"]

[QUOTE="WXY";24733022]Siksi sanoinkin, että kannattaa jättää neuvominen ammattiauttajille. Jos he sanovat, että turvallisuuden kannalta on parempi lähteä, niin silloin kannattaa tehdä niin.[/QUOTE]

Ammattiauttaja ei koskaan voi sanoa suoraan asiakkaalle, että sun olis parempi jättää se mies. Mä olen ollut samankaltaisessa tilanteessa (tosin ilman lapsia) ja itse mun täytyi siihen tulokseen tulla. Jälkeenpäin sanoivat kyllä että hyvä kun erosit (mikä tuokin monien ammattilaisten mielestä jo kyseenalaista). Mutta siis heidän ammattietiikkansa vastaista kehottaa ketään eroamaan, asiakkaan täytyy ihan yhtälailla kuin muutenkin tehdä se ratkaisu itse. Ammattiauttajalla voi tietysti puhua sitten tunteistaan asiaan liittyen. Mutta ei terapeutilta saa mitään suoria neuvoja, että tee näin ja näin. Hän vaan kuuntelee ja auttaa asiakasta löytämään sen oman ratkaisunsa, oli se mikä tahansa.

Toisekseen, ammattiapua ei välttämättä saa kovin pian. Jonot ovat monessa paikassa pitkät. Ja pahimmassa tapauksessa siinä odotellessa ehtii tapahtua jo vaikka mitä.

Tuossa tilanteessa tosin taho, joka voi käskeä lähtemään, saattaa olla lastensuojelu. Noiden lasten kasvuympäristö täyttää jo kehitykselle vaarallisten olosuhteiden tuntomerkit. Lapselle se, että näkee vanhempiaan pahoinpideltävän, on yhtä tuhoisaa psyykkisesti kuin jos häntä itseään pahoinpideltäisiin. Jos äiti ei suostu lähtemään lasten kanssa tai muuten asialle ei tehdä mitään vaan tilanne jatkuu tuollaisena, pahimmassa tapauksessa edessä on huostaanotto.

 

[dfdf]

Pelasta lapsesi äkkiä tuollaisista oloista. Jättää pahat jäljet heihin.

 

[asdfasdfa]

SINÄ -jaskanen SANOIT: Mistähän tämä oletettu 'väkivaltaisuus' johtuu sitten ? Se että rikkoo tavaroita ei tarkotia että on väkivaltainen ihminen, se että käy sinuun käsiksi (ei siis pahoinpitele) ei tarkoita myöskään että on väkivaltainen ihminen.

Laitat sen heittomerkkeihin. Väkivalta ei ole vain fyysistä. Jos mietitään väkivaltaa, niin sitä voi olla psyykkistä, fyysistä, taloudellista, uskonnollista, seksuaalista, kemiallista ja sosiaalista. Se on iso kirjo. Alkuperäinen kirjoittaja puhui seuraavaa:
"Hän haukkuu, huutaa, rikkoo kotia/tavaroita, uhkailee jne. Lapset kuulee ja näkee kaiken ja ovat tietenkin paniikissa. Mieheni pahat sanat minulle ovat todellakin usein niitä todella pahoja. Muutamia vuosi sitten kävi vielä fyysisestikin päälleni muutaman kerran, mutta yleensä ottaen fyysisyys liittyy kotiin. On rikkonut ikkunoita, leluja, tuoleja, astioita, pihaistutuksia ja repinyt yleensä paitansa rikki, siis päällä olevan paitansa."

Mikä tässä ei täyttäisi väkivallan merkkejä? Toistuvasti tapahtuva uhkailu, alistaminen, haukkuminen, tavaroiden hajoittaminen kertoo enemmänkin väkivallasta kuin vaikka heittomerkeillä kirjoitetusta väkivallasta. Aivan kuin se olisi tavallista, odotettavaa.

Väkivalta on nimenomaisesti vinoutunutta ja väärässä suhteessa olevaa valtaa ja se kohdistuu hajottavasti uhrin minään. Tässä tapauksessa lapsiin ja toiseen osapuoleen, muusta emme tämän kirjoituksen perusteella toki tiedä. Väkivallan syklittäisyydellä tarkoitain siis sitä kuinka yleensä väkivaltaisuus kulkee neljän vaiheen kautta toistuen: jännityksen kasvu, väkivallan teko, katumus ja anteeksipyytäminen, suvantovaihe.

Jos tilannetta on jatkunut vuosia, siinä tapauksessa tietysti alkuperäisen kannattaa miettiä ehdottomasti mistä hakea apua tilanteeseensa. Lyömätön linja on yksi, jota mies voisi miettiä jos tuntee itse tarvetta muutokseen.

