Nyt vaan tuntuu että hajoaa pää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Reissutyö/raksa:
Oikein hypähti sydämessä, että ei voi olla jollakin niiiiiin samaa! Alkoi julmetusti ketuttamaan kuin luin sun vuodatusta, tuli niin omat tunteet pintaan.. Yritä muistaa (ja yritän itse myös..) että vaikka kuin ällöttää oma itse ja omat tunteet, niin silti pitää yrittää tsempata itseluottamus ylös sieltä suon syvyyksistä.. Voimahali sinulle, tuntematon kohtalosisko

:heart: :hug: :heart:

 
Alkuperäinen kirjoittaja winhis:
Jos kyse onkin vaan siitä, että mies ei oikeasti ymmärrä asiaa sun kannalta. Ei se varmaan pahuuttaan ole sellainen, voihan olla että se ajattelee, että kivahan sun on siellä kotona olla ja voit päivisin käydä kylässä ja kahvilla jne. Lähesty asiaa miehen näkökulmasta ja sen omalla kielellä. Esitä asia vaikka jotenkin niin, että "tiedätkö millaiset naiset ovat seksuaalisesti aktiivisia? Sellaiset, jotka nauttivat itsestään ja elämästään. Sellaiset jotka tapaa ystäviään ja saa puhua naisten juttuja, jotka ei sovi lasten korville. Sellaiset, jotka saa hoitaa kauneuttaan vaikka kosmetologin hemmottelussa, että tuntisi itsensä taas nuoreksi ja haluttavaksi" jne. Koita saada mies tajuamaan, että jos haluaa itselleen NAISEN, niin sen naisen pitää saada elää naisen elämää, ei pelkän kotiäidin. Ei se oo helppo siirtyä rakastajaksi heti kun on pyyhkäissyt illan viimeiset puklut olkapäältä :)

Tai joku muu keino, millä mies sisäistäisi, MIKSI sinä tarvitset sitä omaa aikaa. Ja jos ei tajua, niin ei tajua, sitten vaan meet niinkuin mieskin.

Kiitos näistä vinkeistä. Kyllä minäkin uskon ettei mies pahuuttaan ole sellainen mutta hän ei vaan osaa astua minun kenkiini. Ja minä taas olen luonteeltani sellanen "rauhaa rakastava" joten ehkä liiankin helposti sitten "myönnyn" tähän kotona oloon. :ashamed:

 
Niin ihania vastauksia tänne on tullut että pelkästään teidän ansiostanne on iltani parempi. :heart: Olen samaa mieltä että olisi ihana istahtaa teidän kanssa pöydän ääreen ja päästä juttelemaan asiasta kuin asiasta. Kaunis kiitos teille kaikille. :hug:
 
Mun oma tilanne on parempi kuin tuo minkä "harmaana" kertoi ja moni muukin. Mutta meillä mies harrastaa lasten kanssa ja kotityöt pakkaavat jäämään kaikki minulle. Vetäisin aiheesta tänä syksynä oikein pahemman kerran herneen nenääni ja sanoin asiasta miehelle - joka tietysti otti ja suuttui. Enpä ollutkaan riidellyt mieheni kanssa vastaavalla tavalla kuin kerran aiemmin.

No, riidan jälkeen asiaa puitiin vielä rakentavammissakin merkeissä sillä seurauksella, että nyt meillä kotitöitä jaetaan kaikkien kynnelle kykenevien kesken (isommat pojat 13- ja 9-v.). Listasta katsotaan, kukas tekeekään tänään ruokaa - tai kuka on ainakin auttamassa pöydän kattamisessa tai keittiön siivoamisessa. Ja välillä minut ajetaan keittiöstä pois koko illaksi - voin vaikka lähteä lenkille ja hommat hoituu.

Itse olen tästä sitä mieltä, että tämä oli kiva, PIENI muutos meidän arkeen. Siis pieni, mutta riittävä. Edelleen suurimman osan kotitöistä teen minä, mutta en enää kaikkia enkä yksin! Mutta eihän muutosten tarvitsekaan olla suuria, liian suuret muutokset voivat ahdistaa.

Yritä jutella miehellesi. Voimia sinulle! :hug:
 
Mies tuli eilen kotiin puoli kahdentoista jälkeen. Oli todella hyvällä päällä; touhusi siinä että olipa mukava ilta ja päästiin kavereiden kanssa pitkästä aikaa juttelemaan asioista. Selitti ihan tohkeissaan kuinka sille ja tälle kuuluu sitä ja tätä.

Minä olin lasten kanssa käynyt täällä vääntöä nukkumaan alkamisesta ja muutenkin harmitti ja kiukutti niin että itkua vaan pidättelin. Olenkohan minä jotenkin itsekäs? Heittäydyn vaan marttyyriksi kun toinen on onnellinen? Miksi en vaan olisi iloinen asioista mitkä tekee miehenikin iloiseksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Mä en ymmärrä mikset sanonut eilen miehellesi, miltä sinusta tuntuu.