 

[Millenia]

Terve
Ei kukaan ole yrittänyt kääntää tätä AP:n syyksi, en edes minä vaikka moni täällä niin haluaa ajatella.

Hyväksyttävä/oikeutettu käytös on asia erikseen, siitä en juuri edes kirjoittanut muuta kuin sen että miehen käytös oli "huono asia" ... mitenkä tuon nyt sitten kukin haluaa tulkita.. mene ja tiedä.

Minä puhuin siitä mitenkä asiat ovat ja mitkä ovat mahdolliset motiivit niiden taustalla, te puhutte siitä (kuten yleensä?) että kuinka asioiden _pitäisi_olla.

Emmeköhän me (jenny tighlips`?) ole sen verran sivistyneitä että meidän ei tarvitse jokaisessa kommentissa erikseen tuomita aggresiivista tai väkivaltaista käyttäytymistä vaan voimme puhua ikään kuin olettaen että kaikki ovat sen asian suhteen samalla _sivulla_ ?

Jos tämä on liikaa vaadittu aikuisilta ihmisiltä niin kertokaa toki? Voin yrittää ottaa sen huomioon tulevaisuudessa muutoin jatkan keskustelua samalla linjalla.

Jotta ihminen voi muuttaa käytösmallia niin pitää tietää mistä se (suuttuminen) johtuu.

Jotta päästään siihen tilanteeseen missä asiasta voi keskustella ilman että se johtaa aggressioon niin pitää välttää niitä asioita jotka siihen johtavat ja tässä se puolison osuus korostuu haluttiin sitä tai ei, oli mitenkä 'syytön' tai ei, yleensä ei.

Tilanne tuskin ratkeaa jollakin naiivilla syyllinen vs syytön asettelulla, jokainen ihminen tietää että tuollainen asettelu ei vastaa todellisuutta, päinvastoin se lisää aggression määrää kun tietää että toisella (naisella) on koko yhteiskunnan ja julkinen mielipide puolellaan teki sitten mitä tahansa melkeinpä.

Siihen jos nainen alkaa tarjoamaan jotain mukamas rationaalista/kypsää lähestymis/keskustelu tapaa niin olosuhteiden johdosta tuo yritys kääntyy yritykseksi mitätöidäja holhota toista, mikä tietysti lisää aggression määrää.

Reality is a bitch, ei siinä juuri auta keskustella siitä kuinka asioiden tulisi olla ihanteellisessa/normaalissa parisuhteessa vaan pitää puhua siitä mistä ne ongelmat johtuvat?

Psykologisessa mielessä ne motiivit on kiinnostavia. Käytännössä ap:n pitää lähteä lastensa kanssa helvetin kauas ja helvetin äkkiä. Kyllä minä ymmärrän ymmärtämistä. Sinulla on vaan tuo hemmetinmoinen ongelma syyllistää naista ja ymmärtää miestä joka ketjussa. Ei ap:n mies varmasti mikään ihmishirviö ole, vaan joku joka tarvitsee apua. Mutta hän on vahingollinen perheelleensä ja perhe ei ole millään tapaa fyysistä ja psyykkistä terveyttään velkaa miehelle. Heillä on lupa irrottautua tuosta kamalasta tilanteesta ja mies voi ihan itse mennä sinne terapiaan miettimään niitä raivoamisensa syitä.

Tiedän tapauksia, joissa ihmiset ovat ihan itse havahtuneet raivokohtauksiinsa ja hoksaavat että tarvitsevat apua. Minun mielestäni heillä on järkeä - ja munaa. Se, että alistaa ja hakkaa perhettään vuosikausia, lopettaen jopa katumisen ja anteeksipyyntelyn... No siinä nyt ei vaan ole mielestäni paljon toivoa, eikä ap:n ja hänen lastensa kannalta ole hirveän oleellista miksi mies on millainen on. Suhde on epäterve, eikä se siitä unelmaksi muutu vaikka kuinka yhtäkkiä perhe kokisikin valaistuksen, että miksi sitä ukkoa vituttaa kaikki.

 

[Jaska-]

Psykologisessa mielessä ne motiivit on kiinnostavia. Käytännössä ap:n pitää lähteä lastensa kanssa helvetin kauas ja helvetin äkkiä. Kyllä minä ymmärrän ymmärtämistä. Sinulla on vaan tuo hemmetinmoinen ongelma syyllistää naista ja ymmärtää miestä joka ketjussa. Ei ap:n mies varmasti mikään ihmishirviö ole, vaan joku joka tarvitsee apua. Mutta hän on vahingollinen perheelleensä ja perhe ei ole millään tapaa fyysistä ja psyykkistä terveyttään velkaa miehelle. Heillä on lupa irrottautua tuosta kamalasta tilanteesta ja mies voi ihan itse mennä sinne terapiaan miettimään niitä raivoamisensa syitä.

Tiedän tapauksia, joissa ihmiset ovat ihan itse havahtuneet raivokohtauksiinsa ja hoksaavat että tarvitsevat apua. Minun mielestäni heillä on järkeä - ja munaa. Se, että alistaa ja hakkaa perhettään vuosikausia, lopettaen jopa katumisen ja anteeksipyyntelyn... No siinä nyt ei vaan ole mielestäni paljon toivoa, eikä ap:n ja hänen lastensa kannalta ole hirveän oleellista miksi mies on millainen on. Suhde on epäterve, eikä se siitä unelmaksi muutu vaikka kuinka yhtäkkiä perhe kokisikin valaistuksen, että miksi sitä ukkoa vituttaa kaikki.

Ottaen huomioon keskustelupalstan luonteen ja miesten näkemyksien vähäisyyden niin on ymmärrettävää että joku mies (minä) joutuu 'ymmärtämään' sitä parjatun puolta enemmän kuin muuten tekisin, jo pelkän balanssin takia.

Mies on syyllistynyt suuttumiseen ja sitä kautta tavaroiden paiskomiseen, mitenkä usein näin on käynyt, onko se viikottaista, yms yms ?
AP ei sitä tarkemmin kertonut edes.

Aika helposti kenestä tahansa saadaan maalattua vaikka minkälainen kuva jos sitä halutaan, ei tarvitse tehdä kuin pari virhettä per vuosi.
Sekin on tietysti liikaa ideaalimaailmassa ja parisuhteessa, ongelma on miehellä selvästi olemassa mutta onko se loppujen lopuksi niin iso että oikeuttaa tälläiseen reaktioon mitä tässäkin ketjussa nähtiin.
Samaa mieltä siitä että asiaan pitää saada jonkinlainen ratkaisu, mutta edes kommenttisi "hän tarvitsee apua" ei välttämättä ole oikeutettu sen tiedon varassa mikä meillä on.

Sekin tieto mikä annetaan (ap) voi olla.... väritettyä ja ainahan se on, tavalla tai toisella.

 

["mies"]

Niin. meilläkin akka murjottaa viikon.

Rikkois joskus vaikka kattilan ja olisi loput 6 päivää leppeä.

En minä sitä täällä päivittelisi...

Ja. Koitahan Jaksaa ylläpitää miesnäkökulmaa Jaska.

 

[PipariSuu]

Mistähän tämä oletettu 'väkivaltaisuus' johtuu sitten ?

Tietysti tavaroiden paiskominen on huono asia, mutta ymmärräthän sinä nainen että niitä tavaroita paiskotaan jotta sinua ei tarvitsisi paiskoa? ilmeisesti välit on niin tulehtuneet että pari kertaa kymmenen vuoden aikana hän on tarttunut sinuun kiinni? Mutta pääosin tuo aggression purkamiskeino on toiminut ettei ole joutunut pieksämään sinua sairaalakuntoon lasten edessä.

Ei varmaan kaukana ole ollut

Eikös tuo sit jo kerro, että oli syy mikä tahansa ja hakkaaminen on noin lähellä ollut, on vain itsepetosta jäädä sellaiseen suhteeseen ja pelkoon?

Ei kenenkään pidä pelätä hakkausta omassa kodissaan. Ei edes siksi, että sanoo vessanpytyn kannesta sadannen kerran saman päivän aikana...

 

[ihme mies]

Näissä tarinoissa on aina kaksi puolta ja niistä tuodaan aina esille vain se toinen ja usein voimakkaasti väritettynä. Kukaan ihminen ei jatkuvasti tee ap:n mainitsemia asioita ilman mitään provokaatiota ellei ole täysin henkisesti sairas ja näin ei rivien välistä luettuna asia tässä tapauksessa ole. Kysymys onkin siis, mikä ajaa miehen tuollaiseen? Niitä syitä voi löytää joskus sieltä peilistäkin ja jos niitä erimielisyyksiä ja erilaisuuksia ei pystytä omin voimin selvittämään niin siihen saa apua.

Nämä "jätä se sika"-kommentit voi ohittaa ihan huolella. Tosin jos täältä hakee vain pelkkää hyväksyntää miehen ulosheittämiselle niin sitä kyllä löytyy aina helposti, niin monta telaketjufeministiä ja katkeraa miesvihaajaa tällä foorumilla on.