En minä. :ashamed: Kun oli niin hyvällä mielellä niin jotenkin olisi tullut niin "ilonpilaajaolo" jos olisin alkanut siinä avautumaan. Ja olin niin sillä mielentilalla eilen että itku olisi päässyt jos olisin suunin avannut. Enkä jaksanut/halunnut mitään tilannetta siihen. :ashamed:

(kun mietin myös omalle kohdalleni että jos tulisin kotiin jostain tosi hyvällä mielellä ja mies olisi täällä odottamassa kuin myrskyn merkki ja alkaisi napisemaan kuinka lapset tappeli ja mahakin kipeä, ym. niin eihän se kivalta tuntuisi )

 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana :
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Mä en ymmärrä mikset sanonut eilen miehellesi, miltä sinusta tuntuu.

En minä. :ashamed: Kun oli niin hyvällä mielellä niin jotenkin olisi tullut niin "ilonpilaajaolo" jos olisin alkanut siinä avautumaan. Ja olin niin sillä mielentilalla eilen että itku olisi päässyt jos olisin suunin avannut. Enkä jaksanut/halunnut mitään tilannetta siihen. :ashamed:

(kun mietin myös omalle kohdalleni että jos tulisin kotiin jostain tosi hyvällä mielellä ja mies olisi täällä odottamassa kuin myrskyn merkki ja alkaisi napisemaan kuinka lapset tappeli ja mahakin kipeä, ym. niin eihän se kivalta tuntuisi )

On eri asia mielestäni olla kuin myrskyn merkki joka napisee kuin että on aivan loppu ja siitä syystä väsynyt ja onneton.

Ensimmäistä mäkään en vastaani haluaisi, mutta toisen vastaan tulo kyllä pistäisi miettimään.
 
Meillä on niin samanlaista.Tosin mies ei mene kavereiden kanssa vaan on töissä.Tekee paljon töitä ja minä hoidan lapset ja kodin lähes yksin.Minä joudun tuntemaan huonoa omaa tuntoa jopa pakollista menoista kuten lääkärissä käynneistä kun mies joutuu olemaan lasten kanssa.Aina ne mun pakolliset menot kestää liian pitkään ja saan pelkkää valitusta kun kotia tulen.
 
Kuulostaa tosi inhottavalta. Olin itse jonkun aikaa samassa tilanteessa ja tiedän, että miehen kanssa saattaa olla ihan turha puhua.
Meillä ainakin kävi niin, että kun tarpeeksi kauan jankutin mies saattoi olla lapsen kanssa pari tuntia ja olla sen jälkeen seuraavan kuukauden kuin maailman suurin marttyyri.

Muutaman kerran tein niin, että sovin menoa ja kun mies tuli kotiin olin jo takki päällä ovella menossa ja menin vaan.

Nyt ollaan erottu ja saan enemmän omaa aikaa kuin koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä on niin samanlaista.Tosin mies ei mene kavereiden kanssa vaan on töissä.Tekee paljon töitä ja minä hoidan lapset ja kodin lähes yksin.Minä joudun tuntemaan huonoa omaa tuntoa jopa pakollista menoista kuten lääkärissä käynneistä kun mies joutuu olemaan lasten kanssa.Aina ne mun pakolliset menot kestää liian pitkään ja saan pelkkää valitusta kun kotia tulen.

:hug:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Mama the strange:
Nyt ollaan erottu ja saan enemmän omaa aikaa kuin koskaan.

Kiva että sinulla on asiat hyvin. :) Itse en erota halua mutta jotain muutosta täytyisi tähän hommaa tulla ennen kuin poltan itseni totaalisesti loppuun.

 
Itse myös ajattelen samalla tavalla kuin harmaa, etten halua toiselle heti kotiin tultua alkaa paasaamaa tai motkottamaan. Tuo motkottaminen ainakin meillä pitää viedä eteenpäin asiallisesti, muuten asia ei mene eteenpäin ollenkaan, vaan tulee riitaa aivan jostain muusta asiasta kuin aiheesta.

itse otan mieluummin rauhallisesti esim rankan työpaivan jälkeen, kun meistä odottelemme kotiin ja taas on myöhässä, niin hammasta purren yritän olla mukavalla päälla ja kysellä kuulumisia ja ottaa toista huomioon, että miehelle tulee kotiin tulosta sellainen mukava, sitten myöhemmin voi ottaa omia tuntemuksia esille, mutta ensin toisen on saatava tulla rauhassa kotiin ja hehkuttaa vaikkapa mukavaa mieltään kun on kavereiden kanssa virkistynyt
 

Similar threads

P
Viestiä
3
Luettu
524
Aihe vapaa
masentunut?
M
H
Viestiä
5
Luettu
287
M
N
Viestiä
12
Luettu
960
H

Yhteistyössä